Eteläinen baptistikonventio eli Etelän baptistit -kirkkokunta, The Southern Baptist Convention (SBC), on USA:n suurin protestanttinen kirkkokunta, jolla on 15 miljoonaa jäsentä. Etelän baptistit ovat perinteisesti olleet kautta linjan ja ruohonjuuritasolla ovat vieläkin varsin konservatiivisia ja Raamattuun Jumalan Sanana pitäytyviä kristittyjä, joiden kirkkokunnallinen painoarvo USA:n kristillisellä ja varsinkin konservatiivisella evankelikaalisella kentällä on ratkaisevan tärkeä. Näin ollen myös sillä, millaisia teologisyhteiskunnallisia vakaumuksia edustavia henkilöitä Etelän baptistien kirkkokunnalliseen johtoon valitaan, on erittäin suuri merkitys paitsi SBC:n itsensä kannalta myös koko USA:n konservatiivisen evankelikaalisen kristillisen kentän kannalta.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on kaikin tavoin merkille pantavaa, että SBC valitsi kuluneella viikolla pidetyssä vuosikokouksessaan 12.6.2018 kirkkokuntansa uudeksi ja pitkään aikaan nuorimmaksi presidentiksi 45-vuotiaan Pohjois-Carolinassa sijaitsevaa megaseurakuntaa johtaneen J. D. Greearin. Greear sai äänistä 69 prosenttia voittaen näin selkeästi vastaehdokkaansa Ken Hemphillin, joka sai 31 prosenttia äänistä.

J. D. Greearin valinnan tekee merkittäväksi ennen kaikkea se, että hän edustaa niitä SBC:n sisällä vaikuttavia voimia, jotka pyrkivät konservatiivisena esiintyvän ja viime vuosina laajaakin kannatusta saaneen The New Calvinism -suuntauksen eli ”uuden kalvinismin” teologian edistämisen myötä edistämään myös kulttuurimarxilaisten yhteiskunnallisideologisten vakaumusten sisäänajoa konservatiivisen evankelikalismin keskuuteen.

Niin kutsutun The Evangelical Left -suuntauksen eli evankelikaalisen vasemmiston keskuudessa kulttuurimarxilaiset näkökulmat ovat olleet jo perinteisesti kannatettuja, mutta tässä viimeaikaisessa kehityksessä on kyse siitä, että nyt pyritään kampeamaan kulttuurimarxilaisille urille myös ne evankelikaalit, jotka perinteisesti ovat edustaneet sekä teologisesti että poliittisesti konservatiivisia vakaumuksia.

Kannattaa lukea ajatuksella esimerkiksi alabamalaisen Capstone Report -julkaisun 6.4.2018 päivätty artikkeli ”Wake Up To Wokeness: J. D. Greear embraces Racialism & rhetoric of White Privilege”, josta käy ilmi se, että J. D. Greear ja muut hänen tavallaan ajattelevat ovat omaksuneet ideologisia taistelutermejä myöten tämänhetkisen amerikkalaisen kulttuurimarxilaisen vasemmiston kuten Black Lives Matter -roturadikalismin iskulauseet ja uskomukset ”rakenteellisesta rasismista”, ”mikroaggressioista”, ”valkoisesta etuoikeudesta” ja ”Wokeness”-tietoisuudesta eli heräämisestä siihen tietoisuuteen, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen edellyttää paitsi sosialistisia taloudellisia ratkaisuja myös vasemmistoradikaalin rotu- ja identiteettipolitiikan omaksumista.

Kulttuurimarxilaisen Frankfurtin koulukunnan ideologiasta kumpuavan niin kutsutun kriittisen rotuteorian kannattamisen ohella J. D. Greear hengenheimolaisineen haluaa edistää Open Borders -maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin ja monikulttuurisen ”diversiteetin” moninaistumista entisestään. Tässä on kyse juuri siitä, mistä kirjoitan Avoimet rajat ja maahanmuutto -kirjani (Kuva ja Sana, 2016) sivuilla 121–122:

”…Merkille pantavaa on, että tällainen globalistinen avointen rajojen ideologiaa ajava säätiörahoitteinen vaikutus tuntuu myös uskonnollisella ja kirkollis-seurakunnallisella kentällä. Esimerkiksi juuri Rockefellerit ovat kauan tukeneet USA:ssa Kirkkojen maailmanneuvosto -henkistä liberaalikirkollisuutta ja erilaisia niin sanotun uskonnollisen vasemmiston sosiaalista evankeliumia korostavia toimintoja. Tunnettua on myös George Sorosin säätiöiden rahallinen tuki evankelikaalista vasemmistoa edustaville toimijoille kuten Jim Wallisin Sojourners -organisaatiolle.”

”Sorosin verkostot ovat tukeneet National Immigration Forum -organisaatiota, joka puolestaan on perustanut Evangelical Immigration Table -painostusryhmän. Ryhmä pyrkii vaikuttamaan evankelikaalien keskuudessa myönteisyyttä Open Borders -ajattelua ja laittomien maahanmuuttajien armahtamista kohtaan. Näiden pyrintöjen merkittävänä puhemiehenä on esiintynyt Etelän baptistien johtaviin akateemisiin teologisiin ja eettisiin vaikuttajiin lukeutuva tohtori Russell D. Moore.”

”…Sekä USA:n liittohallitus julkisine rahoituksineen että useat säätiöt yksityisine rahoituksineen pitävät tätä työtä yllä ja varmistavat, että uskonnollis-kirkolliselta kentältä tulee vankkumatonta tukea ja käytännön apua avointen rajojen globalistiselle maahanmuuttopolitiikalle ja laittomien maahanmuuttajien armahduspolitiikalle. Sama perusmalli toimii myös Euroopassa. Liberaaliteologisella ja vasemmistoevankelikaalisella uskonnollisuudella on merkittävä rooli globalistisen Ison rahan hankkeiden edistäjänä, varsinkin avointen rajojen maahanmuuton osalta.”

Nyt on siis syytä korostaa, että tällainen Soros-solutus vaikuttaa myös konservatiivisten evankelikaalien keskuudessa. Tämä vaikutus toteutuu merkittävällä tavalla tohtori Russell D. Mooren – joka on SBC:n Ethics & Religious Liberty Commissionin presidentti – ja hänen kanssaan yhteistyössä toimivien kautta, kuten käy havainnollisesti ilmi esimerkiksi konservatiivisen Pulpit & Pen -baptistijulkaisun 25.4.2018 päivätystä artikkelista “Russell Moore Joins Soros’ Mouthpiece to Promote Globalist Immigration Policy”.

Erittäin merkille pantavaa on sekin, että Russell Mooren kaltaiset eettisiltä linjauksiltaan näennäisen konservatiiviset Soros-evankelikaalit edistävät käytännössä myös LGBTIQ-sateenkaariaktivismin asiaa konservatiivisen evankelikalismin sisällä, kuten Pulpit & Pen -artikkeli 4.6.2018 ”Revoice Conference: Connecting the Dots from Russell Moore to Drag Queens, RuPaul" osaltaan osoittaa.

Kulttuurimarxilainen Soros-solutus on meneillään SBC-kirkkokunnan lisäksi myös toisessa suurehkossa amerikkalaisessa konservatiivisessa protestanttisessa kirkossa eli 1973 perustetussa The Presbyterian Church in America (PCA) -kirkkokunnassa. PCA perustettiin uudeksi kirkkokunnaksi 1970-luvun alussa jatkamaan etelävaltioiden presbyteerikirkon konservatiivisia ja tunnustuksellisia reformoituja teologisia perinteitä tilanteessa, jossa vasemmistohenkinen liberaaliteologia oli vallannut vanhan ja historiallisen etelän presbyteerikirkon. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että Soros-henkiset ja Russell Moore -tyyppiset vaikuttajat pyrkivät suuntaaman PCA:n niille samoille vasemmistolaisille linjoille, joiden päättäväisestä torjumisesta PCA sai aikoinaan alkunsa.

Samalla on todettava, että George Soros ei suinkaan ole ainoa vasemmisto- ja globalistihenkinen miljardööri, joka rahojensa voimalla tällä hetkellä vaikuttaa konservatiiviseen evankelikaaliseen kenttään Amerikassa. Pulpit & Pen -artikkeli 24.3.2018 ”Is a Corrupt Globalist Billionaire Influencing America’s Reformed Community?” tuo esiin, että indonesialainen ja aiemmin esimerkiksi Bill ja Hillary Clintonin poliittista koneistoa tukenut miljardööri James Riady rahoittaa nyt ohjelmallisesti reformoituja eli kalvinistisia teologisia toimijoita USA:ssa.

Baptistipastori Thomas Littletonin kirjoittama SBC Today -julkaisun artikkeli 18.12.2017 ”Is This the Evangelical Deep State?” selostaa tämänhetkisen Soros-solutuksen tilanteen laajemmat taustat sekä SBC:n että PCA:n osalta. Kuten artikkelista ilmenee, tällaisen solutuksen vahva vaikutuskanava on pintapuolisesti tarkasteltuna vankan konservatiiviselta näyttävä ja teologisesti kalvinistista pelastusoppia edustava The Gospel Coalition, jonka merkkimiehiin lukeutuu presbyteeripastori ja tohtori Timothy (Tim) J. Keller. Kellerin ja hänen edustamansa ”uuden kalvinismin” vaikutus on ollut varsin vahvaa ja hänen kirjojaan on luettu laajalti konservatiivisten evankelikaalien piirissä.

Kuitenkin – niin yllättävältä kuin asia saattaakin ensi kuulemalta tuntua – Kellerin teologiseen kokonaisajatteluun ja varsinkin hänen yhteiskunnalliseen ajatteluunsa ovat vaikuttaneet yhtä hyvin Frankfurtin koulun kulttuurimarxilaisuus kuin marxilaisperäinen vapautuksen teologia, joka on toki valtasuunta avoimesti vasemmistolaisten amerikkalaisten liberaaliprotestanttiteologien keskuudessa.

Tämä Kelleriin ja samalla tavalla lukuisiin muihin ”uusiin kalvinisteihin” ja Gospel Coalition -vaikuttajiin liittyvä tosiasia dokumentoidaan Pulpit & Pen julkaisun artikkelissa 17.4.2018 ”Marxist Brain Trust Gathers at Wheaton to Discuss Moving Evangelicals Left”. Timothy F. Kauffman osoittaa vuodelta 2014 peräisin olevassa The Trinity Review -artikkelissaan ”Workers of the Church, Unite!: The Radical Marxist Foundation of Tim Keller’s Social Gospel”, että Kellerin edustama näkemys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kumpuaa selkeästi marxilaisista esiymmärryksistä ja vastaa pitkälti vasemmistolaista sosiaalisen evankeliumin ideaalia. Saman todellisuuden dokumentoi myös 5.6.2018 Alex Newman The New American -artikkelissaan ”Liberals May Win Control of Largest U.S. Protestant Denomination”.        

Varsinkin etelävaltiolaiset amerikkalaiset “konservatiiviset” teologiskirkolliset toimijat ja tässä tapauksessa etenkin konservatiiviset baptistiset ja reformoidut toimijat perustelevat muutaman viime vuoden aikana äkisti ilmaantunutta Wokeness-tiedostamistaan ja marxilaistyyppisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun haluaan sillä, että juuri nyt – yhtäkkiä – täytyy taas tehdä valkoista parannusta kaikesta siitä, mihin valkoisten väitetään aikoinaan syyllistyneen amerikkalaisen orjuuden ja rotuerottelun asiayhteyksissä sekä muissakin väitettyä ”valkoista ylivaltaa” oletetusti edustavissa asiayhteyksissä, kuten ilmeni viimevuotisessa SBC:n kesäkokouksessa, jossa 14.6.2017 sanouduttiin virallisesti irti niin kutsutun Alt Right -suuntauksen edustamista näkökulmista.

Todellisuudessa tämä perustelu ei kuitenkaan voi olla uskottava. Orjuusinstituutio lakkasi Amerikassa viimeistään vuonna 1865 ja etelävaltioiden koulujen rotuerottelukin loppui 1960-luvulla. Etenkin SBC teki jo 1960-luvulla ja 70-luvun alussa virallisesti ja ohjelmallisesti ”synnintunnustuksen ja parannuksen” kaikesta sellaisesta, josta tuolloin parannusta vaadittiin tekemään. Kova tosiasia on, että mistä hyvänsä reaalimaailman vinkkelistä asiaa katsotaankaan, USA:n mustien keskimääräinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema on jatkuvasti kohentunut niiden 40:n vuoden aikana, jotka ovat kuluneet 1960-luvun segregaation päivistä, 1600–1800-lukujen orjuuden ajasta puhumattakaan. Soros-rahoitteisen Black Lives Matter -roturadikalismin syytöksillä USA:ssa yhäti pahenevasta ja tieten tahtoen yllä pidetystä rakenteellisesta ja systemaattisesta rasismista ei ole mitään asiallisia perusteita reaalimaailmassa.

Todellinen ja välittömin syy tällaiseen yhtäkkiseen ja globalistisen Open Borders -diversiteetin nimeen vannovan kulttuurimarxilaiseen ”tietoisuuden kasvuun” ja sen vaatimiin poliittisiin linjauksiin onkin Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi. Viimeaikaisessa USA:n konservatiivisen evankelikaalisen kirkollisen kentän solutuspyrinnössä on kyse pyrkimyksestä valjastaa nämäkin evankelikaalit globalistien hyödyllisiksi idiooteiksi vastustamaan presidentti Trumpin kansalliskonservatiivista ja patrioottista America First -politiikkaa. Sorosin Wokeness-evankelikaalit ovatkin omissa kirkollisissa yhteyksissään esiintyneet fanaattisen Trump-vihamielisesti ja he ovat jatkuvasti, Never Trump -henkeen, vannoneet, ettei kukaan oikea kristitty ja Jeesuksen seuraaja voi koskaan kannattaa Trumpia.

Tällainen evankelikaalinen ja ”rasisminvastaisesta” Wokeness-tiedostamisesta kumpuava Trump-viha on kuitenkin varsin outoa. Jos nimittäin joku oikeasti ja konkreettisesti haluaa edistää USA:n mustan väestönosan yhteiskunnallistaloudellisia oloja, kannattaa tukea presidentti Donald Trumpin talousnationalistista ja rajoja puolustavaa peruspolitiikkaa.

Trumponomics eli Trumpin talouspolitiikka on toiminut tehokkaasti ja tosiasia on, että myös mustien työttömyys on alentunut ja heidän keskimääräinen taloudellisen tilansa koheneminen on edistynyt Trumpin presidenttiyden aikana. Myös Trumpin tiukka maahanmuuttopolitiikka ja rajavalvonnan kiristäminen ovat eduksi USA:n mustille, josta syystä monet mustat Trumpia kannattavatkin. Mitä enemmän laittomasti ja pimeästi maassa olevia ja työskenteleviä palautetaan ja mitä enemmän laitonta maahantuloa estetään rajoilla, sitä enemmän USA:n työpaikkoja on tarjolla maan omille mustille kansalaisille.    

Trumpia ja hänen presidenttiyttään vihaavien Open Borders -globalistirahoittajien kannalta katsottuna asian ydin on seuraava. Kuten vuoden 2016 marraskuun presidentinvaalit ja kaikki sen jälkeisetkin kannatustilastot osoittavat, Trumpin kaikkein vankin ja uskollisin perustukijoukko muodostuu nimenomaan konservatiivisista valkoisista evankelikaaleista. Jos varsinkin tämä ryhmä täydennettynä muilla valkoisilla äänestäjillä äänestää vaaleissa yhtenäisenä identiteettipoliittisena ryhmänä, tulee Trumpilla ja hänen edustamallaan konservatiivisella talousnationalistisella politiikalla olemaan vankka kannatus jatkossakin.

Jotta globalistit pääsisivät itse itselleen asettamiinsa tavoitteisiin, joiden mukaan USA tulee kokonaan muuttaa ja sulattaa globalistisen progressiivisen maailmanyhteisön rajattomaksi osaksi, täytyy näin ollen varsinkin valkoisten evankelikaalien konservatiiviset asenteet yhtä hyvin etiikassa kuin politiikassa muuttaa liberaaleiksi ja vasemmistolaisiksi. Ennen kaikkea valkoisilta evankelikaaleilta on kiellettävä kaikenlainen ja globalististen tavoitteiden kannalta erittäin ongelmallinen identiteettipoliittinen yhteisvaikuttaminen. Valkoisilta identiteettipolitiikan tulee olla ehdottomasti kielletty, sen sijaan muille etnisille ja rodullisille ryhmille identiteettipolitiikan harjoittaminen on erittäin suotavaa, hyvää ja oikein.

Globalistien tavoitteisiin päästään lietsomalla valkoisten keskuudessa täysin epähistoriallista syyllisyydentuntoa ja itsetuhoista vihaa omaa itseä kohtaan esittämällä jatkuvasti syytöksiä ”valkoisesta ylivallasta” ja ”valkoisesta etuoikeudesta” sekä kaikkialla pesivästä ”rakenteellisesta rasismista”. Tavoitteen saavuttamista edistää myös teologinen uudelleenmäärittely. Evankeliumin mukaisuus samaistetaan radikaalivasemmistolaisen rotu- ja vähemmistöidentiteettipolitiikan tavoitteiden edistämiseksi tai korostetaan – jos evankeliumin perussisällön annetaan säilyä perinteisenä – sitä, että evankelikaalisen uskovaisen ei tule lainkaan sekaantua politiikkaan eikä yhteiskunnallisiin kannanottoihin, vaan hänen tulee pitäytyä ”vain evankeliumin julistamisessa”. Tämä jälkimmäinenkin vaihtoehto jättää yhteiskunnan sujuvasti vasemmistokumouksellisten ja heidän miljardöörirahoittajiensa vapaaksi temmellyskentäksi.

Raamattunsa ja konservatiiviset tunnustuksensa tunteva kristitty tietää kuitenkin sen horjumattoman teologisen tosiasian, että luomisen ja luomisjärjestysten teologiaa ei voi erottaa kristologisesta lunastuksen teologiasta. Raamatullinen kristitty ymmärtää myös sen, että marxilainen talous- ja yhteiskuntafilosofia on sovittamattomassa ristiriidassa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, kuten konservatiivinen teksasilainen baptistipastori Grady Arnold muistutti SBC:n vuosikokoukselle laatimassaan päätöslauselmaehdotuksessaan. Maallinen ja hengellinen regimentti eroavat hallinnollisesti toisistaan, mutta molemmat ovat Jumalan vaikutuspiirejä, joissa molemmissa kristityn tulee toimia luonnollista ja Jumalan erityisesti ilmoittamaa totuutta ja hyvää puolustaen ja ajaen.

Kirjani Minne menet, Suomen Siion? (Kuva ja Sana, 2012) sivuilla 82–85 kirjoitan, sekä USA:n evankelikaaliseen tämänhetkiseen kirkolliseen tilanteeseen että Suomen kirkolliseen tilanteeseen sopivasti ja alkaen väliotsikosta ”Miksi kirkko on antanut johtaa itsensä harhaan?”, seuraavasti:

”Tämän kaiken nojalla on vakavasti kysyttävä, miksi Suomen evankelisluterilainen kirkko, joka historiallisesti on seissyt Suomen kansan henkisenä ja hengellisenä tukipylväänä, on 1960-luvulta alkaen ryhtynyt yhä enemmän ja enemmän julistamaan ja tukemaan vapautuksen ja vallankumouksen teologiasta nousevia teemoja ja sosiaalista evankeliumia, evankeliumia Marxin mukaan, eikä ole pysynyt evankeliumissa Markuksen mukaan? Miksi kirkko on ryhtynyt kulttuurimarxismin äänitorveksi? Miksi kirkko on antanut johtaa itseään harhaan?”

”Kirkko korostaa – ja sinänsä aivan oikein – lähimmäisenrakkauden merkitystä ja aineellisen köyhyyden lievittämisen tärkeyttä. Mutta miksi kirkko haluaa ehdoin tahdoin pyrkiä näihin päämääriin muuttamalla raamatullisen evankeliumin liberaaliteologiseksi sosiaaliseksi evankeliumiksi ja korvaamalla konservatiivisen oikeudenmukaisuus-, tasa-arvo- ja yhteisöllisyyskäsitteen sosialistisen sosiologian uskomuksilla – uskomuksilla, jotka ovat osoittautuneet inhimillisesti tuhoisiksi ja tosielämässä toimimattomiksi?”

”…Kirkko on käytännössä sanoutunut irti perinteisen luterilaisen etiikan kulmakivestä eli luomisjärjestysten teologiasta ja kymmenen käskyn etiikasta arvostelemalla avoimesti juutalais-kristillistä patriarkaalisuutta ja myötäilemällä homoliikkeen yhteiskunnallisia tavoitteita. Kirkon aikanaan tekemät päätökset naispappeuden hyväksi osoittavat puolestaan vahvaa mukautumista feministiliikkeen aatemaailmaan, joka on 1900-luvun alkupuolelta lähtien muodostunut vahvasti amerikkalaisen kommunismin vaikutuksen alaisena, kuten feminismin tutkija Kate Weigand osoittaa Red Feminism – American Communism and the Making of Women’s Liberation -teoksessaan vuodelta 2002. Kari Mäkiseen, Irja Askolaan ja nuoriin vihreää liikettä poliittisesti kannattaviin naispappeihin henkilöityvä liberaaliteologiasta ammentava kirkko näyttää tuntevan poikkeuksellisen vahvaa sympatiaa punavihreän kolmannen vasemmiston kulttuurimarxilaisia pyrkimyksiä kohtaan.”

”…Miksei Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ole otettu vakavasti edes 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiin luterilaisiin yliopistoteologeihin lukeutuvan saksalaisen professori Wolfhart Pannenbergin jo 1970–1980-luvuilla lausumaa varoitusta marxilaisen vapautuksen teologian turmiollisesta vaikutuksesta kristillisiin kirkkoihin? Pannenberg on aivan oikein todennut, että kristillinen ihmiskäsitys on ratkaisevassa ristiriidassa marxilaisen ihmiskäsityksen kanssa, joka perustuu sosiaaliseen konstruktivismiin eli katsoo ihmisen olevan vain yhteiskunnallisen ympäristönsä tuote. Tällaista ateistista oppia ihmisestä ei voi Pannenbergin mukaan erottaa myöskään niistä tavoista, joilla marxilaiset tulkitsevat taloutta ja sen toimintaa.”

”Pannenberg on osunut asian ytimeen korostaessaan, että kristillisistä lähtökohdista käsin tapahtuva yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta ei voi soveltaa marxilaisia talousteoreettisia eikä sosiologisia näkökulmia joutumatta ristiriitaan oman Jumala- ja ihmiskäsityksensä kanssa. Vastaavin perustein Pannenberg on 1990-luvulla selkeästi torjunut myös kirkkoihin istutetun homoteologian. Mutta tältäkään osin ei Pannenbergin käsityksiä ole Suomen kirkossa lainkaan noteerattu.”       

Loppuviimeiseksi sekä USA:n että Suomen kirkollista kenttää, sen nykytilaa ja huomista tulee arvioida Jumalan Sanan profeetallisessa valossa. Apostoli Pietari ennakoi inhorealistisesti Pietarin toisen kirjeen luvun 2 jakeessa 1:

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja…”

Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus puolestaan – Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeessa 18 – ennakoi Hänen itsensä ja Hänen Sanansa kallioperustalle apostolisesti perustuvan seurakuntansa eli kirkkonsa pysyvän voimissaan, kaikista paholaisen vehkeilyistä huolimatta:

”…tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita”.