Joulukuun puolivälissä, viikolla 50, ilmestyy Kuvan ja Sanan kustantamana uusin kirjani Sananvapaus uhattuna Suomessa: Vihapuhe, ihmisoikeudet ja media. Kirja on jo nyt ennakkotilattavissa Kuvan ja Sanan verkkokaupasta. Tuon kirjassa esiin sen tosiasian, että sananvapaus on uhattuna Suomessa. Perustelen, että näin on, ja että Suomi on täysin orwellilaisen aivopesun kourissa. Perustelen, miksi näin nyt on. Osoitan, että suomalaista sananvapautta uhkaa länsimaiseen lainsäädäntöön perinteisesti täysin kuulumaton ajatus- ja viharikoksen käsite ja siihen perustuvan vihapuhe-käsitteen soveltaminen.

Uudessa kirjassani osoitan, että nykyään todellisia ihmisoikeuksia kuten uskonnonvapautta ja sananvapautta uhataan, niin erikoisen ristiriitaiselta kuin asia kuulostaakin, nimenomaan ihmisoikeuksiin vetoamalla. Perustelen tämän väitteen osoittamalla, mitä ihmisoikeuksilla oikeasti tarkoitetaan ja miten ihmisoikeuksien käsite on YK:n soveltamana ja siksi arvovaltaisena pidetyllä tavalla sisällöllisesti ratkaisevasti muuttunut toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta meidän päiviimme tultaessa. Osoitan, että tämä muutos on ollut luonteeltaan syvästi ideologinen, poliittisesti tarkoitushakuinen ja ihmiskäsityksen muuttumiseen perustavalla tavalla liittyvä.

YK-henkisessä julkisessa keskustelussa ihmisoikeuksilla ei enää tarkoiteta yhtä ja samaa kuin mitä ihmisoikeuksilla on länsimaisen ajattelun valtavirran historiassa tarkoitettu. Ihmisoikeuksien käsitteen radikaali vasemmistolainen ideologisoituminen ja politisoituminen on tehnyt mahdolliseksi uudenlaisen perusoikeusajattelun. Tämän avulla voidaan globaalisti edistää vahvasti poliittisideologisia päämääriä ilman, että näitä päämääriä ja niiden poliittista väriä tarvitsee lausua avoimesti julki.

Perustelen kirjassa, miksi nimenomaan valtiojohtoinen ”rasisminvastaisuus” ja ”rasistisen vihapuheen” torjunta ja hiljentäminen näyttävät olevan oleellisimpia välineitä pyrittäessä tukahduttamaan perinteinen länsimainen sananvapaus Suomessakin. Tuon esiin sen, mistä tällainen ”vihapuheen” kieltämisen ja oikeudellisesti rangaistavaksi tekemisen ohjelmallinen vaatiminen on ideologisesti peräisin ja miksi ”vihapuheeksi” näyttää jatkuvasti – sekä laajemman yhteiskunnan että kirkon piirissä – määrittyvän etenkin arvokonservatiivinen kristillinen ja kansalliskonservatiivinen mielipiteenilmaisu.

Osoitan kirjassa, että suomalainenkin valtamedia on jo pitkään toiminut kansallisvaltiovastaisen globalistisen YK- ja EU-henkisen maailmankatsomuksen ja ideologian kansalaisiin istuttamisen tehokkaana välikappaleena.

Havainnollisen esimerkin tällaisesta valtamedian jopa valheellisen harhaanjohtavasta mielipiteenmuokkauksesta tarjoaa Helsingin Sanomien 14.11.2018 paperiversion artikkeli ”Siirtolaisuussopimus joutui populistien hampaisiin”, jossa Helsingin Sanomien toimittaja leimaa YK:n siirtolaisuussopimuksen maailmalla ja nyt Suomessakin osakseen saaman perustellun arvostelun ”populistien hampaisiin joutumiseksi”.

Tämä poliittisesti korrekti kielikuva antaa ymmärtää, että kyseinen sopimus on viaton ja oikeastaan vain mitään vaikuttamattoman muodollinen suuntaviivakokonaisuus, joka ei velvoita mihinkään ja joka on joutunut täysin aiheetta pahantahtoisten populistivääristelijöiden raateluhampaisiin. Helsingin Sanomien artikkelissa lainataan ulkoministeriön johtavaa asiantuntijaa Renne Klingeä, jonka mukaan: 

”Ulkoministeriön johtava asiantuntija Renne Klinge arvioi uutistoimisto STT:lle, että meneillään on Euroopan-laajuinen valeuutiskampanja. ’Asiakirjaa ymmärretään tahallaan väärin, ja siitä levitetään tarkoituksellisesti väärää tietoa’.”

Julkisesti kenen hyvänsä luettavissa olevan asiakirjan perusteltu arvostelu on siis valeuutisten levittämistä ja levittäjät ovat näköjään pahantahtoisia salaliittolaisia, koskapa toimivat ”tarkoituksellisesti” ja jopa laajan ”kampanjan” muodossa. Kun on kyse poliittisesti korrektin globalistisen ideologian ja sitä edistävän sopimusasiakirjan puolustamisesta, on ulkoministeriön oletettavasti ”vastuulliselle” ja ”vakavasti otettavalle” asiantuntijallekin sopivaa vedota salaliittoargumenttiin.

Todellinen valeuutisoinnin harjoittaja ja harhaanjohtaja tässä yhteydessä on kuitenkin valtamedia Helsingin Sanomat itse ja sen kanssa samassa globalistisessa rintamassa seisovat poliittiset toimijat ja niin sanotut asiantuntijat.   

Kyseinen YK-sopimus eli YK:n GCM-siirtolaisuussopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta juuri niillä tavoilla, jotka sopimuksen arvostelijat maailmalla ja meillä ovat esiin nostaneet. Esimerkiksi Suomen Uutisten artikkeli videoineen ”Halla-aho: Eurooppaan suuntautuva muuttopaine uhka yhteiskuntiemme olemassaololle, GCM-siirtolaisuussopimus sisältönsä puolesta ’harhaanjohtava ja vaarallinen’” 14.11.2018 osoittaa – kuten myös kansanedustaja Laura Huhtasaari toi hyvin esiin taannoisessa puheenvuorossaan eduskunnassa – selkeästi, miksi siirtolaisuussopimus on todella vaarallinen ja kaikkea muuta kuin mitään vaikuttamattoman muodollinen.

Mikä YK:n GCM-sopimus on ja miksi se on uhka sekä kansallisille rajoille että sananvapaudelle? Joulukuussa julkaistavan uuden kirjani ”Rasisminvastaisuus uhkaa kansallismielisyyttä ja sananvapautta Suomessakin” -pääluvussa kirjoitan muun muassa seuraavasti, GCM-sopimuksen taustoja ja tavoitteita selostaen. 

Vuonna 2016 ilmestyneen Avoimet rajat ja maahanmuutto: Euroopan ja Suomen itsemurha? -kirjani sivuilla 163–166 käsittelen alaotsikoiden ”Agenda 2030 vaatii toistuvia kansainvaelluksia yli rajojen” ja ”Kaikkien on kannatettava avoimia rajoja ja pidäkkeetöntä maahanmuuttoa” mukaisia asioita. Näissä luvuissa viittaan YK:n kestävän kehityksen kokoukseen New Yorkissa 25.9.–27.9.2015, jossa julkaistiin The Agenda 2030 -paperi. Tässä arvovaltaisessa YK-paperissa nähdään laajamittainen globaali siirtolaisuus – avoimet rajat – myönteisenä ja tarpeellisena osana globaalia ”kestävää kehitystä”, joka puolestaan muodostaa IPCC:n ilmastonmuutosideologian keskeisen ytimen.

Kyseisen paperin alakohta 10.7:n mukaan on toteutettava järjestäytynyttä, turvallista, säännöllistä ja vastuullista siirtolaisuutta, suurellakin volyymillä. Massamaahanmuutto on tämän agendan mukaan ”hyödyllistä kaikille”. Ja koska näin on, on toki torjuttava kaikki maahanmuuttokritiikki eli on harjoitettava intensiivistä valtiojohtoista rasismin- ja vihapuheentorjuntaa ja säädettävä voimaan tällaista torjuntaa edistäviä sananvapausrajoituksia. 

Nämä hankkeet etenivät siten, että 19.9.2016 annettiin The New York Declaration for Refugees and Migrants -julistus, jonka mukaan tarvitaan globaalin kokonaisvaltainen ohjeistus ja sääntely kaikenlaiselle siirtolaisuudelle. On laadittava globaali YK-sopimus. Edellytyksenä mainittiin, että laadinnan tulee tapahtua myös ”kansalaisyhteiskunnan kanssa keskustellen”. Tällaista sopimusta alettiin laatia YK:n jäsenvaltioiden kesken.

Vuonna 2017 presidentti Donald Trumpin johtama USA ilmoitti jäävänsä tällaisesta laadinnasta kokonaan pois, koska hanke uhkaa kansallisvaltioiden rajoja ja kansallista itsemääräämisoikeutta. Suomi on sen sijaan ollut alusta asti innolla mukana tässä globalistisessa siirtolaisuushankkeessa. Suomen ulkoministeriön 11.4.2018 päivätty perusmuistio toteaa, että kyseessä on globaalia turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva neuvotteluprosessi YK:n puitteissa. Suomessa neuvotteluprosessi on kuitenkin edennyt täysin sammutetuin lyhdyin, salassa. Kansalaisyhteiskuntaa ei tosiasiallisesti ole Suomessa lainkaan konsultoitu tämän prosessin edetessä.

Hankkeen viralliset asiakirjatekstit valmistuivat heinäkuussa 2018. Sopimus on viralliselta nimeltään The Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration eli Global Compact for Migration, toisin sanoen YK:n GCM-sopimus. Sopimus saa virallinen YK-hyväksyntänsä hallitustenvälisessä konferenssissa Marokon Marrakeshissa 10–11.12.2018, jolloin sopimuksen hyväksyy Suomen hallituksen puolesta sisäministeri Kai Mykkänen.

Unkari ilmoitti heti heinäkuussa 2018 jäävänsä kokonaan pois sopimuksesta, koska se uhkaa Unkarin rajoja ja turvallisuutta ja kannustaa globaaliin rajattomaan siirtolaisuuteen, kun taas Unkari haluaa hillitä siirtolaisuutta. Itävalta ja muutama muu globalistien hankkeille kriittinen maa on sittemmin ilmoittanut jäävänsä pois sopimuksesta. Sopimuksen perusongelma on, että se määrittää avointen rajojen siirtolaisuuden loukkaamattomaksi ihmisoikeudeksi, joka menee aina kansallisten turvallisuusnäkökohtien edelle ja joka velvoittaa sopimusosapuolet aktiivisesti suosimaan ja rahallisesti tukemaan massasiirtolaisuutta.

Merkille pantavaa joka tapauksessa on, että Suomessa tämä sopimusprosessi ja muotoiltu sopimus ei ole käytännössä lainkaan ollut esillä julkisuudessa, kuten huomauttavat Juha Hämäläinen 6.5.2018 Kansalainen-artikkelissaan ”YK:n GCM-sopimus pyyhkii rajat kartoista lopullisesti?”, Petri Saarela saman julkaisun artikkelissa 24.10.2018 ”YK:n GCM-sopimuksen hylkäämistä vaaditaan adressilla” sekä kansanedustaja Ville Tavio hänen eduskuntapuheenvuoroaan selostavassa Suomen Uutisten artikkelissa ”Ville Tavio esittää YK:n GCM-siirtolaisuussopimusta eduskunnan päätettäväksi” 25.10.2018.

Tällaiseen globalistiseen avointen rajojen ja lopputulemanaan kansallisvaltiot lakkauttavaan siirtolaisuussopimukseen Suomen Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Timo Soinin hallitus on Suomea, täydessä hiljaisuudessa, viemässä, tällä tausta-ajatuksella: Tämä sopimus ja sen edellyttämät sananvapaus- ja vihapuherajoitukset, joita esimerkiksi kokoomus ajaa nyt vahvasti, on saatava voimaan ennen, kuin alkaa uusi ja sadoissatuhansissa ja miljoonissa laskettava ja suurelta osin islamilainen maahanmuutto- ja siirtolaisuusvyöry Eurooppaan ja Suomeen.

Muun muassa yllä olevalla tavalla kirjoitan pian julkaistavassa Sananvapaus uhattuna Suomessa -kirjassani. YK:n GCM-sopimuksen hyväksymisen myötä kansallismielinen rajoja puolustava ja islamilaiseen maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva mielipiteenilmaisu ja vaikuttaminen tulee joutumaan entistä tuhoisampien sananvapausrajoitusten kouriin.

Viikolla 47 ilmestyy puolestaan toinen painos kirjastani Vaarallinen vihreä valhe: Globalistinen ekososialismi historian, tieteen ja Raamatun valossa (Kuva ja Sana, 2017), joka sekin on jo ennakkotilattavissa Kuvan ja Sanan verkkokaupasta. Vaarallinen vihreä valhe -teoksesta samoin kuin 2016 ilmestyneestä Avoimet rajat -kirjastani käyvät ilmi myös YK:n GCM-sopimukseen liittyvät laajemmat ja Sananvapaus uhattuna Suomessa -kirjan aineistoa täydentävät globalistiset asiayhteydet.   

Pohdittaessa nyt kysymystä siitä, velvoittaako YK:n pehmeän sääntelyn GCM-sopimus todella johonkin vai ei, kannattaa lukea ajatuksella Vaarallinen vihreä valhe -kirjani sivut 68–71, joilla käsittelen YK:n Agenda 21:n asialistan – jonka päivitettyä versiota edustaa Agenda 2030 – globaalia edistämistä. Myös Agenda 21:n ja Agenda 2030:n ”kestävän kehityksen” vihreät ilmastonmuutosideologiset velvoitteet ovat koko ajan olleet luoneeltaan niin kutsuttua pehmeää sääntelyä, joka perustuu niin sanottuihin pehmeisiin oikeuslähteisiin. Tästä huolimatta niihin on suhtauduttu erittäin velvollisuudentuntoisesti ja niistä on tullut uusi pakkonormi etenkin EU:ssa. On täysin perusteltua katsoa, että samanlaista pakkonormia pidäkkeettömän siirtolaisuuden hyväksymiseksi, kansallisvaltioiden rajojen lopulliseksi poistamiseksi ja kansallismielisen sananvapauden rajoittamiseksi globalistiset toimijat suunnittelevat myös YK:n GCM-sopimuksesta.