Hyvinvointivaltio on tuhonnut lapsensa. Ja monet aikuisetkin. Suomalaisia ei enää saa mansikkapelloille eikä marjametsään.

Vielä 1980-luvulla Suomen mansikat poimittiin kotimaisin voimin. 1980-luvun loppu oli kasinotalouden kulta-aikaa ja nuoret pilattiin maksamalla heille liian hyvää palkkaa kaikenlaisista puuhasteluista. 1990-luvun lamassa opittiin elämään sosiaaliturvalla, ja sen seurauksista ei ole päästy irti. Päinvastoin.

Virolaiset, ukrainalaiset ja uzbekit

1990-luvulla poimijat tulivat Virosta. Viron elintason noustua poimijat tulevat Ukrainasta ja Venäjältä. Aivan samalla tavalla on käynyt rakennustöissä – paitsi että rakentajat tulevat Suomeen kauempaa Uzbekistanista asti. Samaan aikaan suomalaiset ovat työttöminä tai vetävät lonkkaa opiskelun nimissä.

On menty niin pitkälle, että Suomen ylioppilas­kuntien liitto (SYL) vaatii opiskelijoille erillistä kesälomaa ja tietenkin loma-ajalta palkkaa. Lomapalkka on häveliäästi nimetty perustuloksi. Tämä kisa pienistä palkoista on alentanut suomalaisten rakentajien palkat, jotka eivät juurikaan ole nousseet kymmeneen vuoteen – ei edes inflaation määrää. Kirvesmiesten palkat ovat todellisuudessa laskeneet 10 vuoden jaksolla, mutta sähköasentajan palkka on noussut samassa ajassa kymmeniä prosentteja. Tämä johtunee siitä, ettei ulkomailta saada Suomen turvallisuusmääräyksiä osaavia sähkömiehiä.

Pienet palkat eivät näy asuntojen hinnoissa, eikä mansikankaan hinnoissa. Tänä kesänä mansikka on maksanut kuusi euroa litra, markka-aikana mansikat maksoivat markkoina vähemmän.

Ukrainassa keskipalkka on pieni, noin 200-300 euroa kuukaudessa. Ukrainalainen voi ansaita kahden vuoden ansiot kesän aikana. Yhden päivän ahkeroinnilla ansaitsee 100 euroa ja kun tekee töitä myös viikonloput, on kk-ansio 3000 euroa. Jäämällä Suomeen mansikka-ajan jälkeen metsämarjojen poimintaan, kesän ansio Suomessa voi olla 8000-10.000 euroa. Sillä elää kotimaassa lokoisasti koko muun ajan vuodesta.

Marjanpoiminta on urakkaluontoista, joten suomalaiset nuoret saisivat saman ansion kesätöistä. 10.000 euron poimintatuloista ei makseta veroja, eikä sienien ja metsämarjojen poiminnasta muutoinkaan lainkaan.

Sokerijuurikkaan harventamisesta

Vuonna 1962 täytin kesän lopussa 13 vuotta. Harvensin sokerijuurikkaita 23.000 metriä (yksi hehtaari oli 22.000 metriä) aikana, jolloin tarkkuuskylvöä ei ollut. Harvennuksesta maksettiin 1,25-1,40 markkaa metriltä, ja urakkapalkkaan kuului myös ”toinen harvennus”, joka oli paljon nopeampaa kuin varsinainen harvennus. Päivät olivat pitkiä. Äiti herätti kello 6, juotiin aamukahvi ja mentiin polkupyörällä harvennuspelloille. Päivällä sai jotain syötävää, eikä kotiin ollut menemistä ennen iltakuutta.

1963 rahasta otettiin kaksi nollaa pois. Markka metriltä muuttui penniksi metriltä.

Ei kukaan lapsia pakottanut olemaan juurikaspelloilla aamusta iltaan. Pakko tuli siitä, että piti saada uudet pussihousut koulua varten ja rannekello kun toisillakin oli.

Harvennustyö kesti koulun päättymisestä kesäkuun alusta noin 6-7 viikkoa. Kesän 1962 ansioni olivat 31.050 markkaa eli tämän päivän rahassa 693 euroa. Siis kk-palkka oli hieman enemmän kuin ukrainalaisen keskipalkka tänään. Mutta työpäivät olivat pitempiä.

Rahamäärä oli suuri. Sillä ostettiin seuraavan vuoden kouluvaatteet ja rahaa jäi harrastuksiinkin kuten DX-kuuntelussa (ulkomaisten radioasemien kuuntelu) tarvittaviin postimerkkeihin.

Kävin Ukrainassa kaksi vuotta sitten katsomassa Ukraina-Suomi-jalkapallomaaottelua Odessassa. Rakennukset ovat vielä Neuvostoliiton jäljiltä ankeita, mutta vauraus maassa on selkeästi kasvussa. Esimerkiksi autoja on monin verroin enemmän kuin Suomessa nuoruusvuosinani.

Koulu- ja opiskeluvuosien kesätyöt olivat toki rankkoja, mutta päivääkään ei vaihtaisi pois. Kaiken minkä ansaitsi oli ylpeyden aihe. Nämä housut olen ostanut omalla työlläni ansaitsemillani rahoilla. Jos housut olisi saanut ilmaiseksi sosiaalitoimistosta, ei niille antaisi mitään arvoa. Ei, siitä alkaisi vaatiminen. Pitää saada hienommat housut. Antakaa minulle minun rahani, sanovat Suomeen tulleet irakilaiset nuoret miehetkin. Vaikka ovat jo saaneet ilmaisen asumisen, ruoan ja terveydenhoidon. Mikään ei riitä.

Suomessa tulisi sosiaaliturvaa alentaa marja-ajaksi. Alkaisi marjanpoiminta kiinnostaa suomalaisiakin, eikä poimijoita tarvitsisi enää kuljettaa Thaimaasta asti. Ja kai valmiiksi Suomessa olevan irakilaisen nuoren miehen helpommin vie marjanpoimintaan kuin hakee poimijat Ukrainasta.

Myös sääntöjä pitää löyhentää. Ennen kaikenlaiseen maa- ja metsätalouden työhön pystyi palkkaamaan hyvinkin nuoren henkilön, nykyisin nuoren työllistäminen on suorastaan laitonta.