Oulussa kielletyn Pohjoismaisen vapautusliikkeen entinen aktiivi yritti puukotti 12 vuotiasta lasta. Onneksi tämä selvisi kohtuullisen pienillä vaurioilla, ja pääsi aika pian pois sairaalasta. Tapahtuma on sinänsä pöyristyttävä eikä kuulu siihen Suomeen, johon minä olen tottunut.

Puukotuksen uhri oli maahanmuuttajataustainen, mikä nosti asian keskeiseksi puheenaiheeksi. On puhuttu rasistisesta väkivallasta. Tuollainen on usein lähinnä politikointia, mutta tuo tapaus voisi olla hyvä alku laajemmalle keskustelulle erilaisesta väkivallasta Suomessa.

Oulussa on viime aikoina tapahtunut muitakin puukotuksia. Yhdessä maahanmuuttaja puukotti ilmeisesti kantasuomalaista, joka kuoli. Vaikka tapaus kääntyi siis henkirikokseksi, siitä ei ole juuri puhuttu. Suomalaisessa mediassa ja hallinnossa on vallalla käytäntö, että maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ei uskalleta puhua.

Tuollainen on kestämätöntä. Rikoksista, erityisesti raskaista rikoksista, pitää pystyä puhumaan avoimesti kohdistui rikos sitten kantasuomalaiseen tai maahanmuuttajaan tai oli rikoksen tekijänä kantasuomalainen tai maahanmuuttaja. Rikos on rikos ja yhtä tuomittava.

Häveliäisyys selvittää maahanmuuttajien rikoksia ilmenee mm. siitä, että tutkimuksia maahanmuuttajien osuudesta rikoksiin ei Suomessa juuri tutkita. Yksi poikkeus oli vuosia sitten. Siinä todettiin, että eräiden maahanmuuttajaryhmien osuus esimerkiksi raiskauksista tai väkivaltarikoksista oli kymmenkertainen muuhun väestöön verrattuna, vaikka tietyt tulokseen vaikuttavat tekijät oli yritetty huomioida. Siihen loppui aihetta koskeva tutkimus Suomessa. Myös julkinen uutisointi on kehittänyt oman koodistonsa asioista kertomiselle. Suuri osa lukijoista osaa lukea rivien välistä asioista, vaikka media ei asioita uskalla mainita.

Miksi tuollaisellakin tutkimuksella on merkitystä ja miksi ihmisillä pitäisi olla tietoa asiasta? Maahanmuutto Suomeen, sen volyymi ja maat, joista se todellisuudessa tapahtuu ovat poliittisia päätöksiä. Demokratiassa oikeusprosessit hoitavat viranomaiset. Kansalaiset voivat ottaa kantaa asioihin lähinnä äänestämällä. Jotta se olisi mahdollista, ihmisillä pitäisi olla rehellinen kuva poliittisten päätösten seurauksista. Siksi yhteiskunnan valtaa kutsutaan julkiseksi vallaksi.

Tuo omituinen pimityskulttuuri ilmenee useissa eri asioissa. Otetaan ajankohtainen aihe eli lasten sukuelinten silvonta. Suomessa siitä ei ole aikaisemmin ollut erillistä lakia, vaan asiaa on käsitelty yleisen rikoslain yhteydessä. Nyt hallitus on antanut eduskunnalle lain lasten sukuelinten silvonnasta.

Silvontaa tapahtuu sekä tyttöjen että poikien osalta. Pojilla toimenpide ymmärtääkseni ei vaikuta merkittävästi heidän seksuaaliseen elämäänsä jatkossa. Tyttöjen osalta toimenpide vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Kun puhutaan lasten sukuelinten silvonnan ongelmista, puhutaan käytännössä tytöistä.

Useimmissa muissa pohjoismaissa asiasta on erillinen laki. Suomessa se on vasta tulossa. Miksi sitä ei ole saatu aikaiseksi? On selitetty suomalaisen lainsäädännön erilaisuutta. Ihmettelen asiaa, kun meidän rikoslakimme juuret ovat pohjoismaisessa perustassa Ruotsin vallan ajoista.

Asialla on ilmeisesti muita syitä. Ongelma koskee lähinnä tyttöjen silpomista. Mutta vastustuksen syyksi kelpaa se, että sukupuolten yhdenvertaisuus vaatii, ettei voida laatia lakia vain tyttöjen silpomisesta. Eli hurskas puhe sukupuolten tasa-arvosta estäisi ongelmiin puuttumista. Poikien ympärileikkausta harjoittavat lähinnä muslimit ja juutalaiset. Tyttöjen ympärileikkauksen osalta Wikipedia väittää, että islam on ainoa suuri uskonto, jossa sellaista harjoitetaan. Siinäkin uskonnon rooli on epäselvä. Asetelma on kuitenkin sellainen, että tyttöjen sukuelinten silpominen koskisi pääasiassa muslimeja. Sekö on syy, ettei lakia ole pystytty aikaisemmin laatimaan?

Aiheen ympärillä on muutenkin varsin omituinen vaikenemisen kulttuuri. Suomalainen terveydenhoito seuraa lukuisia asioita lasten kehityksestä, mutta silpominen on tabu. Siitä ei kysytä mitään, sitä ei seurata. Vaikka silpomista ei tapahdu juuri Suomessa, lapsia lähetetään lähtömaihin silvottaviksi. Tällaista ei valvota, vaikka kyse on nykylainkin mukaan rikoksesta. Ehkä erillislainsäädäntö saa tuon omituisen vaikenemisen kulttuurin hävitettyä?

Maahanmuuttajiin kohdistuvia rikoksia tulisi keskustelussa käsitellä kuten muitakin vastaavia rikoksia samoin kuin maahanmuuttajien tekemiä rikoksia. Jos maahanmuuttajan puukotus katsotaan rasistiseksi rikokseksi, onko maahanmuuttajajengin kantasuomalaiseen kohdistuva vastaava rikos myös katsottava rasistiseksi rikokseksi? Olisiko aika siirtyä puhumaan asioista rehellisesti ja pimittämättä?


Ympärileikkaus islamissa – Wikipedia