Tapasin ensimmäisen kerran Timo Soinin eduskunnassa talvella 2010. Veljeni oli keskustelussa kolmantena. Soini kysyi minulta, mitä Kreikan lainojen kanssa pitää tehdä. Sanoin, ettei sinne tule antaa euroakaan, koska Kreikka ei tule koskaan maksamaan velkojaan.

Siitä tuli perussuomalaisten Kreikka-lainojen linjaus. Oli surullista katsoa oheinen provosoiva video, koska kohdassa 0:40 Soini toisti omat sanani sanasta sanaan.

Halusin kansanedustajaksi ajamaan yrittäjien asiaa. Kaikki tämän vuosisadan hallitukset nykyinen mukaan lukien ovat välittäneet yrittäjistä vain yhteiskunnan laskujen maksajina. Yrittäjien asemaa on juhlapuheista huolimatta kiristetty vuosi vuodelta. Samaan aikaan jokainen rajan ylittänyt ulkomaalainen on ollut hallitusten erityisen huolenpidon kohteena.

Soini kirjoitti minulle suosituksen puolueen kansanedustajaehdokkaaksi Uudellamaalla. Olin kokematon politiikan peleistä, enkä osannut mennä karmeista sisään. Kun minua ei listalle hyväksytty, menin mökkikunnassani Ristiinassa Etelä-Savoon ehdokkaaksi. Mikkelissä kohtelu oli ystävällistä ja innostunutta. Kokemus oli ikimuistoinen. Kierrettiin pakettiautolla ehdokas Mirvan kanssa koko Etelä-Savo ja tein paljon vaalityötä: vero- ja eläketunteja ja paljon muuta. Äänimäärä jäi 698:aan.

Vaalimatematiikkaa en tajunnut lainkaan. Mikkelistä oli kuusi ehdokasta ja äänet jakaantuivat heidän kesken. Etelä-Savosta valittiin kuusi ja ainoana perussuomalaisena Kaj Turunen Savonlinnasta, jossa hän oli toinen ehdokkaista. Turusesta tuli uuvatti, mikä lievästi sanottuna harmittaa, koska olin osaltani tuota loikkaria auttamassa eduskuntaan.

Etelä-Savossa hyväksyttyjä ääniä annettiin 83.432, Uudellamaalla 507.189. Jos suhteuttaa Etelä-Savon ääneni Uudellemaalle, määrä vastaa 4.243:ea. Vain Soini ja Jussi Niinistö saivat perussuomalaisista enemmän. Läpipääsyyn riitti 2.553. Tämä ei ole jossittelua, vaan pohdintaa siitä kuinka pienestä kaikki lopultakin on kiinni.

Vuonna 2012 kuntavaaleissa en tehnyt mitään, enkä käyttänyt euroakaan. En kulkenut toreilla enkä vaalitilaisuuksissa. Ääniä Vantaalla sain 490. Valtuutetun työ oli alkuinnostuksen jälkeen yhtä tuskaa. Nopeasti huomasin, ettei valtuutetun mielipiteellä ole puupennin vertaa vaikutusta mihinkään. Asiat on jo sovittu kun ne tulevat valtuustoon.

2015 Uudellamaalla en juurikaan tehnyt vaalityötä, koska luotin nettijulkisuuteeni. Äänimäärä 1.526 oli hyvä, mutta kuitenkin matkaa valituksi jäi sen verran, ettei toreilla kiertäminen olisi kuitenkaan riittänyt (viimeisenä valittu sai 2.493 ääntä). Olin Soinin perussuomalaisissa outo lintu. Ylen vaalikoneessa olin kokoomuksen Elina Lepomäen kanssa äärimmäisenä oikealla. Aika hyvin köyhän työläisperheen lapselta, joka ei ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi. Tulos kertoo enemmän vaalikoneista kuin minusta. Oikealle joutuu, jos haluaa ihmisten globaalisti ottavan vastuun omasta elämästä.

Jälkikäteen kuulin, etteivät Uudenmaan ehdokkaat 2011 valinneet puoluepäättäjät olleet koskaan kuulleetkaan, että olin halunnut ehdokkaaksi Uudellamaalla. Ehdokashakemukseni ja Soinin suositus oli heitetty kylmästi roskiin. Vanhavennamolaiset valitsijat Vantaalla jättivät pois listoilta myös suositun yrittäjän, joka oli tuolloin valtuutettuna. Tilanne puolueissa on sama kuin keihäänheittäjillä Suomessa: olympialaisissa kyllä pärjää, kunhan pääsee kotimaan karsinnoista läpi.

Perussuomalaiset Soinin aikana pitivät vanhavennamolaisia ehdokkaita tärkeämpinä kuin yrittäjiä. Yksinyrittäjäperheiden yli 300.000 koditonta äänestäjää ei juurikaan ole puolueita kiinnostanut. Nyt on perussuomalaisten ääni muuttunut kellossa. Kirjoitan parast´aikaa yrittäjäohjelman luonnosta.

Varoitus: Video on provosoiva. Minulla ei ole mitään halua eikä tarvetta käsitellä Soinin tekemisiä, eikä muutosta, mikä hänessä tapahtui ministeriksi päästyään. Mennyt on mennyttä. Elämä jatkuu.