Tämän artikkelin aihe liittyy täydentävästi ensi sunnuntaina 23.1.2022 Radio Patmoksen taajuuksilla klo. 18 lähetettävän Ajankohtafoorumi-ohjelmasarjan jaksoon ”NATO ja sen tarkoitus?”, jossa käsittelemme Leena Metsämäen kanssa nyt varsin ajankohtaisen NATOn historiaa ja olemusta kokonaisuudessaan. Tässä artikkelissa tarkastelen Bilderberg-ryhmää, jonka strategisia ja ideologisia tavoitteita NATO edistää sotilaallisella tasolla.

Mistä on kysymys Bilderberg-ryhmässä ja mihin asiayhteyteen se liittyy? Kirjani Avoimet rajat ja maahanmuutto (Kuva ja Sana, 2016) sivuilla 118–121 kirjoitan seuraavasti, otsikon ”CFR, Bilderberg-ryhmä ja Trilateraalinen komissio” alla:

”Ford-, Carnegie- ja Rockefeller -säätiöt ovat rahoittaneet myös CFR:ää, jonka piirissä toimivat USA:n ulkopolitiikan raskaan sarjan analyytikot, muut asiantuntijat ja visionäärit ovat 1920-luvulta alkaen pyrkineet suuntaaman USA:n maailmanpoliittista asennoitumista globalistis-internationalistiseen suuntaan. USA:n presidenttien henkilöstä ja puoluekannasta riippumatta heidän hallintojensa ulko- ja turvallisuuspoliittiset avainvirat ja politiikan asiantuntijavalmistelu ovat päätyneet CFR:n jäsenille ja heidän vastuulleen, varsinkin 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla.”

”Kuten Daniel Estulin selostaa The True Story of the Bilderberg Group -kirjansa North American Union -laitoksessa (TrineDay, 2009), Ashley Lutz Business Insider -sivuston 12.6.2012 artikkelinsa ”This Chart Shows The Bilderberg Group’s Connection To Everything In The World” kaavakuvassaan ja Patrick M. Wood teoksessaan Technocracy Rising: The Trojan Horse of Global Transformation (Coherent Publishing, 2015), Hollannissa 1950-luvulla perustetun Bilderberg-ryhmän piirissä on koordinoitu sekä amerikkalaisen että eurooppalaisen internationalistisen eliitin yhteistä globalistista strategiaa ja miljardööri David Rockefellerin (1915–) ja geostrategi Zbigniew Brzezinskin vuonna 1973 perustama Trilateraalinen komissio puolestaan on keskittynyt edistämään Pohjois-Amerikalle, Euroopalle sekä Japanille ja muulle Aasialle yhteistä ylikansallista keskinäisriippuvuutta ja globaalia yhteistyötä.”

”Tavoitteena on keskitetyn kontrolloitu ja väistämättä totalitaarisen utopistinen ja teknokraattisen futuristinen vihreä maailmanhallinto, jota on pyritty edistämään etenkin YK:n väestöpolitiikan ja Agenda 21:n avulla. Ihanteena mitä ilmeisemmin on jonkinlainen globaali versio sellaisesta valistuneiden filosofikuninkaiden hallitsemasta keskitetystä valtiosta, jollaista jo kreikkalainen filosofi Platon (427–347 eKr.) kaavaili Valtio-teoksessaan.”

”Barry Goldwater (1909–1998), amerikkalainen senaattori, konservatiivipoliitikko ja republikaanien presidenttiehdokas vuodelta 1964, kirjoitti vuonna 1979 ilmestyneiden With No Apologies: The Personal and Political Memoirs of United States Senator Barry M. Goldwater (William Morrow and Company, 1979) -muistelmiensa sivuilla 284 ja 285 varsin suorasukaisesti näin:

’Minun nähdäkseni Trilateraalinen komissio edustaa taitavaa ja yhteen sovitetun järjestäytynyttä pyrkimystä saada lujaan hallintaan neljä voimakeskusta – poliittinen, rahallinen, intellektuaalinen ja kirkollinen…Se, mihin trilateralistit todella pyrkivät, on sellaisen maailmanlaajan taloudellisen voimakeskuksen luominen, joka on ylivoimainen kansallisvaltioiden poliittisiin hallituksiin verrattuna…Tällaisen systeemin luojina ja johtajina he [trilateralistit] hallitsevat tulevaisuutta.’”

”David Rockefeller, Trilateraalisen komission perustaja ja ideoija, puolestaan kirjoitti vuonna 2002 ilmestyneen Memoirs (Random House, 2002) -elämäkertansa sivulla 405 sarkastisen inhorealistisesti mutta varmasti rehellisesti:

’Jotkut jopa uskovat, että me [Rockefellerit] olemme osallisia johonkin salaiseen hankkeeseen, joka suuntautuu Yhdysvaltojen todellista etua vastaan. Näin uskovat luonnehtivat minua ja perhettäni ’internationalisteiksi’ ja sellaisiksi, jotka yhdessä toisten eri puolilta maailmaa olevien kanssa juonitellen vehkeilevät saadakseen aikaan yhdistyneen globaalin poliittisen ja taloudellisen rakenteen – yhden maailman, jos niin halutaan sanoa. Jos syytös on tämä, olen syyllinen. Ja olen ylpeä syyllisyydestäni.’”

”Nämä molemmat arvovaltaiset lainaukset valaisevat tiiviisti ja osuvasti sitä, mihin aatteeltaan ja maailmankatsomukseltaan internationalistisglobalistiset ja miljardeillaan vaikuttavat säätiöt ja niiden ohjaamat aivoriihet ja ruohonjuuritason toimijat tähtäävät. Merkille pantavaa on, että tällainen globalistinen avointen rajojen ideologiaa ajava säätiörahoitteinen vaikutus tuntuu myös uskonnollisella ja kirkollisseurakunnallisella kentällä.”

Näin siis kirjoitin Avoimet rajat -kirjassani vuonna 2016.

Kuten selostan seikkaperäisemmin Oikean Median 11.4.2021 päivätyssä artikkelissani ”Uusi maailmanjärjestys: Mitä käsite oikeasti tarkoittaa?”, CFR eli Council on Foreign Relations, Trilateraalinen komissio ja Bilderberg-ryhmä ovat keskenään vankasti verkostoituneita ja muodostavat tämänhetkisen niin sanotun lännen poliittisen aivoriihikokonaisuuden, jonka arvoja, maailmankatsomusta, ideologiaa ja pyrkimyksiä Trump- ja America First -vastainen USA ja globalistiset instituutiot kuten EU, NATO, Maailman talousfoorumi ja muut vastaavat ajavat ja edistävät.

Etenkin Bilderberg-ryhmän vaikutus NATOn tavoitteenasetteluihin ja olemuksen muotoutumiseen on ollut ja on keskeinen, kuten osoittaa Aleksander Milosz Zielinski ResearchGate -analyysiartikkelissaan ”The Bilderberg Conferences as Transnational Informal Governance Network (TIGN)-Part I” vuodelta 2018. Mistä Bilderberg-ryhmässä on siis kyse? Wikipedian suomenkielisessä artikkelissa ”Bilderberg-ryhmä” todetaan muun muassa seuraavasti:

”Bilderberg-ryhmä on vuosittain järjestettävä ulkopuolisilta suljettu epävirallinen kokous, johon kutsutaan eri aloilta osittain vaihtuvia vaikutusvaltaisia vieraita. Kokouksista ei raportoida julkisuuteen, mikä on herättänyt epäilyksiä demokraattisen päätöksenteon toteutumisesta ja syytöksiä politiikan läpinäkyvyyden puutteesta. Ryhmän nimi juontuu alankomaalaisesta Hotel de Bilderberg -nimisestä hotellista, jossa keväällä 1954 järjestettiin ensimmäinen kokous…”

”Bilderbergin alkuunpanija oli puolalaissyntyinen Joseph Retinger, joka oli toisessa maailmansodassa Britannian SOE:n agentti ja kiertävä diplomaatti. Sodassa Retinger toimi linjojen takana Puolassa. Sodan jälkeen hän paneutui kamppailuun yhtenäisen Euroopan puolesta CIA:n tuella. Hänen toimintansa seurauksena 29. toukokuuta 1954 Alankomaiden Oosterbeekin Hotel de Bilderbergissä järjestettiin kolmipäiväinen huippusalainen kokous, jossa 75 eri alojen merkittävää henkilöä 14 maasta pyrki keskustelemalla yksimielisyyteen maailmanpoliittisista aiheista. Tunnetuin osallistujista oli liikemies David Rockefeller. Osallistujajoukon toivottivat tervetulleiksi Retinger itse ja toinen Bilderbergin perustajahahmoista Alankomaiden prinssi Bernhard…Nykyinen ykkösmies on Henri de Castries…”

”Tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Suomen valtiovarainministeriön mukaan Bilderberg-kokoukset ovat ensisijaisesti mahdollisuus amerikkalaiseurooppalaiseen vuoropuheluun. Suomalaiset ministerit osallistuvat kokouksiin yksityishenkilöinä, jotka on kuitenkin kutsuttu kokoukseen ministerin asemansa vuoksi. Siksi ministerit eivät ole tehneet kokouksista selontekoa eduskunnalle, mutta ministeriö on maksanut ministerin matkan.”

”Kokouksiin osallistuu myös länsimaiden vaikutusvaltaisimpien mediakonsernien johtajia. Esimerkiksi talouden alalla vaikutusvaltaisen The Economist -lehden edustajat ovat osallistuneet kokouksiin ja toimivat kokouksissa puheenvuorojen kirjaajina. Helsingin Sanomat on kirjoittanut Bilderbergistä vain 19 kertaa vuodesta 1990 lähtien. Spinwatch-järjestön mukaan kokouksiin osallistuva lehdistö ei yleensä kirjoita niistä.”

”Ryhmän johtajisto laatii keskusteluohjelman ja lähettää kutsut. Tarkoituksena on, että 20 prosenttia konferenssin osanottajista olisi joka vuosi uusia…Ensimmäinen Bilderberg-ryhmän kokoukseen kutsuttu suomalainen oli Sakari Tuomioja. Suomesta kokouksiin ovat osallistuneet mm. Jorma Ollila, Helsingin Sanomien toimitusjohtajat ja päätoimittajat kuten Aatos Erkko (1994), Janne Virkkunen (1998, 2001), Olli Kivinen (2003), Mikael Pentikäinen (2005, 2011) ja Antti Blåfield (2008, 2010), Yleisradion Atte Jääskeläinen (2007) sekä Antti Herlin, Elina Lepomäki ja Björn Wahlroos (kaikki 2018)…”

”Bilderberg-ryhmä on kokoontunut vuosina 1954–2019 yhteensä yli 90 kertaa…Tukholman yliopiston apulaisprofessori Ian Richardson on kommentoinut Bilderberg-kokouksia haastattelussa: ’Onko Bilderbergin tehtävä ajaa näiden [osallistuvien] ihmisten etua? Ei ole. Ajaako Bilderberg näiden ihmisten etua? Ajaa. Pitkälti tiedostamattaan’…Suomessa Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT on tehnyt Bilderbergistä jakson nimellä ’Maailmanherrojen salaseura’ vuonna 2014.”

Näin Wikipedian ”Bilderberg-ryhmä” -artikkeli.

Bilderberg-ryhmän perustivat siis Joseph Retinger ja Hollannin prinssi Bernhard. Retingeriä käsittelevä Wikipedian suomenkielinen artikkeli esittää seuraavasti:

”Joseph Retinger, oikeastaan Józef Hieronim Retinger (1888–1960, Krakova, Itävalta-Unkari), oli poliittinen aktivisti, joka tunnettiin myös peitenimillä ’Recio’ ja ’Salamanteri’. Hän opiskeli Lontoossa taloustiedettä ja tutustui englantilaistuneeseen maanmieheensä, kirjailijana tunnettuun Joseph Conradiin, joka värväsi hänet brittien salaisen palvelun MI6:n työntekijäksi. Retinger oli salaperäinen ja romanttinenkin vakoojahahmo ja harmaa eminenssi, joka ilmeisesti pyrki itsekin luomaan itsestään tarunhohteista kuvaa. Näyttää siltä, että vuonna 1917 hän osallistui liittoutuneiden edustajana neuvotteluihin, joilla yritettiin solmia erillisrauha Itävalta-Unkarin kanssa. Tämän jälkeen hän putkahtaa esiin Meksikossa presidentin erityisavustajana, toimii brittiläisten Työväenpuolueen poliitikkojen apuna työväen- ja ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisten yhteyksien luomiseksi ja sekaantuu jollain tavoin myös Espanjan sisällissotaan.”

”Toisen maailmansodan alkaessa Puolan hallitus siirtyi maanpakoon Englantiin. Tällöin Lontoossa oleskelleesta Retingeristä tuli pakolaishallituksen pääministerin, kenraali Władysław Sikorskin henkilökohtainen avustaja. Sikorskin kuoltua sabotaasiksi epäillyssä lento-onnettomuudessa Retinger palasi kentälle vakoojaksi. Keväällä 1944 Special Operations Executiven lentokone pudotti hänet laskuvarjolla Puolaan suorittamaan salaista tehtävää, jonka luonne on edelleenkin hämärän peitossa. Lennon päätarkoituksena oletetaan olleen lähettää Retinger Puolaan keräämään tietoja Armia Krajowan, Puolan tärkeimmän vastarintaliikkeen, suhtautumisesta Neuvostoliiton osuuteen sodassa. Retinger toimi Puolassa hyvin itsenäisesti, joten hänellä on täytynyt olla erittäin korkean tason luottamus.”

”Hän oleskeli jonkun aikaa Varsovassa ja tapasi vastarintaliikkeen johtajia, kuten kenraali Tadeusz Komorowskin. Vaikka vastarintaliike suojelikin Retingeriä, sen tiedustelun johtaja Kazimierz Iranek-Osmecki ei luottanut häneen, vaan yritti surmata hänet myrkyttämällä. Retinger selvisi myrkytysyrityksestä ohimenevällä halvauksella. Keskikesällä 1944 potilas nostettiin Special Operations Executiven lentokoneeseen, joka haki Puolasta vastarintaliikkeen haltuun joutuneita saksalaisten V-2-ohjuksen osia. Sodan jälkeen Retinger osallistui yhdessä ystävänsä Alankomaiden prinssi Bernhardin kanssa ns. Bilderberg-ryhmän perustamiseen.”

Näin Wikipedia Joseph Retingerin henkilöstä ja siten myös siitä lähtökohtaisesta taustasta, josta Bilderberg-ryhmä pyrkimyksineen kumpusi. Lisää mielenkiintoisia ulottuvuuksia Bilderberg-ryhmän taustasta nousee esiin tarkasteltaessa sitä, mikä mies puolestaan oli Alankomaiden prinssi Bernhard. Hänestä kertoo suomenkielisen Wikipedian artikkeli ”Bernhard zur Lippe-Biesterfeld” seuraavasti:

”Bernhard von Lippe-Biesterfeld eli Alankomaiden prinssi Bernhard (29. kesäkuuta 1911 Jena, Saksa – 1. joulukuuta 2004 Utrecht, Alankomaat) oli kuningatar Julianan puoliso. Hän on kuningatar Beatrixin isä. Bernhard liittyi 1930-luvun alussa Adolf Hitlerin natsipuolueen jäseneksi sekä kansallissosialistisiin puolisotilaallisiin SA- ja SS-iskujoukkoihin. Valmistuttuaan lakimieheksi hän työskenteli IG Farbenin edustajana Pariisissa. Tavattuaan tulevan vaimonsa prinsessa Julianan Bernhardista tuli Alankomaiden kansalainen, mutta vielä kuninkaallisissa häissä vuonna 1937 soitettiin myös natsipuolueen tunnuslaulu Horst-Wessel-Lied Saksan valtakunnan kunniaksi.”

”Toisen maailmansodan Bernhard vietti vaimonsa mukana maanpaossa Lontoossa, sodan jälkeen hän oli perustamassa vaikutusvaltaisten henkilöiden Bilderberg-ryhmää yhdessä Joseph Retingerin kanssa. Hän oli mukana 1970-luvulla kuuluisassa Lockheed-lahjusskandaalissa. 26. elokuuta 1976 prinssi Bernhard luopui kaikista julkisista viroistaan Lockheed-skandaalin vuoksi, vaikka hänen ei ollut todettukaan ottaneen vastaan lahjuksia Lockheedilta.”

Näin Wikipedia prinssi Bernhardista.

Varsin merkille pantavaa on, että Bilderberg-ryhmän tausta kumpuaa sekä Britannian tiedustelupalvelun ja CIA-rahoituksen keskuudesta että kansallissosialistisista saksalaisista lähtökohdista SS-upseeri prinssi Bernhardin kautta. Nämä historialliset lähtökohdat on hyvä pitää tänäänkin mielessä, kun pohtii Bilderberg-ryhmän globalistisia ja vaikkapa väestökontrollin alaan lukeutuvia tavoitteita ja sitä, että NATO on näiden tavoitteiden saavuttamisen sotilaallinen käsivarsi.

Edellä viitattu ja laajasti Bilderberg-ryhmää tutkinut Daniel Estulin täsmentää Retingerin taustaa ja Bilderberg-ryhmän lähtökohtia kirjansa The True Story of the Bilderberg Group sivuilla 19–21 ja 36–37, seuraavasti:

Bilderberg-ryhmän tavoitteena oli alusta alkaen luoda yhteinen ”päämäärätietoinen aristokratia” Euroopalle ja USA:lle. Tämän ”aristokratian” oli määrä sopia yhteinen politiikka, taloudenpito ja strategia, jotta globaali hallinta onnistuisi. Euroopan yhdentymisliike, EU, on elimellinen osa tätä hanketta. NATOn rooli nähtiin keskeiseksi näiden tavoitteiden saavuttamisen takeena. Euroopan kansakuntien – ja sittemmin muidenkin – kansallinen suvereniteetti oli määrä alistaa Bilderberg-kontrolloidun brittiläisamerikkalaisen yhden maailmanhallituksen ja -järjestyksen alaisuuteen, Cecil Rhodesin Round Table -eliitti-ideologian henkeen.

Bilderberg-ryhmä on organisatorisesti Britannian MI6-tiedustelupalvelun luomus, CFR:n emojärjestö RIIAn eli Royal Institute of International Affairs:n suunnitelmien mukaisesti, ja USA:n CIA:n rahoituksella. NATOn pääsihteerit ovat kautta linjan kuuluneet Bilderberg-ryhmään ja olleet sen valitsemia. Bilderberg-ryhmän perustamiskokouksessa 1954 päätettiin, että Euroopan puolustusyhteisö integroidaan NATOon, joka siis oli perustettu 1949. NATOn oli määrä toimia ratkaisevana välineenä, joka kykenee toimintaan yhtä hyvin poliittisesti, taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. NATO sai siis tehtäväkseen kontrolloida Eurooppaa.

Näin Daniel Estulin Bilderberg-ryhmän lähtökohdista. Kirjansa sivuilla 41–43 Estulin tiivistää Bilderberg-ryhmän keskeiset tavoitteet, jotka ryhmä kokouksissan muotoilee käytännön poliittisiksi toimiksi ja delegoi näiden toteuttamisen hallitusten avaintoimijoille, seuraaviin:

Tulee luoda yksi kansainvälinen ja globaali identiteetti. Kansallinen ja kansallisvaltiollinen erilaisuus ja itsenäisyys tulee hävittää. Väestöä on pyrittävä keskitetysti kontrolloimaan. Mielenkontrollilla ja futuristisella teknologialla on tässä avainrooli. Tulee edistää nollakasvuun tähtääviä talouksia ja yhteiskuntia, jotta keskiluokka lannistuisi. Yhteiskunnat tulee proletarisoida – orjuuttaa – Big Bisneksen monopolisoidessa itselleen kaiken omistamisen – Vrt. Great Reset nyt. Kriisi- ja epätasapainotiloja tulee edistää ja pelkotiloja luoda, jotta väestön vastarintakyky heikkenee. Kasvatus tulee ottaa haltuun teknokraattisen asiantuntijaeliitin johdolla. Ulko- ja sisäpolitiikkaa tulee kontrolloida keskitetysti. YK:n asemaa on vahvistettava maailmanhallituksena. On muodostettava isoja kauppablokkeja: Euroopan unioni, NAFTA, Amerikan unioni, jne. Tulee tähdätä globaalin hyvinvointivaltion luomiseen, korporaatiososialistisesti. Tulee luoda yksi globaali oikeusjärjestys ja saattaa se voimaan. NATOa tulee laajentaa ja käyttää sotilaallisena välineenä sekä muodostaa NATOsta maailmanarmeijan ydin.

Näin siis Daniel Estulin esittää Bilderberg-ryhmän strategiset tavoitteet vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan.

Estulinin esitys NATOn Bilderberg-henkisestä poliittisideologisesta olemuksesta saa tukea CFR:n edustajan Shannon K. O’Neilin 26.4.2020 päivätystä 3-minuuttisesta videoesityksestä ”Does NATO Still Matter?” Council on Foreign Relations:n Facebook-sivulla. Videon mukaan NATOa ei tarvita vain sellaisia atlanttisen yhteisön ulkoisia vihollisia kuten Venäjä, terrorismi ja kyberrikollisuus vastaan, vaan sisäisenä uhkana on myös nouseva kansallismielisyys Unkarissa, Puolassa, Turkissa ja Trump-liikehdinnän muodossa USA:ssa. CFR-O’Neilin mukaan tällaiset kansallismielisyyden edustajat heikentävät – ”are undermining” – NATOn perustuksia sisäisesti.

Kuten varsin selkeästi on siis nähtävissä, Estulinin kirjassaan esittämien Bilderberg-tavoitteiden edistämishankkeet ovat juuri niitä, joista tänäänkin luemme median otsikoista. Näihin otsikkoaiheisiin lukeutuu merkittävästi myös NATO.

Voit kuunnella lisää NATOsta sunnuntaina 23.1.2022 Radio Patmoksen taajuuksilla klo. 18 Ajankohtafoorumin jaksosta ”NATO ja sen tarkoitus?”