Inflaatio on karkaamassa käsistä joka puolella ja sen vaikutuksia pohditaan innokkaasti. Yksi keskusteluun nouseva asia on eläkkeet. Ihan pienestä potista ei ole kyse. Eläkemenot Suomessa ovat vuosittain suuruusluokkaa 30 miljardia euroa. Eläkemaksut ja muut eläkejärjestelmän tulot ovat pari miljardia euroa pienemmät vuodessa. Toisaalta eläkejärjestelmän 250 miljardin rahastot tuottavat vuosittain keskimäärin yli 10 miljardia, joten eläkejärjestelmä on ylijäämäinen ja rahastot kasvavat koko ajan.

Aikaisemmin eläkkeitä korotettiin saman verran kuin palkkoja. Sitten otettiin käyttöön ns. puoliväli-indeksi, jossa eläkkeitä korotettiin puoliksi palkkojen ja puoliksi inflaation mukaan. Vuonna 1995 laman oloissa leikattiin indeksiä niin, että eläkkeitä korotetaan ns. taitetulla indeksillä, johon vaikuttaa palkat 20% ja inflaatio 80%.

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana eläkkeiden ostovoima on pudonnut olennaisesti. Mitä pitempään ihminen on eläkkeellä, sitä pahemmin indeksin nipistäminen leikkaa elintasoa. Eläkeläisten köyhyys on lisääntynyt ja eläkeläisten määrä asumistuen ja toimeentulotuen saajina on kasvanut.

Kysymys alkaa olla eläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta keskeinen. Eläkejärjestelmän perustuu tavallaan sopimukseen yhteiskunnan kanssa. Eläkejärjestelmä huolehtii normaalien työssäkäyvien ihmisten toimeentulosta niin, että he voivat elää suunnilleen entisellä elämäntyylillään eläkeaikana ilman yhteiskunnalta keräjättävää tukea (jonka monet kokevat nöyryyttäväksi).

Tuon vastineeksi eläkejärjestelmä on melko vapaasti saanut muokata sääntönsä ja sillä on tosiasiassa oikeus ”verottaa” elinkeinoelämää eläkemaksuilla. Jos eläkejärjestelmä epäonnistuu tuossa tehtävässään, on perusteltua kysyä onko se rikkonut ”sopimuksen”? Pitäisikö eläkejärjestelmä organisoida tehokkaammin hoitamaan tehtäväänsä?

Yleensä palkkaindeksi on ollut korkeampi kuin eläkeindeksi. Hyvin harvoin lyhytaikaisesti tilanne on ollut toisinpäin. Muutama vuosi sitten syntyi erikoinen tilanne. Inflaatio oli yli 1% ja eläkkeiden korotus olisi ollut myös yli 1%. Samaan aikaan sovittiin taulukkopalkkojen korotukseksi 0,4%. Silloin alettiin vaatia, että eläkkeitä ei saa nostaa enempää kuin palkkoja. Sen seurauksena eläkkeiden korotus rajattiin 0,4%:iin.

Tietenkin työmarkkinoiden ammatti-ihmiset tiesivät, ettei tuo ole koko totuus. Noita ammattilaisia on niin työnantajajärjestöissä, työntekijäjärjestöissä kuin eläkelaitosten hallinnossa pilvin pimein. Taulukkopalkat ovat vain osa palkkaindeksiä. Niiden lisäksi tulee erilaisia lisiä, liukumia ym. Todellisuudessa palkat nousivat yli 1%.

Siis lopputulos: inflaatio nousi yli 1%, palkat nousivat yli 1% ja eläkeindeksi nousi 0,4%. Temppu romutti hallinnon uskottavuuden eläkeläisten silmissä. Kun ottaa huomioon keskeisten toimijoiden osaamisen ydinalueen, temppu on tulkittava tahalliseksi eläkeläisten vetämiseksi kölin alta.

Nyt puhutaan taas samasta. Inflaatio on korkeampi kuin sovitut palkankorotukset ja julistetaan, että eläkeläisille menee hyvin. Eläkeläisille keskeiset ruoka ja asuminen nousevat lähes 10% ja eläkeindeksi ehkä puolet siitä. Eläkeläisten toimeentulo kärsii paljon. Harhaanjohtavasti verrataan eläkeläisiä palkansaajiin. Eläkeindeksin nousu on väitteiden mukaan hieman korkeamaa kuin taulukkopalkkojen. Todellisuudessa ei ole tietoa siitä, millaiseksi palkkaindeksi Suomessa muodostuu. Taulukkopalkkojen korottaminen lisää on odotettavissa ja erilaiset lisät ja liukumat tulevat päälle. Montakohan kertaa eläkelaitosten johto uskoo saman huijauksen onnistuvan?

Eläkeindeksissä on myös kysymys valtion ja eläkelaitosten suhteesta. Jos eläkkeet nousevat enemmän, kasvavat eläkelaitosten menot, mutta samalla kasvaa eläkeläisten ostovoima ja valtion ja kuntien verotulot. Mikäli indeksi on heikko, heikkenee eläkeläisten ostovoima ja valtio joutuu avustamaan useampia ja ottamaan sitä varten lisää velkaa.

Erityisen ankarasti indeksitemppuilu iskee naisiin. Sitä taustaa vasten on hämmästyttävää, että erilaiset naisjärjestöt ovat asiasta hiljaa, kuin kusi sukassa. Eläkeindeksin pienuus vaikuttaa eläkeläisten elintasoon sitä enemmän, mitä pitempään he elävät. Naiset tunnetusti elävät keskimäärin useita vuosia vanhemmiksi kuin miehet. Toisaalta heidän työeläkkeensä ovat jo alussa keskimäärin pienempiä kuin miehillä. Siksi ongelma kärjistyy erityisesti pitkään eläkkeellä olleiden naisten osalta.

Nyt on näkyvissä taas yksi episodi, jossa työeläkejärjestelmä jättää noudattamatta yhteiskunnan kanssa solmimaansa sopimusta. Eläkejärjestelmässä alkaa olla kasaantuneena niin paljon ongelmia, että sen perusteellinen saneerausta vaikuttaa välttämättömältä. Se ei edellytä eläke-etujen leikkausta vaan järjestelmän hallinnon tehostamista ja palauttamista alkuperäisen ”sopimuksen” linjoille.

Asiantuntija: Nykyinen eläkeindeksi täsmäisku naisia vastaan | Demokraatti.fi