Suomen työeläkejärjestelmä alkaa yhä enemmän murtaa edustuksellisen demokratian pohjaa. Maassa elinkeinoelämän valta on keskittynyt kahteen mammuttiyhtiöön Varmaan ja Ilmariseen. Elinkeinoelämässä ja ay-liikkeessä valtaa haluavat ovat tunkemassa niiden hallintoon. Suuri osa muista eläkelaitoksista on jo hävitetty ja niiden vakuutukset siirretty näihin yhtiöihin.

Suuria on jäljellä vielä Keva, joka piti hajottaa sote-järjestelyissä, mutta hanke epäonnistui. Sitten on Elo, joka yrittää pysytellä hengissä. Tavoiteltu lopputulos on 1990-luvulta lähtien ollut keskittää työeläkkeet kahteen mammuttiin Varmaan ja Ilmariseen. Ne jakaisivat suurimman osan nyt 250 miljardin eläkerahastoista, joiden ennustetaan kasvavan tulevina vuosikymmeninä 400-500 miljardiin. Siis noiden yhtiöiden taseet olisivat satoja miljardeja (nyt vajaat 60 miljardia) eli niillä hallitaan Suomea mennen tullen. Kun 1980-luvulla Suomea hallitsivat SYP:n ja KOP:n leirit, nyt sama tapahtuu steroideilla pumpattuna. Olen kuvannut tuota prosessia nettikirjoissani Renkien kaappaus ja Renkien valta ( www.pusa.fi ).

Tuo vallankäyttö tapahtuu pimennossa, mutta aina välillä se pilkahtaa esiin. Nyt eduskuntavaalien alla varotaan, ettei eläkkeistä tule vaaliteema, mutta samalla vilkutellaan sitä, millaisia muutoksia suunnitellaan. Valtiovarainministeriö julkaisi omassa listassaan muutamia kohtia. Yksi oli eläkeiän nosto. Eläkeiän nousu yhä vanhemmiksi elävien ´ja parempikuntoisten vanhojen ikäluokkien osalta on varmaan perusteltavissakin. Asian suurin ongelma liittyy ns. sosioekonomiseen kuolevuuteen. Pienituloiset kuolevat keskimäärin paljon nuorempina kuin suurituloiset. Miten tuo otetaan huomioon?

Yksi kohta valtiovarainministeriön listassa koski työeläkeindeksiä. Listassa oli ehdotus eläkkeiden indeksikorotuksista leikkaamisesta koko vaalikauden aikana 1% vuodessa eli 4 % kaikkiaan. Eläkeläisjärjestöt ovat olleet asiasta aivan hiljaa. Yhdeksi selitykseksi toimelle on tarjottu sitä, että tämän vuoden alussa eläkeläiset saivat hieman korkeamman indeksikorotuksen kuin palkansaajat. Tätä asetelmaa kannattaa tarkastella hieman.

Vuonna 2015 piti eläkkeitä korottaa inflaation vuoksi lähes 1,5 %. Samaan aikaan palkkojen nimelliskorotukseksi sovittiin 0,4%. Silloin julistettiin, ettei eläkkeiden korotus voi olla suurempi kuin palkkojen korotus ja eläkeindeksin korotus leikattiin 0,4%:ksi. Eläkelaitosten hallinto on täynnä työmarkkina-asiantuntijoita, joten he varmasti tiesivät, ettei nimellispalkkojen korotus ole koko totuus palkankorotuksista. Erilaisten järjestelyjen ja liukumien vuoksi palkkaindeksi nousikin lähes 1,5%. Mutta eläkkeiden indeksikorotus jäi 0,4%:iin. Tuon vaikutuksesta eläkeyhtiöt ovat nipistäneet rahastoihinsa n. 2 miljardia eläkeläisten rahoja.

Nyt eläkkeisiin tehtiin taas suurempi korotus kuin nimellispalkkoihin. Myöhemmin nähdään, miten ne asettuvat suhteessa toisiinsa, kun erilaiset järjestelyt ja liukumat toteutuvat. Toisaalta tuokaan korotus ei mitenkään paranna eläkeläisten asemaa. Eläkeläisten kulutuskorissa merkittävä osa on esimerkiksi terveyspalveluja, vuokria ja yhtiövastikkeita, sähköä ja ruokia, jotka kaikki nousevat paljon. Keskimääräistä inflaatiota toki voi hidastaa esimerkiksi korealaisten akkuporakoneiden hinnan maltillinen kehitys, joka tietenkin on aivan ratkaisevaa yli 80 vuotiaille naiseläkkeensaajille.

Tuossa eläkeindeksin leikkaussuunnitelmassa on se mielenkiintoinen piirre, että se ei mitenkään paranna valtion taloutta vaan pahentaa vajeita. Eläkkeiden indeksikorotukset maksetaan pääasiassa eläkerahastoista. Korotuksista syntyy verotuloja valtiolle. Samoin eläkkeiden indeksikorotus parantaa ostovoimaa, mikä lisää talouskasvua ja valtion tuloja. Kun eläkeläiset pärjäävät paremmin eläketuloillaan, se vähentää valtion sosiaaliturvamenoja, Eli tuo temppu ei mitenkään vähennä valtion budjettivajetta vaan päinvastoin kasvattaa sitä ja lisää velanottoa tai säästöjä muualta. Suuruusluokaksi on joissakin arvioissa laskettu lähes puoli miljardia vuodessa.

Herää tietenkin kysymys: mitä järkeä tuossa on? Toimenpide ei paranna valtion budjettivajetta vaan pahentaa sitä. Hyötyjiä ovat eläkeyhtiöt, joiden nyt 250 miljardin rahastoja temppu kasvattaa entisestään. Ne ovat jo nyt niin mahtavia, että ne pyörittävät poliitikkoja ja eduskuntaa miten haluavat.

Ylen A-Talk ohjelmassa oli eläkeyhtiöiden edustajia pohtimassa eläkeasioita. Eläkeyhtiöissä vallan täyteys tuntuu olevan niin suurta, että ne välillä unohtavat esiintyä taustaroolissa. Niinpä tuossa ohjelmassa Varman toimitusjohtaja Risto Murto luetteli erilaisia asioita, joita otetaan pohdittavaksi eläkejärjestelmän uudistamista pohtivaan työryhmään. Niiden joukossa Murto luetteli mm. eläkeindeksin. Sitten hän totesi, että asia laitetaan seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan. Heräsi kysymys, kuka on jo päättänyt seuraavan hallitusohjelman sisällön? Ketkä siitä ovat puolueiden puolesta sopineet?

Mielenkiintoista on se, että yksikään puolue ei ole uskaltanut julkisesti puuttua Murron ilmoitukseen seuraavan hallitusohjelman sisällöstä. Sitä vastustava puolue tietää, että eläkeyhtiöt pudottavat sen pois hallituksesta. Myös puolueiden eläkeläisjärjestöt ovat olleet täysin hiljaa asiasta, joka iskee niiden jäseniin ja jota ei voida millään asiaperusteilla perustella.

Eduskuntavaaleihin mennään pimennossa, välillä vain vilkutellaan mitä muualla on jo asiasta päätetty. Onkohan tämä järkevä hallintomalli?