Suomen eduskunnassa on käynnissä selvitys turvallisuuspolitiikan ratkaisuista. Sen arvioidaan olevan pohdittu n. kuukauden kuluessa. Kun eri tahoilta tulleita kommentteja, kansalaismielipidettä ja Euroopan turvallisuustilannetta katsoo, vaikuttaa todennäköiseltä, että Suomi päättää hakea Naton jäsenyyttä varsin pian.

Suomessa on toimittu paljon yhteistyössä Ruotsin kanssa. Ruotsissa turvallisuuskysymykset koetaan vähemmän akuutteina. Sillä ei ole maarajaa Venäjän kanssa ja Ruotsissa uskotaan sen suojelevan Ruotsia ja aikaisempi hyvä onni kannustaa edelleen liittoutumattomuuteen. Ruotsissa erityisesti sosialidemokraateille on vaikea ajatus liittyä Natoon. Ruotsi on joutumassa ahtaalle aikataulun suhteen, kun sen ja Suomen yhteinen Naton jäsenyys on nostettu tärkeäksi asiaksi.

Suomessa tietyillä tahoilla on vastustettu kaikkia sellaisia hankkeita, jotka toisivat Suomelle turvallisuutta lännestä. Myös Suomen puolustuksen vahingoittaminen on tuntunut olevan ideologisesti miellyttävää noille tahoille. Erityisesti tuossa ovat profiloituneet entinen presidentti Halonen ja entinen ulkoministeri Tuomioja.

EU-ratkaisua tehtäessä ja kansanäänestystä järjestettäessä korostettiin sen tuovan Suomelle turvallisuutta. Suomihan on EU:ssa poikkeuksellisessa asemassa, koska se on ainoita Natoon kuulumattomia EU-maita, jolla on pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Nato-maiden ympäröimillä liittoutumattomilla EU-mailla Venäjän uhka ei vaikuta kovin suurelta ongelmalta.

EU:n sopimuksiin sisältyy periaatteessa lausekkeet keskinäisestä turvallisuustakuista, mutta ne on käytännössä vesitetty merkityksettömiksi. Mielenkiitoista on, että tuon vesittämisen aktiivisimpana ajajana on ollut Suomi - oikeastaan ainoa maa, jolle tuo turvallisuusasia olisi merkittävä. Ja julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella tuota vesittämistä ovat ajaneet erityisesti presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja keskeisissä viroissaan.

Sama parivaljakko on myös aktiivisesti vastustanut Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta siinä ei ole nähty konkreettisia jarrutustoimia. Suomettumisen peruina asenneilmasto Suomessa on tähän asti ollut sellainen, että asia ei ole oikeasti noussut esille ennen kuin nyt.

Samalla parivaljakolla on myös ollut jotakin hampaankolossa sitä vastaan, että Suomella on tehokas puolustus Venäjän mahdollisen aggression varalta. He ajoivat aktiivisesti jalkaväkimiinoista luopumista, jotta "Suomi toimisi esimerkkinä" joillekin afrikkalaisille heimopäälliköille, jotka eivät koskaan ole Suomesta kuulleetkaan. Kun Suomi Halosen kaudella uusi panssareitaan, vanhat panssarit määrättiin hävitettäväksi. Ne olisivat olleet monella tapaa modernimpia kuin suurin osa nyt Ukrainan sodassa nähdystä kalustosta. Kun seuraavan kerran panssareita uusittiin, Halosen preisidenttikausi oli ohi ja vanhat panssarit siirrettiin aluepuolustusjoukoille.

Entä nyt, kun Suomen Nato-jäsenyyttä vakavasti pohditaan? Tuomioja (tunnettu luottamuksellisten salaisuuksien vuotaja) vuotaa, että Ruotsin puolustusministeri on ehdottanut Suomen puolustusministerille, että Suomen Nato-jäsenyyden sijasta Suomi ja Ruotsi tekisivät puolustusliiton ja siihen hankittaisiin mukaan jossakin roolissa esimerkiksi USA. Sekä Suomessa että Ruotsissa Tuomiojan lausuntoa on ihmetelty ja ministerit kieltäytyneet kommentoimasta luottamuksellisia keskusteluja.

Tuomioja kannattaa Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa ja hänen mukaan kyseessä voisi olla vain muutaman vuoden väliakaisjärjestely. Ehkä siksi ajaksi, että Venäjä ehtii toipua Ukrainassa kokemastaan sotilaallisesta katastrofista? Mikähän järki Suomella olisi lyhytaikaisiin järjestelyihin? Ja Ruotsilta puuttuvat käytännössä kokonaan maavoimat, joten mitä hyötyä tuosta järjestelystä olisi Suomelle?

Asiaan liittyy monelaisia kummallisuuksia. Kuten edellä todettiin, puolustusministerit ovat kieltäytyneet kommentoimasta luottamuksellisia keskusteluja. Miten Tuomioja on niistä tiennyt? Hänellä on pääsy luottamuksellisiin tietoihin ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana, mutta luottamuksellisesti saatujen salaisten tietojen vuotaminen on laitonta ja periaatteessa syytteen alaista toimintaa. Tuomioja ottaa siis riskin, että poliittinen korrektius ei suojelekaan häntä ja hän voisi joutua syyteeseen asiasta. Kovat on panokset pelissä.

Vaikuttaa siis siltä, että Suomen päätöksentekoelimet käsittelevät Nato-jäsenyyttä vakavassa hengessä ja myönteisellä lähtökohdalla. Vallitseva kansainvälinen tilanne huomioon ottaen asetelma on ymmärrettävä. Tuomiojan ja ehkä hänen hengenheimolaistensa Naton vastustuksessa tuntuvat heitettävän peliin kaikki keinot. Miksi asia on Tuomiojalle ja hänen taustajoukoilleen niin tärkeä, että ovat valmiita tuollaisiin riskeihin?


Tuomiojan lausunto puolustusliitosta herättää ihmetystä - MTVuutiset.fi