Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi päivitteli ilmastokeskustelua ja totesi, että ”olemme epäonnistuneet”. En tiedä ketä hän tarkoitti, mutta ilmeisesti ilmastonmuutosfanaatikkoja. Nyt talvi 2022 on ollut erityisesti Etelä-Suomessa kova ja luminen. Sen myötä on alkanut kuulua ihmettelyä siitä, onko ilmastonmuutos oikeasti totta vai harhaa?

Kotakorpi viittasi siihen, että talvi 2011 oli kutakuinkin samanlainen kuin nyt. Tuo pitää paikkansa. Toki Kotakorven selostuksessa uupui se, että vuotta 2011 edeltävät vuodet olivat myös kylmiä ja lumisia. Samoin ovat olleet vuodet 2020 ja 2021. Vuoden 2020 kylmyys ja lumisuus ei näkynyt juurikaan Helsingissä Kalliossa, koska etelätuulet ulottuivat rannikolle asti.

Mitä yhteistä noilla ajanjaksoilla on? Yksi silmiinpistävä piirre on auringonpilkkuminimin osuminen noihin ajankohtiin. Sen sykli on keskimäärin 11 vuotta. Vuodet 2011 ja 2022 olivat auringonpilkkuminimin loppukautta. Ilmastotutkija julistavat, että ilmaston kehittymiseen vaikuttaa ensisijassa hiilidioksidi ja erityisesti se 4% hiilidioksidipäästöistä, joka arvioidaan ihmisen aiheuttamaksi. Ainakin 96% hiilidioksidipäästöistä johtuu luonnon toiminnasta.

Entäpä jos auringonpilkut ovatkin keskeisen tärkeitä ilmastolle? Silloin niiden avulla voidaan ennustaa ilmaston kehittymistä ja esimerkiksi suunnitella etukäteen pahimpiin talviin valmistautumista. Nyt Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa kärsitään energiapulasta ja monille asuntojen lämmitys on ongelmallista. Tähän on jouduttu, kun on ilmastonmuutoskiihkossa ajettu alas toimivaa energiahuoltoa, ei ole varauduttu kylmän talveen ja on annettu energiahuollon tulla riippuvaiseksi Venäjästä.

Toki tässäkin tilanteessa jotkut energiafirmat ainakin tienaavat paljon. Vaikka osa voitoista otettaisiin veroina pois, johto varmaan saa tuloksesta muhkeat bonukset. Ja Suomessa tuntuu olevan ministeri Mika Lintilälle sydämenasia turvata energiayhtiöiden valtavat voitot. Järjestelyhän on nokkela. Energiafirmat saavat suuret voitot, niiden johto bonukset ja poliitikot käsiinsä rahaa, jota äänestäjille jakamalla uskoivat ehkä keräävänsä irtopisteitä vaaleissa?

Mutta palataanpa takaisin auringonpilkkuihin. Liitteenä olevassa kirjoituksessa on kuvioita, joista selviää auringonpilkkujen jaksollisuutta pitemmältä ajalta. Minimi ajoittui mm. 1990-luvun loppuun, 1980-luvun loppuun ja 1970-luvun loppuun. 1990-luvun lopulla tehtiin kylmyysennätyksiä, 1987 hirmuisen kylmän talven monet silloin eläneet muistavat. Itse olin armeijassa joulukuussa 1978, josta puhuttiin 1900-luvun kylmimpänä joulukuuna. Haminassa mitattiin tykkien ruudin lämpötilaa (yksi muuttuja laskelmissa) ja se oli 34 astetta pakkasta. Yksi minimi osui talvisodan talveen 1940, joka oli tunnetusti poikkeuksellisen kylmä.

Suomalainen säätieteilijä ennusti ennen vuotta 2020 kylmän jakson ja perusteli sitä auringonpilkuilla. Sen innostamana kaivoin esille Ilmatieteen laitoksen tilaston paukkupakkaspäivistä puolen vuosisadan aikana. Paukkupakkanen oli, kun Helsinki-Vantaalla lämpötila meni alle 30 asteen, Jyväskylässä alle 35 asteen ja Sodankylässä alle 42 asteen. Miten nuo paukkupakkaspäivät ajoituivat auringonpilkkuminimin + - 2 vuotta ja auringonpilkkumaksimin + - 2 vuotta kesken? Noille väleille osuneista paukkupakkasista 84% oli auringonpilkkuminimin ja 16% auringonpilkkumaksimin kohdalla.

Historiassa tunnetaan ns. Maunderin minimi eli pitkä ajanjakso 1600-luvulla, jolloin auringonpilkut katosivat kokonaan. Sama ajanjakso tunnetaan myös nimellä pikkujääkausi. Nykyään hiilidioksiditeorian kannattajat kiistävät, että pikkujääkausi olisi johtunut auringonpilkkuminimistä vaan väittävät sen joutuvan esimerkiksi tulivuorenpurkauksista. Ilmastoteorian kannalta auringonpilkut ovat kiusallinen aihe. Se voisi johtaa johtopäätökseen, että viime vuosisatojen ilmaston lämpeneminen onkin vain toipumista auringonpilkkuminimin aiheuttamasta pikkujääkaudesta. Teollistuminen ja hiilidioksidipäästöjen kasvu vain sattuu samaan ajankohtaan. Tällöin tuo johtopäätös olisi harhainen.

Hiilidioksidin merkitys ilmastonmuutoksen käyttövoimana perustuu tietokonesimulaatioihin. Niiden ennusteet ovat toki menneet yleensä pieleen, mutta eihän nyt tietokonesimulaatiot voi erehtyä? Mikä on erityisen mielenkiintoista nykyisessä tilanteessa? Auringon tutkijat arvioivat, että auringon aktiivisuus on lähivuosikymmeninä laskussa eli oltaisiin menossa kohti jonkinlaista ”pikkujääkautta”. Varmaan lähimmän 10 vuoden aikana nähdään, mikä on suunta.

Kun valtiovalta ilmastokiihkossaan tuhosi suuren osan toimivaa energiahuoltoa, tavallisen kansalaisen ei kannata tehdä samaa virhettä. Lämmintä talvitakkia ja suksia ei kannata hävittää. Niille voi hyvinkin olla vielä käyttöä…


Historialliset auringonpilkkujaksot | Auringon aktiivisuus | SpaceWeatherLive.com