"Yön aikana aiheutettiin vahinkoa useille rakennuksille ja kymmeniä poliisiautoja poltettiin. Lisäksi kauppoja ryösteltiin... Silminnäkijän mukaan nuoret käyttivät kaaosta hyväkseen, heittivät kiviä kauppojen ikkunoihin ja varastivat esimerkiksi elektroniikkatuotteita... Kahta juutalaista koulua heitettiin yöllä polttopulloilla... Poliisi puuttui tilanteeseen käyttämällä kyynelkaasua"

Se saattaa yllättää lukijani, ettei edelle täältä kopioimani kuvaus koske Ruotsia. Sen sijaan se on Tunisiasta, jossa arabikevään arvellaan yleisesti johtaneen onnelliseen lopputulokseen.

Ruotsin ja Tunisian vertailu on sikäli mielenkiintoinen, että nähdäkseni samankaltaisuudet edellä kuvattujen tapahtumien ja nyky-Ruotsin välillä ovat silmiinpistävät. Molempiin liittyy holtitonta paikkojen ja omaisuuden tuhoamista.

Sen osoittavat esimerkiksi lainaukset viiden vuoden takaisesta tekstistä, johon kokosin suomalaismedioiden välittämiä tietoja länsinaapurista: "40 nuorta oli heitellyt poliisia viime sunnuntai-iltana kivillä sekä hajottanut paikkoja ja poltellut autoja niin, että heitä rauhoittamaan tarvittiin samankokoinen poliisiosasto. Riehunnan seurauksena kymmeniä lähialueiden asukkaita jouduttiin evakuoimaan."

Jatkan vielä toisella vanhalla kuvauksellani nykypäivän Ruotsista. Se on noin kolmen vuoden takaa, mutta saattaisi olla peräisin myös äskettäisen vuodenvaihteen tienoilta.

"Ainakin Örebrossa, Landskronassa, Växjössä, Tukholmassa, Huddingessa, Malmössä ja Lindköpingissä ilotulitteita on käytetty ihmisten terrorisoimiseen, bussien ja rakennusten turmelemiseen ja/tai poliisien vastaiseen toimintaan. Myös rakennuksia on särjetty. Tavalliset ihmiset ovat peloissaan."

Tunisiassa mellakoiden syyksi on kerrottu veronkorotukset ja kohoavat hinnat. Ruotsissa mellakoinnin syyt ovat epäselvempiä, mutta joissain tapauksissa kovaa menoa on liitetty jengisotiin. Toisaalta edellä kuvatusta viiden vuoden takaisten tapahtumien taustasta on julkisuudessa ollut sellainenkin tieto, että niiden syynä olisivat olleet poliisin mellakoimaan ryhtyneistä ihmisistä käyttämät "halventavat ilmaisut".

Olivat Tunisian tai Ruotsin tapahtumien välittömät syyt mitä tahansa, niiden taustalla on yksi yhteinen tekijä. Se on mellakoitsijoiden yhteinen uskonnollis-kulttuurinen perimä. Onko tuo tekijä oleellinen, on tietenkin toteen näyttämättä, mutta itse toivoisin vakavasti otettavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta sen merkityksestä.

Näin voitaisiin joko tunnistaa ruotsalais-tunisialaisen ongelman alkulähde tai vaihtoehtoisesti sulkea uskonnollis-kulttuurisen perinnön merkitys ongelmien aiheuttajana. Tämä olisi tärkeää siitä riippumatta, mikä olisi tutkimuksen lopputulos - eli tapahtumien välisen korrelaation perusteella esittämäni hypoteesin oikeaksi tai vääräksi osoittaminen.

Ennen ehdottamani tutkimuksen tulosten saamista olisi syytä pidättäytyä lisäämästä ongelmien aiheuttajaksi epäillyn uskonnollis-kulttuurisen aineksen määrää niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tunisiassa olisi puolestaan syytä löytää keinot mielenosoitusten rauhoittamiseksi, ennen kuin arabikevään saavutukset muuttuvat syyrialaistyyppiseksi sisällissodaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen