Ukrainan sotaa on käyty kuukausi. Sodassa on paljon samanlaisia piirteitä kuin Suomen Talvisodassa 1939-1940. Erojakin löytyy.

Molemmissa sodissa kyseessä oli Venäjän hyökkäys naapurimaan kimppuun. Talvisodan aikaan Ukraina oli osa Venäjää / Neuvostoliittoa. Nyt se on hyökkäyksen uhri. Kummassakaan tapauksessa Venäjä ei välittänyt itse tekemistään sopimuksista.

Molempia hyökkäyksiä on perusteltu Venäjän turvallisuudella. Todellinen syy on selvästi ollut isovenäläinen imperialismi, halu kasvattaa imperiumin suuruutta. Sen paremmin Suomi kuin Ukrainakaan ei muodostanut minkäänlaista uhkaa Venäjälle. Se, että joku uhkaisi suurvallan turvallisuutta lähettämällä jonkinlaisen joukko-osaston etenemään Suomen tai Ukrainan kautta uhkaamaan suurvalta-Venäjää on suorastaan naurettava.

Suomessa muodollisena sodan syynä käytettiin ns. Mainilan laukauksia. Venäjä on itse myöhemmin myöntänyt tapahtuman lavastetuksi. Ukrainaa syytettiin mm. venäjänkielisten kansanmurhasta. Ukrainaan hyökkäystä perusteltiin ihmisten pelastamisella natsien käsistä ja Suomessa työväenluokan pelastamisella ”lahtareiden” käsistä.

Molemmissa tapauksissa hyökkäävän Venäjän käsitys kohdemaiden tilanteesta oli totaalisen väärä. Kuviteltiin, että hyökkäävät joukot otetaan vastaan kukkakimppujen kera. Suomessa mm. Venäjälle loikanneet kommunistit syöttivät Stalinille harhaista kuvaa tilanteesta. Ukrainan tapauksessa venäläiset tiedusteluelimet syöttivät Putinille sellaista kuvaa kuin arvelivat hänen haluavan kuulla. Todellisuudessa molemmissa maissa ”pelastettavat” raivostuivat hyökkäyksestä ja liittyivät taisteluun hyökkääjää vastaan, niin kommunistitkin Suomessa kuin etniset venäläiset Ukrainassa. Sitä vahvisti vielä hyökkääjän raaka siviileihin kohdistuva hyökkäys.

Molemmissa tapauksissa Venäjä kuvitteli hyökkäyksen olevan pikaisesti ohi, kyse oli oikeastaan pikaisesta miehitysoperaatiosta. Suomessa suunniteltiin voitonparaateja mm. Helsinkiin parin viikon kuluttua ja Ukrainassa arveltiin operaation olevan ohi parissa päivässä. Usko nopeaan voittoon perustui kuvitelmaan oman armeijan loistavuudesta sekä siihen, ettei vastarintaa merkittävästi esiintyisi. Suomessa perustettiin nukkehallitus ja samanlaista ilmeisesti suunnitetiin myös Ukrainassa. Todellisuudessa Venäjän hyökkäys yhdisti molemmat maat raivokkaaseen vastarintaan.

Lähtökohtien vuoksi operaatiot suunniteltiin tavalla, jollaista ammattisotilaat tuskin olisivat tehneet, jos tilanteen olisivat ymmärtäneet oikein. Hyökättiin koko rajan pituudelta, jolloin minnekään ei muodostunut voimakasta painopistettä. Talvisodan tapauksessa osaamattomuutta selitti se, että hieman aikaisemmin Stalin oli murhauttanut melkein kaikki ammattisotilaat ja armeija oli amatöörien käsissä. Ukrainan tapauksessa syy ei ole vielä selvillä. Ehkä suunnitelma oli jopa Putinin käsialaa ja siis amatöörien touhua. Putinhan on ammatiltaan vakoilija ei ammattiupseeri.

Pian hyökkäyksen jälkeen sota alkoi mennä päin seiniä. Hyökkäys jumittui ankaraan puolustukseen ja Venäjän tappiot alkoivat kasvaa nopeaa vauhtia. Kansainvälisen reaktion arviointi epäonnistui. Talvisodan aikaan se ei ollut kovin merkittävää, mutta Putinin yllätykseksi lännessä pystyttyiin yhtenäiseen linjaan ja sen seurauksena Venäjään kohdistettiin pakotteet, jotka ovat maan kehitykselle tuhoisia.

Reilun kuukauden sotimisen jälkeen molemmissa sodissa tuli suvantohetki. Hyökkäysarmeijoista alkoi puhti loppua. Tuota pitempää aikaa ei hyökkäysarmeija oikeastaan pysty etenemään ilman vaihtoa ja lepoa hyökkääville joukoille. Huoltokin epäonnistui. Molemmissa sodissa hyökkääjälle oli aiheutettu myös valtavat tappiot, mitkä veivät hyökkäysarmeijoilta puhdin pois. Talvisodassa tappiot olivat valtavasti suuremmat kuin Ukrainan sodassa, mutta myös hyökkäysarmeijan koko oli paljon suurempi. Lopputulos oli kuitenkin molemmissa sama. Puolustajat löivät hyökkäysarmeijan ja se juuttui taistelukyvyttömänä paikalleen.

Entä miten sota etenee jatkossa? Siinä suhteessa viitteitä saattaa antaa sotien erot. Venäjä ei nyt resursseiltaan ole Talvisodan veroinen. Ukraina on puuttuvista voimista merkittävin. Ukraina on myös asukasmäärältään paljon Suomea suurempi. Talvisodan alkaessa Suomessa oli toteutettu liikekannallepano, jolloin maa oli taisteluvalmis, mutta resurssit pitkään sotaan hupenivat koko ajan. Ukraina taas aloitti liikekannallepanon vasta hyökkäyksen jälkeen. Ensimmäisen kuukauden sota käytiin pääasiassa sodan alkuhetkillä riveissä olleilla voimilla. Liikekannallepanon myötä Ukrainan taisteluvoima kasvaa, kun se hyökkääjällä vähenee. Siis olennainen ero.

Toinen olennainen ero on sotatarvikkeiden saanti. Suomi sai jonkin verran apua, mutta Suomen suurin asetoimittaja Talvisodan aikaan oli Venäjä. Suurin osa saadusta uudesta kalustosta oli sotasaalista hyökkääjältä, jopa paljon suuremmassa määrin kuin ukrainalaisilla. Sitä ei suurelta osin ehditty kierrättää taisteluun vielä Talvisodan aikana. Ukraina sen sijaan saa valtavan määrän aseellista apua länsimailta (mm. Suomelta). Sekin osaltaan ylläpitää Ukrainan taistelukykyä.

Talvisodassa päädyttiin ensimmäisen hyökkäyskuukauden jälkeen eräänlaiseen pattitilanteeseen. Silloin Venäjä ei ollut muualla sodassa ja se kykeni kokoamaan uuden hyökkäysarmeijan tuhotun tilalle. Nyt se ei Venäjälle ole yhtä helppoa. Se edellyttäisi jonkinlaista liikekannallepanoa, joka olisi johdolle kiusallista. Se olisi myös varsin hidas prosessi ja sen tuloksena syntyneiden joukkojen taistelukyky ja taistelumotivaatio saattaisi olla melko heikko. Talvisodassa Suomella ei ollut mahdollisuutta vahvistaa juurikaan joukkojaan ja voimat alkoivat ehtyä. Ukrainassa kehitys saattaa olla päinvastaista. Suuremman asukasmäärän vuoksi sen mahdollisuudet vahvistaa joukkojaan ovat hyvät.

Näistä syistä taistelun jatko saattaa olla päinvastainen kuin Talvisodassa. Ukrainan asema vahvistuu ja Venäjän heikkenee. Talvisodassa tilanne oli päinvastoin. Talvisota loppui Suomelle onnekkaasti, kun Venäjä pelästyi länsimaiden mahdollisia apujoukkoja ja sotatilaa niiden kanssa. Nyt on jo etukäteen kerrottu, että apujoukkoja ei tule ydinsodan vaaran vuoksi. Ukraina saa vain materiaaliapua, mutta sitä ilmeisen merkittävästi.

Tiivistelmänä noista eroista voi todeta, että Venäjä ei pysty Ukrainaa kukistamaan perinteisillä aseilla käytävässä sodassa. Sodan pitkittyminen aiheuttaa Venäjälle kasvavia ongelmia. Ukraina saattaa päästä sotatoimissa niskan päälle, mutta riittävätkö voimat venäläisten karkottamiseen? Asetelma on Venäjälle tuhoisa. Tällainen kehitys aiheuttaa räjähdyksen Venäjällä, kun Putinin ”pajariluokka” toteaakin tsaari Putinin heikoksi tsaariksi. Silloin Putin voi asemansa pelastaakseen turvautua Ukrainassa joukkotuhoaseisiin, kemiallisiin, biologisiin tai ydinaseisiin.

Se mikä skenaario toteutuu, on varmaan mahdotonta ennustaa.