Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on päättänyt käynnistää esitutkinnan Päivi Räsäsen kirjoituksesta vuodelta 2004. Kirjoitus käsitteli homoja. En ole kyseistä kirjotusta lukenut enkä ylipäätään seuraa Päivi Räsäsen juttuja, joten kirjoituksen sisältö ei ole tuttu. Sen sijaan monet asiat tämän asian ympärillä kummastuttavat.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on sinänsä mielipuolinen laki, jonka DEMLA-kommunistit muiluttivat lainsäädäntöön epämääräisenä ja tulkinnanvaraisena. Ilmeisesti eivät uskoneet saavansa läpi eduskunnasta haluamassaan muodossa ja siksi laista tehtiin epämääräinen. Toverit syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa kehittelevät sille sitten ”oikeuskäytännön”. Sitä valtakunnansyyttäjä Toiviainen tässä ilmeisesti yrittää toteuttaa.

Kyseinen laki lisättiin rikoslakiin 2011. Siis vuosia sen jälkeen, kun Päivi Räsänen on kirjoituksen julkaissut. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen haluaa siis syyttää taannehtivasti Räsäsen kirjoitusta. Vaikka kirjoitus olisi tehty kyseisen lain jälkeen, se olisi jo vanhentunut ja siksi siitä syyttäminen olisi mahdotonta.

Pohjalla on maisteri Toiviaisen oma lakitieteellinen innovaatio: jatkettu rikos. Kun kyseistä julkaisua voi edelleen lukea, kyseessä on jatkettu rikos. Siksi hän katsoo oikeudekseen syyttää asiasta. Seurataanpa hieman asian kehittelyä hieman pitempään, niin nähdään millaiseen umpikujaan maisteri Toiviaisen tieteellinen pohdiskelu johtaa.

Hänen logiikkansa mukaan mikä tahansa julkaisu, joka on julkaistu ennen tuon lain voimaantuloa, on syyttäjän syytettävissä, jos hän katsoo sen olevan tuon lain vastainen. Esimerkiksi jos jokin kansallisesti merkittävä historiallinen teos sisältää hänen tulkintansa mukaan vääriä mielipiteitä ja on edelleen saatavilla esimerkiksi kirjastosta, se voidaan julistaa laittomaksi.

Jotta asiasta ei Toiviaisen tahdon mukaan voitaisi syyttää, pitäisi siis kaikki Toiviaisen mielestä vääriä ajatuksia sisältävät historiallisetkin teokset poistaa kirjastoista ja tuhota. Muuten syyllistytään jatkuvaan rikokseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Sama koskee ilmeisesti lauluja, äänitallenteita ym. Siinä on melkoinen savotta, kun maisteri Toiviainen käynnistää koko suomalaisen kulttuuriperinnön sensuurihankkeen.

Oikeastaan maisteri Toiviainen julistautuu siis suomalaisen yhteiskunnan sensoriksi, joka vaatii hävitettäväsi väärät kirjoitukset. Kyllähän tällaisia toimijoita on historian kuluessa aina esiintynyt. Tunnetuimpia taitaa olla natsien valtavat kirjaroviot, joissa hävitettiin sen hetkisen poliittisen suuntauksen vastaisia kirjoja. Onkohan valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen nyt paljastanut henkisen kotinsa?

Tällainen toiminta keskeiseltä oikeusjärjestelmän toimijalta on käsittämätöntä sekoilua. Se tuhoaa ihmisten luottamusta suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Odotan mielenkiinnolla millaisia kommentteja tämä sekoilu aiheuttaa EU:n piirissä. Suomihan yritti profiloitua hyökkäämällä mm. Unkaria vastaan syyttäen sitä oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta. Mitä muuta valtakunnansyyttäjä Toiviaisen touhu nyt on? Voin hyvin kuvitella, kuinka innolla eri tahoilla tartutaan Suomen kompurointiin asiassa, jossa se yritti esiintyä oppimestarina.

Vastuu tämän sotkun siivoamisesta on tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä. Presidentti nimittää valtakunnansyyttäjän. Jos osoittautuu, että maisteri Toiviainen ei täytä viran mittoja, hänet on syytä poistaa virasta. Siinä vastuu on tasavallan presidentillä. Se joka nimittää, myös erottaa.