Kuinkahan paljon Ruotsissa on mietitty, miten Ruotsin politiikka istuu demokratian pelisääntöihin? Demokratian ideana on, että vaalien kautta kansalaiset voivat muuttaa politiikkaa, jos se alkaa johtaa heidän kannaltaan epätoivottavaan suuntaan. On kanava muutokselle. Demokratia ei useinkaan ole tehokas, mutta muutosmahdollisuuden vuoksi riski ajautua äärimmäisiin ongelmiin on pienempi.

Sen vastakohta on autoritäärinen hallinto, jolla usein on jokin ideologinen tausta, oli se kommunismia, fasismia, ympäristöajatuksia tms. Niissä vallassa on jonkinlainen eliittijoukko, joka "tietää" oikean ideologisen suunnan kansalaisia paremmin ja pakottaa kansaa sen opin suuntaan. Kun normaalia korjausmekanismia ei ole, tuloksena voi olla ongelmien kasvaminen ylenpalttisiin mittoihin.

Ruotsissa oli juuri vaalit ja niiden jälkeen muodostetaan hallitusta. Se on vaikeaa, koska vaaleissa joka viides ruotsalainen äänesti ruotsidemokraatteja. Useat puolueet kuitenkin julistavat, etteivät ne halua hallitukseen ruotsidemokraattien kanssa. Tämä on toki demokratiassa pelisääntöihin istuva toimintamalli. Mutta silloin pitää kysyä, miksi muut puolueet noudattavat tuota mallia? Jos kasvava osa kansalaisista katsoo, ettei koneisto ota huomioon heidän murheitaan ja tällaisia on jo viidennes kansalaisista, pitäisi kysyä mikä on pielessä? Miksi poliittinen koneisto ei ota heidän huoliaan todesta?

En tunne juurikaan ruotsidemokraattien taustaa. Siinä voi olla syitä puolueen karsastukselle. Mutta Suomesta katsoen puolueen keskeisin teema on maahanmuuton vastustus. Ruotsissa se on ollut yksi ideologinen pakkomielle politiikkaa ohjaamassa. Ideologiset maahanmuuton kannattajat toimivat kuin olisivat ideologinen etujoukko entisten kommunistikaaderien tyyliin. Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa on monessa muussa maassa pidetty holtittomana. Maahanmuuttajat tulevat kulttuureista, joiden yhteensovittaminen Ruotsin arvojen kanssa on ilmeisesti lähes mahdotonta, maahanmuuttajien volyymi on ollut valtava Ruotsin kokoon nähden ja sen tuottamat ongelmat on ideologisilla perusteilla vaiettu.

Maahanmuuttajat on keskitetty valtaviin maahanmuuttajalähiöihin. Parempiosaisiset ruotsalaiset eivät ole olleet näkevinään niiden kasaantuvia ongelmia. Niissä Ruotsin lait eivät enää päde ja niihin poliisi ja pelastuslaitoskaan ei uskalla useinkaan mennä. Olin jokin vuosi sitten matkalla Tukholmassa trendikkäällä asuinalueella, jonka asukasrakenne edusti koulutettuja, hyvinvoivia, nuorehkoja ruotsalaisia – ilmeisesti paljolti liberaalin maahanmuuttopolitiikan kannattajia. Maahanmuuttajia alueella näkyi vähemmän kuin Helsingissä. Alueella sijaitsevat koulut olivat Tukholman parhaimmistoa. Kun kysyttiin kuka voi päästä sellaiseen kouluun, vastaus oli virallisen liturgian mukainen: Aivan kuka tahansa. Piti vain olla kolmen entisen oppilaan vanhempien suositus. Noissa kouluissa ei ollut juurikaan ongelmia – eikä maahanmuuttajaoppilaita.

Julkisessa keskustelussa ongelmat kiellettiin ja niistä puhuvat leimattiin rasisteiksi. Koko ajan ongelmat vain kasvoivat. Miksi demokraattisessa maassa hallintokoneisto ei kyennyt oikaisemaan kehitystä? Syyt olivat selkeitä. Ongelmat kasattiin ongelmalähiöihin ja suuri osa ruotsalaisista kieltäytyi tunnustamasta ongelmia. Mediakin vaikeni ongelmista-ideologisista syistä. Siksi demokraattinen koneisto ei oikaissut kehitystä ja ongelma sai paisua valtaviin mittoihin.

Nyt nuo ongelmat näkyvät Ruotsissa varsin selkeästi ja teoriassa useissa puolueissa ne aletaan myöntää. Noista ongelmalähiöstä vaikeudet alkavat roiskua ”parempien” ihmisten silmille jengirikollisuutena, murhina ym. Ongelmaa ei enää voida kieltää. Ongelma on ehkä päässyt piilossa kasvamaan sellaisiin mittoihin, että ruotsalainen yhteiskunta ei siitä enää toivu. Ei ole historian kuluessa ainutkertaista, että menestyvä valtio murtuu sisäisiin ongelmiin. Vanhemmat ihmiset saattavat ehkä muistaa, että nyt sekasortoista Libanonia pidettiin aikoinaan turvasatamana, Lähi-Idän Sveitsinä.

Vieläkään Ruotsissa ei todellisuudessa keskustella maahanmuuton ideologisesta pohjasta. Voiko täysin erilaisista kulttuureista tullutta suurta maahanmuuttajaväestöä sopeuttaa maahan vai johtaako se yhteiskunnan rakenteiden romahdukseen? Tuollainen avoin keskustelu olisi normaalissa demokratiassa keino estää ongelmien paisuminen hallitsemattomiin mittoihin. Vieläkään Ruotsissa ilmeisesti ei pystytä keskustelemaan asiasta rehellisesti vaan yritetään keksiä selityksiä peittämään ideologiset kysymykset. Kotouttaminen ei ole onnistunut, siihen ei ole satsattu riittävästi. Todellisuudessa Ruotsi on satsannut asiaan voimavaroja valtavat määrät. Sitten julistetaan, että poliisien määrää on kasvatettava ehkä kymmenillä tuhansilla. Se alkaa varmaan olla pakollinen toimenpide käsistä karanneen rikollisuuden torjumisessa, mutta se on seurausten hoitoa ei juurisyihin puuttumista. Se on ilmeisesti mahdotonta.

Ja käytännössä tuo näkyy Ruotsissa äärimmäisen vaikeina hallitusneuvotteluina. Aikaisemmin maahanmuuttoa vastustivat lähinnä ruotsidemokraatit. Se vuoksi ne julistettiin ideologisista syistä paariaksi, jonka kanssa kunnolliset puolueet eivät voi olla yhteistyössä. Yhteistyöhön ryhtyminen katsottaisiin omaksi ideologiseksi haaksirikoksi. Useimmat merkittävät puolueet Ruotsissa omivat maahanmuuton ongelmat ohjelmiinsa näissä vaaleissa. Sen olisi luullut imevän ilmat ruotsidemokraattien kannatukselta. Näin ei kuitenkaan käynyt ja viidennes äänestäjistä äänesti ruotsidemokraatteja. Kertonee siitä, kuinka syvä ongelma maahanmuutosta on päässyt tulemaan ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Toivottavasti Suomessa ongelmat pystytään ratkaisemaan paremmin.

Ruotsin vaalien tulos selviämässä – porvariblokilla enemmistö paikoista - Ulkomaat - Ilta-Sanomat