Venäjän hyökättyä Ukrainaan on keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta kuumentunut. Valtiojohto sanoo, ettei Suomeen juuri nyt kohdistu uhkaa. Varmaan pitää paikkansa, kun Venäjän armeija on juuttunut sotaan Ukrainassa. Mutta jos se saa joukkojaan irrotettua Ukrainasta, tilanne voi muuttua. Valtiojohdon toimet voi katsoa kansalaisten rauhoitteluksi.

Suomi ei olisi Venäjälle mikään pieni suupala. Siitä tulisi kauhea sotku, mutta myös Suomelle. Silti nyt on nähty, ettei tuollainen pidättele Venäjää. Kun jotkut poliitikot sanovat, että Venäjän hyökkäys Suomeen ja Ruotsiin olisi järjetöntä, tuon lausahduksen merkitys on hävinnyt. Se ei estä sitä toteutumasta.

Miten Suomi voi parantaa turvallisuuttaan? Se voi tapahtua usealla taholla. Se voi alkaa ihmisten arkisesta varautumisesta ja ihmisten kriisiajan koulutuksesta. Se parantaa yhteiskunnan riskinsietokykyä. Siinä suhteessa ongelmana voi olla hallitus, jonka kyky sellaiseen on monen mielestä puutteellista.

Turvallisuutta voidaan parantaa myös siviiliyhteiskunnan valmiuden parantamisella ja kriittisten tuotteiden varastojen kasvattamisella. Ruokaa, polttoainetta ym. pitää olla saatavilla ja sähkökatkosten varalta pitää olla varusteita ja suunnitelmia. Millaisia rakennusprosesseja tarvitaan esimerkiksi keskeisten siviilikohteiden suojamiseen? Edelleen puolustusvalmiutta pitää nostaa, mikä edellyttää suurempaa valmiustilaa ja reservien aikaisempaa aktiivisempaa kouluttamista.

Sitten on raskaampia puolustusvalmisteluja ja armeijan mahdollisten puutteiden korjaamista. Siitä tieto on puolustusvoimilla ja he eivät tietenkään sitä julkisesti kerro jo turvallisuussyistä. Se vaatii budjettien avaamista ja raskaan luokan poliittisia päätöksiä.

Sitten yksi kohta on Nato-optio ja sen lunastaminen. Liittyykö Suomi Natoon ja miten prosessin sujuva eteneminen saadaan toteutettua? Venäjä uhkailee Suomea Nato-jäsenyydestä, koska se olennaisesti vaikeuttaisi Suomen painostamista ja Venäjän vallan ulottamista syvemmälle länteen.

Alkupään tehtävät ovat paljolti kansalaisten aktiivisuutta vaativia. On syytä hankkia kotiin riittävästi hätävaraa, jotta kestää tarvittaessa jonkin aikaa ilman viranomaisten tukea. Energiaa (polttoainetta, puita, generaattoreita) kannattaa miettiä, jos sellaisia arvelee tarvitsevansa. Kannattaa myös hakeutua kriisiajan koulutukseen (mitä onkin kiitettävästi tapahtunut).

Siitä millaisia parannuksia puolustuskyky edellyttää, vastuu jää puolustusvoimille. Siellä on päteviä ihmisiä arvioimaan tilannetta. Aihe on varmaan mielenkiintoinen kohde spekuloinnille, mutta siihen ei tavallisella kansalaisella ole paljoa annettavaa.

Sitten se Nato-optio. Sen lunastamista varmaan nyt mietitään kuumeisesti ja tehdään pohdintaa asiasta. Puolueet joutuvat todennäköisesti varsin pian ottamaan kantaa asiaan niin oppositiossa kuin hallituksessa. Kansanäänestyksiä ei tällaisissa tilanteissa ole järkevää järjestää. Hallitus joutuu miettimään asiaa ja viimekädessä asia päätyy tasavallan presidentin käsiin. Tuo prosessi tullaan hoitamaan piilossa julkisuudelta ja ihan meidän parhaaksemme. Jotkut ovat syyttäneet presidenttiä vetkuttelusta Nato-asiassa ja jotkut Nato-kiihkosta.

Presidentti nauttii suurta kansalaisten luottamusta. Hän ymmärtää asian merkityksen Suomelle ja oman vastuunsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana. Kansalaiset ovat arvioineet hänet tolkulliseksi ihmiseksi. Tuosta tilanteesta me emme tiedä läheskään kaikkia faktoja, jotka ovat ulkopolitiikan johdon tiedossa. Meidän kannattaa tässä luottaa ulkopolitiikan johdon osaamiseen ja tahtoon puolustaa suomalaisia. Kansalaiskeskustelu asiasta on toki sallittua ja toivottavaakin. Sekaan tunkee tietenkin Putinin trolleja, mutta sen ei pidä antaa hämätä itseään. Huolehditaan omakohtaisesta kriisivarautumisesta ja noudatetaan saamiamme ohjeita. Vaikka jollakin aikajänteellä suomalaisia vastaan suunniteltaisiin ilkeitä juonia, Suomi on niihin hyvin valmistautunut ja kykenee selviytymään uhkista.