Euroopan komission esittelemä vihreän kasvun ohjelma sisältää useita laki - ja toimenpide-ehdotuksia, joiden toimeenpanemisella komissio pyrkii siihen, että Eurooppa olisi 2050 hiilineutraali manner. Jotta tästä tavoitteesta eivät EU-jäsenmaat pääsisi lipsumaan, tahtoo komissio erillisellä lailla sitoa jäsenmaat toimimaan ilmastoneutraaliuden eteen. Ensi askeleina EU-maiden olisi sovittava 2030 päästövähennystavoitteen nostamisesta nykyisestä 40 prosentista vähintään 50 prosenttiin. Kiristynyt kunnianhimo 2030 päästövähennystavoitteissa edellyttää komission mielestä myös energiatehokkuusdirektiivin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin muuttamista. 

Vihreän kasvun ohjelmassa esitetty päästökauppamekanismin ulottaminen merenkulkuun ja tieliikenteeseen on tuhoisaa Suomen vientiteollisuudelle. Maantieteellisen sijaintinsa ja ison pinta-alansa vuoksi Suomi on erityisen vaikeassa asemassa, jos logistiikkakustannukset kasvavat yhä suuremmiksi. EU:n sanelemat kiristyneet hiilinieluvaatimukset taas voivat tehdä mahdottomaksi ylläpitää Suomessa liiketoiminnallisesti kannattavaa metsäteollisuutta. Kaiken tämän päälle komissio suunnittelee 100 miljardin euron suuruista reilun siirtymän rahastoa, jonka tarkoituksena on nettomaksajamaiden kustannuksella kustantaa Itä-Euroopan maiden siirtymä kohti vähäpäästöisempää kansantaloutta. 

Vihreän rahoituksen kriteerejä päätettäessä ratkaisuna ei voi olla ekoleiman epääminen ydinvoimalta, sillä Suomen energiaintensiivinen teollisuus on ydinvoimasta riippuvainen. Vihreän rahoituksen ekoleimalla on iso merkitys siinä, miten eri energiahankkeet saavat yksityiseltä sektorilta rahoitusta. Euroopan parlamentissa on havaittavissa ideologista ydinvoimavastaisuutta. Suomessa ei saa vaarantaa tarvittavien ydinvoimalahankkeiden rahoitusta. EU-komissio on niellyt radikaalin ilmastoliikkeen argumentit siitä, että maailmaa uhkaa täystuho, jos nyt välittömästi ei tehdä rajuja ilmastopoliittisia toimenpiteitä, vaikka  EU:n päästöt ovat noin 10 prosenttia kaikista globaaleista päästöistä. Varmasti jokainen kantaa huolta ilmastosta ja ympäristöstä, mutta ilmastonmuutos on kysymys, joka vaatii globaaleja ratkaisuja. EU:n yksipuoliset ilmastopoliittiset toimet pahimmillaan johtavat vain eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn dramaattiseen heikentymiseen, jota seuraa kasvava työttömyys, verotulojen ehtyminen ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautuminen. Jatkuvasti kiristyvät päästövähennystavoitteet lisäävät markkinoiden ja kuluttajien epävarmuutta ja tekevät Euroopasta epähoukuttelevan paikan investoinnille. Tämä ei voi olla suomalaisten ja muidenkaan eurooppalaisten etu.