Kun muuan turvapaikanhakija surmasi suomalaisen tyttöystävänsä ja itsensä Hämeenlinnassa viime viikolla, valtamedia ei pukahtanut tekijän ulkomaalaistaustasta eikä turvapaikanhakijan statuksesta aluksi mitään. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta lyhyesti tynkäjutussaan.

Saattaa olla, että tekijän taustasta vaikeni omalla salamyhkäisellä tavallaan alun perin poliisiviranomainen. Mutta myöskään myöhemmissä valtamedian jutuissa, joissa ulkomaalaisuudesta ja turvapaikanhakijuudesta mainitaan (kuten MTV3:n ja Iltalehden jutuissa), tekijän taustaa ei liitetty millään tavoin siihen ulkomaalaisrikollisuuden jatkumoon, joka on seuraus Euroopan yli pyyhkineestä maahanmuuttovyörystä. MTV3:n uutisjutussa rikosta myös pyrittiin selittelemään pois videohaastattelussa, jossa kehuskeltiin, että henkirikosten määrä kokonaisuudessaan laskee.

Sen sijaan Oikea Media mainitsi myös Hämeenlinnan tapauksen julmasta tekotavasta, eli pään irti leikkaamisesta, joka on nimenomaan islamilainen tapa ja kertoo siten muslimikulttuurin vaarallisuudesta länsimaille.


Eräs syyllinen turvapaikanhakijoiden Suomessa tekemiin rikoksiin: sisäministeriö

Tapauksen kautta ei paljastu vain valtamedian mädännäisyys vaan punavihreän hallituksen harjoittama kataklysminen siirtolaispolitiikka, joka bastardisoi koko yhteiskuntaamme.

Kun Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut mies palautettiin Irakiin ja tapettiin siellä, valtamedia ja maan hallitus nostivat aiheesta mölyn. Otsikoihin nostettiin Turvapaikanhakijoiden tukiyhdistyksen messu, jonka mukaan ”Maahanmuuttovirasto ja poliisi ovat usein painostaneet valitsemaan vapaaehtoisen paluun” (Aamulehti). Sisäministeri Maria Ohituskaistapääsalo marisi langettavasta tuomiosta, että ”oikeusvaltio on epäonnistunut” (Uusi Suomi).

”Ei koskaan enää”, mäkätti Ohisalo (vihr.), ja hallitus lupasi lahjoittaa tänne luvatta ja kutsutta tunkeutuneille suuren määrän uusia työpaikkoja.

Sen sijaan nyt kun turvapaikanhakija tappoi Suomessa jälleen suomalaisen, Ohisalo ja hallitus ovat omassa vihervasemmistolle tyypillisessä kavaluudessaan hipi hiljaa. Suomalainen ihminen, jolla olisi ollut koko elämä edessään, menetti henkensä vain, koska yhteiskuntaamme luvatta tunkeutunut kutsumaton haittamaahanmuuttaja oli saanut oleskella Suomessa vapaalla jalalla jo viiden vuoden ajan.

Kuin luonnon kostoa on, että surmattu nainen oli monikulttuuri-ideologian aktiivinen kannattaja ja moitti kovasanaisesti niitä, jotka arvostelivat haitallista maahanmuuttoa. MTV3:n ja sosiaalisen median tietojen mukaan rikoksesta epäilty puolestaan oli kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija ja palestiinalainen muslimi, joka päästettiin maahamme vuonna 2015 tulleen pakolaisaallon mukana, vihasi Donald Trumpia ja ihaili Sanna Marinia. Taustoista kertoi rehellisesti muiden muassa MV-lehti.

Luvattomasta maahantulosta ja maahan päästämisestä alkaneen rikoksen viimein kulminoiduttua henkirikokseksi, ei istuva vihervasemmistolainen mädättäjähallitus pukahtanut sanaakaan rasismista, ihmisoikeuksista eikä palautusten tehostamisesta.

Samoin kävi jo Kajaanin Otanmäessä tehdyn surman yhteydessä, jossa turvapaikanhakijoiden uhrina oli suomalainen: ei pahoittelua hallitukselta saati tasavallan presidentiltä, joka jaksaa kyllä narista vihapuheesta, ikään kuin vääryyden aiheuttamaan vastavihaan ei olisi mitään syytä.

Myös sisäministeriön kansliapäälliköksi ilman turvallisuusalan asiantuntemusta valittu Kirsti Pimiä (vihr.) on pää pimeänä puskissa, ja naiset vaihtavat keskenään onnittelukorttitekstejä Ohisalon junaileman nimityksen vuoksi Twitterissä. Nähdäkseni sisäministeriö ei tarvitse henkilökuntansa ketään islaminvihreää haittasuomalaista vaan ihmisen, joka ymmärtää valtionrajojen tarkoituksen.

Hallitus on luonnollisesti vaiennut myös monista muista asioista virkaansa astuttuaan, muun muassa hoitajamitoituksen laittamisesta kuntoon. Mutta kiireellisiä tekoja on riittänyt asumisen ja energian hinnan nostamiseksi sekä autoilun verotuksen kiristämiseksi, maailman pelastamiseksi suomalaisten laskuun sekä rahojemme lähettämiseksi kehitysapuna Afrikkaan.

Hallituksella on riittänyt toimenpiteitä paatuneiden ISIS-terroristien saamiseksi mahdollisimman nopeasti yksityissuihkareilla Suomeen Supon riesaksi ja veronmaksajien rasitteeksi.

Tosiasiassa Suomen valtion tehtävä ei ole taata ulkomaalaisten kuolemattomuutta ulkomailla vaan estää laiton maahanmuutto ja heidän väärinkäytöksensä täällä. Raja, jota ei valvota, ei ole raja.


Valtamedia mädättää kulttuurimme ja hallitus väestörakenteemme

Mistä valtamedia sitten puhuu? Vastaus: hallituksen edustamaa järjestelmäpolitiikkaa edistävistä omista systeemivalheellisista tekouutisistaan, joilla pyritään legitimoimaan EU-vetoista kansallisvaltioiden heikentämistä ja kansallisen itsemääräämisoikeuden pois riistoa.

Eräänlaisena vastauutisena monikulttuurisuuskokeilun jatkuvasti tuottamalle kielteiselle näytölle Helsingin Sanomat sytytti näyttöpaneeleihin vihervasemmistolaista unelmaa edustavan uutisläimäytyksen, joka on eräänlainen positiivista erityiskohtelua mainostavan journalismin jättiläispieru. Otsikkona on: ”Ruskeat tytöt ja Otava perustavat koulutusohjelman ei-valkoisille kirjoittajille: ’Halusimme purkaa näkymättömiä rakenteita’”.

Sanasto on kuin parodiapoliisi Keijo Kaarisateen tai hänen muusansa Aisa Kantolan kynästä, paitsi että harrastelijakirjoittaja Koko Hubaralle luovutettua hanketta rahoittavat avokätisesti Otava ja Otavan kirjasäätiö.

Tapaus antaa jälleen näyttöä siitä, millä tavoin myös kirjojen kustannusporras on uutistoiminnassa olevan valtamedian tavoin monikulttuuri-ideologian aisankannattaja. Sinnikkyys, jolla ulkomaalaistaustaisia ajetaan ilman mitään todellisia ansioita rahoitusputkeen kuin käärmettä pyssyyn, ei näytä pysähtyvän monikulttuuri-ideologian hedelmiin, joiden tuloksena muutamilta revitään irti pää. Asiaa voidaan puolustella vain sillä, että näin syntyy ainesta todenperäiseen ja faktajournalismia edustavaan rikoskirjallisuuteen, jonka ei tarvitse olla enää fiktiota.

Tällaiseen vierasperäisyyden suosimiseen ei ole nähdäkseni kotimaisessa julkaisutoiminnassa vähäisintäkään tarvetta. Kulttuuripoliittisen internatsismin sijasta pitäisi suosia nimenomaan suomalaista ja kantasuomalaisten omin voimin tuottamaa julkaisutoimintaa vieraita ja universaaleja tappajakulttuureita vastaan.

Otavan ja Koko Hubaran ”ei-valkoisille” suunnattu hanke täyttää lähes minkä tahansa löyhästikin punotun rasismin käsitteen määritelmän. Yleisesti katsotaan, että ”rasismi on oppi tai ideologia, jonka mukaan rodulliset tai etniset erot ihmisryhmien välillä oikeuttavat ryhmien välisen epätasa-arvon”.

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan ”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”

Otavan ja kustantajan suosiman kirjoittajan ”ei-valkoisille” tarkoittama hanke täyttää yllä olevat rasismin määritelmät aukottomasti. Koska etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa, Koko Hubaralle lahjoitettu ja hänen johtamansa projekti on selvästi lain vastainen. Ainoan porsaanreiän syytteen nostamista vastaan luikertelemiseen voisi tarjota yhdenvertaisuuslain 9 §, joka tosin on ristiriidassa sitä ylemmänasteisen perustuslain kanssa. Yhdenvertaisuuslain kohta mahdollistaa juuri tuon positiivisen erityiskohtelun, joka on myös filosofisten tasa-arvon periaatteiden ja olemuksen vastainen.

Voidaan kysyä, millaisen rääkymisen valtamedia ja viranomaisvalta aloittaisivatkaan, jos joku suomalainen perustaisi ”vain valkoisille” tai ”ei-mustille” suunnatun musiikkibändin tai kauppapuodin. Jo nyt maahanmuuttokritiikkiä edustaviin tapahtumiin osallistumisesta viedään suomalaisilta ihmisiltä työpaikkoja (aiheesta täällä).

Hämeenlinnan rikastuksesta vaietakseen Helsingin Sanomat täytti viikonlopun numeronsa natsitraumaa ja juutalaisvainoja toistavilla vastauutisilla, joissa mesottiin monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta.

Muuan italialainen yöelämäntutkija kävi lehden mukaan Helsingin keskustassa, Triplassa, Sörnäisissä ja Kontulassa ja löysi muka vain yhden ”aidon ja monikulttuurisen paikan”. Helsingin keskustassa asuvana ja muuallakin käyneenä sanoisin, että eipä täällä juuri muita olekaan kuin noita karvakäsien omistamia ja pyörittämiä pikaruoan mättöpaikkoja ja kalliita etnisiä luksusravintoloita, joissa samppanjasosialistit, kaviaarikapitalistit ja muut helmikanat käyvät popsimassa valkosipulietanoita.

Helsingin Sanomat myös truuttasi lehteen kaksi juttua Auschwitzista ja Hannah Aredtista. Lehti jaksoi paheksua, että vuonna 1938 Suomi käännytti laivallisen Hitlerin vainoja paenneita juutalaisia takaisin natsi-Saksaan.

Tämän uuvuttavan natsinalkutuksen tehtävänä lienee takoa Helsingin Sanomia lukemaan ja tilaamaan vaivautuneiden päähän, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännyttäminen rajalta, heidän palauttamisensa ja muu torjuminen olisivat muka ”uusi holokausti”.

Tosiasiassa nuo tänne luvatta ja kutsutta tulleet ovat länsimaihin päästyään tappaneet ja vammauttaneet täällä tuhansia viattomia länsimaiden kansalaisia. Väestöjenvaihto ja holokausti siinä kyllä on tapahtumassa, mutta uhreina ovat länsimaiset ihmiset, juutalaiset ja koko järkiperäinen yhteiskuntajärjestelmämme.