Ukrainan sota on kestänyt yli kolme kuukautta. Parin viikon kuluttua se on kestänyt pitempään kuin Suomen talvisota. Sotaa kutsuttiin sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi ja sen piti kestää muutama päivä. Lopuksi olisi pidetty voitonparaati Kiovassa ja asetettu valtaan Venäjän nimittämä nukkehallitus, mahdollisesti presidenttinä entinen syrjäytetty presidentti Janukovich. Suomen talvisodassa vastaava nukkehallitus tunnettiin nimellä Terijoen hallitus.

Lukuisien virhearviointien ja hölmöilyjen jälkeen erikoisoperaatio on muuttunut veriseksi kulutussodaksi, jonka loppua ei ole näkyvissä. Venäjän miestappiot ovat olleet valtavia, 20.000-30.000 kaatunutta, kadonnutta tai vangiksi joutunutta läntisten tiedustelulähteiden tai Ukrainan armeijan ilmoitusten mukaan. Päälle 2-3 kertaa enemmän haavoittuneita. Venäjän joukkojen määräksi sodan alussa arvioitiin suurimmillaan 200.000 miestä.

Venäjä on joutunut vetäytymään Kiovasta ja Harkovasta ja viimeisillä voimillaan keskittyy hyökkäämään Donbasissa ja parin pienen kaupungin valtaamiseen. Kovasti on suurvallan tavoitteet kutistuneet. Siellä tykistö jauhaa aluetta pirstaleiksi tappaen kaiken edellään ja sitten panssarijoukot valtaavat pienen alueen kerrallaan. Tuo sota aiheuttaa valtavia tappioita sekä hyökkääjälle että puolustajalle siviileistä puhumattakaan. Kyseessä on varmaan tuon sodan yksi taitepisteistä, mutta tuollaisella tavalla tuskin vallataan Ukrainaa, joka on Euroopan suurimpia maita. Kyse on sodasta Putinin kasvojen säilyttämiseksi.

Ukraina on toteuttanut liikekannallepanon ja sillä on runsaasti reservejä tappioiden korvaamiseen sekä uusien joukkojen varustelemiseen. Sen mahdollistaa lännen valtava aseapu. Yksinomaan USA:n senaatti on päättänyt 40 miljardin dollarin avusta. Se vastaa Suomen asevoimien hävittäjähankinnoilla kuormitettua koko puolustusbudjettia yli 10 vuodeksi. Muiden maiden apu päälle. Ukrainan tilanne tässä suhteessa paranee koko ajan.

Venäjän osalta tilanne on päinvastainen. Suurten tappioiden korvaaminen on hankalaa. Liikekannallepano toisi onnistuessaan runsaasti sotilaita – jos onnistuu. Mutta sen poliittiset seuraukset ovat arvaamattomat. Noiden joukkojen varustaminen ja kouluttaminen taistelukelpoisiksi veisi aikaa, ehkä loppuvuoteen. Venäjä yrittääkin paikata rivejä eri lailla kaapimalla miehiä mistä tahansa. Se yrittää määrätä miehittämiensä alueiden asukkaita taistelemaan Ukrainaa vastaan. Tuodaan palkkasotureita Venäjältä, Afrikasta ja Lähi-Idästä. Värvätään Venäjän vähemmistökansalaisuuksia sotimaan. Tsetseniasta kuuluu viestejä, että siepataan miehiä ja määrätään heidät taistelemaan Ukrainaan tai vaihtoehtoisesti heidät laitetaan vankilaan. Venäjällä maan kansalaisia koskee rajoitus, että armeijan sotilaat saavat olla korkeintaan 40 vuotiaita. Nyt tuota rajoitusta ollaan poistamassa laista, jotta voidaan värvätä vanhempia miehiä armeijaan. Tykinruokaa Ukrainaan kerätään mistä tahansa.

Oma kysymyksensä on Venäjän kalusto. Tykin ammuksia Venäjällä on varmasti runsaasti ja lisää voidaan varmasti tuottaa. Ainakin ns. tyhmiä tykin ammuksia. On toki paljon hienompiakin tykin ammuksia, jotka lentävät pitemmälle ja osuvat tarkasti, mutta niiden tuottamiseen tarvittaisiin läntistä teknologiaa. Tykkejäkin varmaan löytyy, vaikka kova ampumavauhti niiden piippuja kuluttaakin. Rynnäkkökiväärejä ja niiden ammuksiakin varmaan löytyy. Mutta entä muu aseistus?

Venäjä on ampunut ilmeisesti suurimman osan tarkoista ohjuksistaan. Uusien tekeminen vaatisi sitä läntistä teknologiaa… Britannian tiedustelupalvelun mukaan Venäjä tuo jo nyt Ukrainaan 1960-luvun panssarivaunuja korvaamaan menetyksiä. Niiden teho nykyaikaisessa sodassa on varmaan hyvin rajallinen ja ne ovat helppo maali nykyaikaiselle panssarintorjunnalle. Eli kyllä Venäjällä materiaalia riittää, mutta sen taso laskee koko ajan. Sen sijaan Ukrainan asevoimat saavat entistä enemmän modernia länsimaista kalustoa.

Vastineeksi Venäjä yrittää kiristää maailman köyhimpiä maita nälkään näännyttämisellä. Asia on Ukrainan tapauksessa varsin arka aihe. Stalinin joukot ryöstivät 1930-luvulla ukrainalaisten viljan ja aiheuttivat siellä nälänhädän, jossa kuoli ehkä 5 miljoonaa ukrainalaista. Tuota nälkämurhaa kutsutaan Holomodoriksi. Suomessa suomettuneisuuden aikana tuosta ei saanut puhua.

Ukraina on yksi maailman vilja-aitoista. Ehkä sadat miljoonat ihmiset saavat ruokaa Ukrainasta. Nytkin Ukrainan varastoissa on valtavat määrät viljaa, vaikka suuri osa viljelysmaista on poissa käytöstä ja Venäjä on varastanut viljat valtaamiensa alueiden varastoista ja laivannut ne myyntiin. Ukrainan viljan pääasiallinen kuljetusväylä markkinoille on ollut laivakuljetukset Mustalta mereltä. Mutta Venäjän laivasto on sulkenut Mustan meren viljakuljetuksilta(kin). Venäjä yrittää kiristää maailmaa. Vastineeksi sille, että se sallii viljan merikuljetukset nälkää kärsiville, Venäjään kohdistuvat pakotteet pitää poistaa. Noilla pakotteillahan ei pitänyt olla mitään vaikutusta Venäjään… Pakotteiden poisto helpottaisi Venäjän asevarustelua, kun se saisi taas ostaa välttämättömiä läntisiä komponentteja.

Ehdottaisin tuollaiseen kiristykseen taipumisen sijasta toisenlaista lähestymistä. Länsi toimittaisi Ukrainalle mahdollisimman tehokkaita merimaaliohjuksia ja vaivihkaa auttaisi kohteiden paikantamisessa. Niiden avulla Ukraina voisi upottaa Venäjän Mustanmeren laivaston loput yksiköt samaan vedenalaiseen laivastoon missä niiden komentoalus Moskva jo on. Sitten raivataan auki meritie viljalle nälkäisten ihmisten pelastamiseksi.

Palautetaan tässä vielä mieleen Putinin Ruski Mir maailman periaatteet Ukrainassa (Julkaistu valtiollisen uutistoimisto RIA Novostin sivuilla).

1) Ukrainan valtiota ei saa olla olemassa.
2) Ukrainalaiset sotilaat ja sivistyneistö tapetaan (kuten Stalin tapatti yli 20.000 puolalaista upseeria ja sivistyneistön edustajaa Katyninissä 1940.
3) Ukrainan kansa alistetaan sodan terrorille kostoksi siitä, että eivät alistuneet tsaari Putinin tahtoon (tätä toteutetaan tulittamalla silmittömästi siviilikohteita ja murhaamalla ja raiskaamalla siviilejä eri puolilla Ukrainaa.
4) Ukrainalaisen alistetaan ainakin 25 vuoden terroriin, aivopesuun ja venäläistäiseen.

Viimeisimmästä kohdasta esimerkkinä ovat Venäjän ns. suodatusleirit (keskitysleirit) Ukrainassa. Niissä vangituilta ukrainalaisilta riistetään identiteetti ja epäilyttäväksi katsottava aineisto pakkosiirretään syrjäisiin venäläisiin kyliin. Esimerkiksi Virossa tuollainen Siperian matkailu oli tuttua Neuvostoliiton miehitettyä maan. Eli tässäkin Putinin Venäjä on palannut Stalinin ajan venäläisiin kauhumalleihin. Nuo Stalinin leirithän olivat kuulemma inspiraationa Hitlerille, kun natsit Saksassa kehittelivät ideaa eteenpäin.

Sellainen Ruski Mir – venäläinen maailma. Ymmärtääkseni lukuisat Suomessa asuvat venäläistä alkuperää olevat kammoksuvat tuota yhtä paljon kuin useimmat suomalaiset. Sitten on sitkeä uskollisten joukko, joka kiistää kaikki kauheudet. Monet heistä suomalaisia??? Esimerkiksi Kiovan lähellä tapahtuneet sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ovat todenneet ukrainalaisten oikeusviranomaisten lisäksi lukuisat kansainväliset median edustajat, valtionpäämiehet, sotarikostutkijat, kansainvälisen rikosoikeudet tutkijat, YK:n sotarikostutkijat, lukemattomat järjestöt ym. Silti Ruski Mir:lle hurraavat kiistävät, että emme tiedä mitään. Vanhan sanonnan mukaan usko siirtää vuoria. Mutta joskus varmaan tarvitaan melkoista uskoa kieltäytyä näkemästä, kun vuori oikeasti siirtyy.