Blogi: Juha Ahvio, ke 22.08.2018 22:23

Professori Petri Luomasen Puolimatka-kritiikki ei osu kohteeseensa

Helsingin yliopiston Uuden testamentin sekä varhaiskristillisen kulttuurin ja kirjallisuuden professori Petri Luomanen on julkaissut 18.8.2018 Vartijassa moniulotteisen artikkelin ”Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta”, jossa Luomanen arvostelee monitahoisesti professori Tapio Puolimatkaa ja hänen Oikeassa Mediassa 27.7.2018 julkaistua ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi” -artikkeliaan.

Luomasen artikkeli on mielenkiintoinen puheenvuoro, jossa kirjoittaja pyrkii tarkkaan analyysiin ja tuo ilmi omia poliittisia arvoarvostelmiaan ja mieltymyksiään. Mutta artikkelin oleellinen perusongelma on siinä, että sen sisältö ei lainkaan vastaa otsikkoaan. Luomanen arvostelee Puolimatkan tutkimusetiikkaa, lähteiden valintaa ja käyttöä sekä hyvän tieteellisen käytännön noudattamatta jättämistä, mutta ei mitenkään osoita, että ”Puolimatka uhkaa akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta”.

Tällainen osoittamatta jättäminen on sitäkin vakavampi ongelma, koska Luomanen väittää kirjoituksensa otsikossa, että ”Puolimatka uhkaa” eli että professori Puolimatka henkilökohtaisesti harjoittaisi jonkinlaista uhkaamista, joka kohdistuisi, erittäin kattavasti ja yleispätevän väljästi luonnehditusti, ”akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapauteen”. Missä, milloin, miten ja kehen kohdistuen Puolimatka on tällaista uhkaamista eli tutkimuksen ja opetuksen vapauden pakottavaa rajoittamista harjoittanut? Näihin otsikostaan nouseviin kysymyksiin Luomanen ei vastaa. Vastaamatta jättämiseen nähden Luomasen otsikko ja sen sisältämä suoraan henkilöön kohdistuva väite on perin leimaava ja loukkaava.

Luomasen artikkelin toinen oleellinen perusongelma on se, että artikkelissa ei myöskään käsitellä sitä, mikä oli Puolimatkan artikkelin – eli Luomasen kritiikin kohteen – aiheena ja sisältönä eli sen esiin tuominen ja perusteleminen, että nyt ollaan tilanteessa, jossa sekä akateemisen maailman keskuudessa on voittanut alaa että julkisessa asenneilmapiirissä viimevuosien lainsäädännöllisine muutoksineen on voittanut alaa kolme uskomusta, joiden yhtäaikainen hyväksyminen ja totena pitäminen johtaa loogiskäsitteellisesti siihen, että pedofilian tietynlaisten muotojen eettisjuridisen ja seksologisen stigmatisoinnin oikeutus häviää.

Nämä kolme Puolimatkan artikkelissaan esiin nostamaa uskomusta ovat ensinnäkin usko siihen, että seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ja muuttumaton ja että ainakin pedofilian tietyt muodot voidaan ymmärtää tällaiseksi seksuaaliseksi suuntautuneisuudeksi, orientaatioksi; toiseksi usko siihen, että lapsi on luonnostaan seksuaalista nautintoa etsivä olento syntymästään saakka, ja kolmanneksi usko siihen, että sekä lapsella että pedofiilillä on tietyissä rajoissa oikeus toteuttaa seksuaalisia taipumuksiaan, jolloin heidän seksuaaliset taipumuksensa voidaan ymmärtää toisiaan täydentäviksi.     

Luomanen ei artikkelissaan mitenkään osoita näiden kolmen Puolimatkan määrittelemän uskomuksen ajankohtaista epärelevanssia eikä sitä, että näiden uskomusten määrittely Puolimatkan tekemällä tavalla olisi epätotuudellista. Kuten itse linkkiviittein osoitan kirjoituksessani ”Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?”, Oikea Media 12.8.2018, tällainen moniulotteinen kampanja on hyvinkin meneillään etenkin USA:ssa, jossa pedofiliamyönteiset psykiatrit pyrkivät vaikuttamaan varsinkin APA:n sairausluokitusten lieventämiseen tai kokonaan poistamiseen pedofilian osalta.

Omassa artikkelissaan Puolimatka dokumentoi määrittelemänsä kolmen uskomuksen tämänhetkisen relevanssin viittaamalla perhesosiologiaan ja seksuaalitutkimukseen erikoistuneen sosiologian professori Mark Regneruksen artikkeliin ”No Long-Term Harm? The New Scientific Silence on Child-Adult Sex and the Age of Consent”, The Public Discourse, 18.9.2017 sekä seksuaalitutkijoiden Bruce Rindin ja Max Welterin artikkeliin ”Enjoyment and Emotionally Negative Reactions in Minor-Adult Versus Minor-Peer and Adult-Adult First Postpubescent Coitus: A Secondary Analysis of the Kinsey Data”, Archives of Sexual Behavior, February 2014, Volume 43, Issue 2, pp. 285–297. 

Kuten Rindin ja Welterin tutkimusartikkelin tiivistelmästä ja lähdeluettelosta käy selkeästi ilmi, he, kuten Puolimatka oikein viitettään kuvailee ja kuten Regnerus artikkelissaan kuvailee, paitsi katsovat lapsen ja aikuisen välisen seksin voivan olla lapsen kannalta nautinnollista ja ei-vahingoittavaa myös pitävät Alfred Kinseyn pedofiilitutkimusten orgasmiaineistoa yhä edelleen tieteellisesti pätevänä. Juuri tästä perustellusta syystä Puolimatka selostaa artikkelissaan laajemmin Kinseyn aineiston luonnetta ja sen hankintatapaa.

Erikoista on, että Petri Luomanen ei tekstissään tosiasiallisesti mitenkään osoita asiasisällöllisesti virheellisiksi tai epätosiksi sen enempää Regneruksen kuin Rindin ja Welterinkään artikkeleiden sisältöä Puolimatkan artikkelissaan esittämien kolmen ajankohtaisen uskomuksen kannalta tarkasteltuna. Voidaan siis todeta, että professori Luomasen Puolimatka-kritiikki ei lainkaan osu kohteeseensa.

Luomanen pitää Puolimatkan lähteiden valikointia ja niiden käyttöä ongelmallisena näköjään de facto siksi, koska Doug Mainwaring – jonka Luomanen sanoo Puolimatkan esittelevän tutkijaksi mutta jota Puolimatka ei tosiasiallisesti esitä tutkijaksi, vaan aiheen kannalta osuvan media-analyysin esittäväksi asiantuntijaksi – ja Mark Regnerus sekä filosofi Roger Scruton ovat henkilökohtaisilta poliittisyhteiskunnallisilta näkemyksiltään arvokonservatiiveja ja ovat julkaisseet Puolimatkankin viittaamia tekstejään asiayhteyksissä, joita voidaan luonnehtia oikeistokonservatiivisiksi.

Itse asiassa Luomasen artikkeli alkaa heti sillä, että kirjoittaja leimaa Puolimatkan henkilön – ja oletettavasti hänen kirjoituksensa sisältöineen – arveluttavaksi, koska Puolimatkan niin sanottu kohuartikkeli julkaistiin Oikeassa Mediassa, joka on Luomasen mukaan ”äärioikeistolainen vastamedia”. Luomanen huomauttaa, että Mainwaring on ”vasemmisto-liberalistisia (demokraattisia) liikkeitä” kritisoiva äärioikeistolainen, joka bloggaa ”äärioikeistolaisella” sivustolla. Regneruksen Public Discourse -artikkelin sisällön tieteellisyyden tekee kyseenalaiseksi se, että julkaisija on ”konservatiivinen Witherspoon-instituutti”.

Roger Scruton – vaikka Puolimatkan lainaama Scrutonin teos sinänsä on Luomasenkin mukaan ”seksuaalisuuden filosofian klassikko” – on Luomasen mukaan kyseenalainen epäilemättä siksi, että brittifilosofi lukeutuu aikamme johtaviin konservatiiviajattelijoihin ja eksplisiittisesti siksi, koska Scruton lukeutuu sellaisiin, jotka ”vastustavat tai väheksyvät homoseksuaalisuutta”. Luomasen artikkeli päättyy Donald Trump-sarkasmiin, jollaista Luomanen soveltaa myös Mainwaring-viittaamisen kyseenalaisuutta osoittaessaan. Tämä on kummallinen ja outo ulottuvuus Luomasen tekstissä, koska Puolimatka ei mitenkään omassa artikkelissaan käsittele Yhdysvaltain presidentti Trumpia.

Puolimatka ja hänen artikkelinsa ovat siis Luomasen mukaan tieteellisesti ja tutkimuseettisesti ja lähteidenkäyttönsä osalta kyseenalaisia ja kritiikkiä ansaitsevia sekä ”akateemisen tutkimuksen ja opetuksen vapautta” uhkaavia, koska Puolimatkan viittaamat henkilöt ovat vääriä ja väärää politiikkaa ja väärää seksuaalietiikkaa kannattavia ”äärioikeistolaisiin” yhteyksiin assosioituvia henkilöitä.

Luomasen tekstin nojalla näyttää siltä, että henkilö – oli hänen akateeminen pätevyytensä sinänsä vaikka kuinka kiistatonta kuten Mark Regneruksen tai professori Puolimatkan itsensä kohdalla on asian laita – ei voi olla pätevä eikä niin sanotusti vakavasti otettava tutkija, jos hän ei kannata vasemmistoliberaalia aatemaailmaa ja politiikkaa ja homoseksuaalisuutta ylevänä eettisenä normina ja mikäli ei ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin vakaumuksellinen vastustaja.

Tutkijan pitää siis Luomasen tekstin lähtökohdista tarkasteltuna olla sekä henkilönä että aatemaailmaltaan niin sanotusti poliittisesti korrekti – vasemmistolaisen ”demokraattinen” – ollakseen pätevä ”vakavasti otettavan” tutkijan statuksen haltijaksi. Tähän johtopäätökseen päätyy, kun tarkastelee sitä, miten Luomanen tekstissään esittää professori Mark Regnerusta vastaan vuonna 2012 synnytetyn mustamaalauskampanjan liikkeelle lähdön ja luonteen.

Luomasen mukaan Regneruksen tutkimuksen arvioinnissa ”tieteellisen foorumin osalta kyse oli kuitenkin normaalista kriittisestä keskustelusta, jossa käsiteltiin tutkimuksen metodia ja otoksen luotettavuutta sekä artikkelin julkaisuprosessia, mitä kohtaan oli esitetty kritiikkiä”. Luomanen toteaa, että tapaukseen liittyneet ”propagandistiset…blogikirjoitukset” ovat ”asia erikseen” ja että hän ei ota kirjoituksessaan niihin kantaa. Tämä kantaa ottamattomuus on kuitenkin ongelmallista, koska koko Regnerus-vastainen kampanja lähti liikkeelle tällaisesta ”propagandistisesta” blogikirjoittelusta, joka sitten sai tukea myös yliopistolaitoksen sisältä.

Peter Wood selostaa artikkelissaan The Chronicles of Higher Education -julkaisussa 15.7.2012, miten poliittinen ja usein loukkaavan törkeää alatyylistä kielellistä herjailmaisua viljelevä LGBT-aktivistibloggari Scott Rosenweig, alias Scott Rose, joka ei ole tutkija ja joka ei mitenkään kyennyt arvioimaan Regneruksen tutkimuksen tieteellistä pätevyyttä, aloitti The New Civil Rights Movement -blogillaan hyökkäyksen Regneruksen henkilöä ja tutkimusta vastaan vaatien yliopistoa ryhtymään toimenpiteisiin häntä vastaan.

National Association of Scholars -artikkelissaan ”The Campaign to Discredit Regnerus and the Assault on Peer Review” 19.6.2013 Wood toteaa, että aktivisti-Rosenweigiä avusti tässä character assassination -hyökkäyksessä sosiologian professori Darren E. Sherkat – joka on uskonnolliselta vakaumukseltaan sekulaarin humanistinen ateisti – ja jonka Luomanen kuitenkin esittää tekstissään pyyteettömän puolueettomana akateemisena vertaisarvioitsijana.

Vuoden 2012 Regnerus-vastainen kampanja ei siten alkanut puolueettoman sitoutumattomissa yliopistopiireissä pyyteettömän viileän ja tavanomaisen vertaisarvioinnin seurauksena, vaan aktivistisen poliittisen kampanjan seurauksena. On paljon puhuvaa, että Luomanen katsoo Regneruksen kohdalla konservatiivisen roomalaiskatolisen uskonvakaumuksen ja konservatiivisoikeistolaisiin yhteyksiin liittyneisyyden asettavan annetusti tutkijanstatuksen kyseenalaiseksi mutta samaan aikaan Sherkatin kohdalla katsoo, ettei sekulaarin humanistinen ja ateistinen uskonvakaumus ja maailmankatsomus sekä poliittiseen vasemmistoaktivismiin liittyneisyys aseta pyyteetöntä tutkijuutta ja vakavasti otettavuutta mitenkään kyseenalaiseksi.   

On syytä joka tapauksessa muistaa, kuten dokumentoin asiantuntijalausuntoni Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 7.5.2014 koskien kansalaisaloitetta avioliittolain muuttamiseksi alaviitteissä 9, 10 ja 22 ja kuten Mark Regneruskin Public Discourse -artikkelissaan toteaa, poliittiselta luonteeltaan pro-LGBTIQ-aktivistitutkimuksia on laadittu vahvan vasemmistoliberaalilla yksityisellä säätiörahoituksella tuetusti ja ohjelmallisen tarkoituksellisesti tietynlaisiin lainsäädännöllisiin seksuaalispoliittisiin yhteiskunnallisiin lopputuloksiin päätymistä varten.

Itse viittaan alaviitteissäni The Williams Instituten merkittävään rooliin USA:ssa vasemmistolaisen seksuaalipolitiikan edistäjänä akateemisessa maailmassa sekä oikeuslaitoksen piirissä ja Regnerus puolestaan mainitsee vasemmistoliberaalit The Gill-, Ford- ja Arcus-säätiöt, jotka ovat – huomattavasti paljon suuremmalla volyymillä kuin mitä yksikään oikeistokonservatiivinen rahoitussäätiö on omilleen jakanut – rahoituksellaan mahdollistaneet akateemisen LGBTIQ-tutkimusgenren muodostumisen ja valtavirtaistumisen.

Lausuntoni alaviitteessä 22 dokumentoin, miten näiden säätiöiden rahoittamat vasemmistoradikaalit LGBTIQ-aktivistit ovat itse itselleen määritelleet niin kutsutun kaltevan pinnan sukupuolineutraalin avioliittoinstituution juridisen hyväksynnän jälkeisille yhteiskunnallisille seksuaalipoliittisille kehityskuluille. Näiden määrittelyiden näkökulmasta tarkasteltuna professori Tapio Puolimatkan artikkelissaan esittämä toteamus, jonka mukaan ”avioliittolain muutos on kuitenkin johtamassa muutokseen myös äitiys- ja isyyslaissa ja sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa”, on perin uskottava. Myös Suomen osalta.

Professori Petri Luomanen kirjoittaa artikkelissaan: ”Jätän suomalaisen seksuaalikasvatuksen asiantuntijoiden korjattavaksi väitteet siitä, mihin seksuaalikasvatus Suomen kouluissa todellisuudessa perustuu…” No, seksuaalikasvatuksen standardit EU:n ja Suomen koulu- ja päiväkotilaitoksessa ovat juuri sellaiset, kuin Puolimatka artikkelissaan tuo esiin. YK-määritteinen ja niin sanotusti ihmisoikeusperustainen kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus, comprehensive sexuality education, on ihmisoikeus, joka kuuluu lapsille.

Asia käy selkeästi ilmi esimerkiksi Laura Kormanon ja Tuulia Råmarkin artikkelista ”Seksuaalikasvatus on ihmisoikeus!” Väestöliiton blogissa 13.4.2018. Opettajien ja terveydenhoitajien on toteutettava virallista seksuaalikasvatusta kouluissa, koska opetussuunnitelma, viranomaisten suositukset ja terveydenhuollon lait ja asetukset näin vaativat. Viime kädessä siksi, koska YK:n nykyisen kaltaisella tavalla määrittelemät ihmisoikeudet erillisine seksuaalioikeuksineen näin vaativat.

Kannattaa lukea Mark Hodgesin 20.3.2018 päivätty artikkeli ”UN’s radical agenda pushes sex, LGBT education starting in kindergarten” LifeSiteNews -sivustolta sekä UNESCO:n julkaisu International technical guidance on sexuality education: An evidence-informed approach. Revised edition (Paris: UNESCO, 2018).

Tämän 140-sivuisen teoksen, joka määrittelee kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen sisällöt ikäryhmittäin ja normatiivisen ohjaavasti, takana ovat UNAIDS, UNFPA, UNICEF, UNWOMEN ja maailman terveysjärjestö WHO. Professori Puolimatka on siis asiasisällöllisesti oikeassa viitatessaan artikkelissaan WHO:n seksuaalikasvatukselliseen merkitykseen pientenkin lasten seksualisoinnin kannalta tarkasteltuna. UNESCO:n opas edustaa YK:n kestävän kehityksen eli Agenda 21:n eli nyttemmin Agenda 2030:n kasvatukselliskoulutuksellisia linjauksia eli The Education 2030 Agenda -ohjelmaa. Sitä, mistä tässä YK:n Agenda 2030:ssä on kyse ja miten sitä edistetään Suomenkin kouluissa ja muissa oppilaitoksissa, selvitän Vaarallinen vihreä valhe -kirjani (Kuva ja Sana, 2017) sivuilla 61–62 ja 107–111.

Petri Luomanen esittää artikkelinsa alkupuolella kummallisen toteamuksen: ”Puolimatkan arvosteleminen ei vaaranna sananvapautta”. Kummallinen tämä on siksi, koska kukaan ei ole esittänyt, että Puolimatkan arvosteleminen vaarantaisi sananvapautta. Sen sijaan ”Sananvapauden puolesta” -julkilausumassa Keskisuomalaisessa 11.8.2018 tuodaan esiin, että Jyväskylän yliopiston ja sen rehtorin uhkaamat toimet professori Puolimatkaa vastaan hänen kirjoituksensa ja siinä ilmaistujen näkemysten johdosta toteutuessaan uhkaavat todella sananvapautta ja akateemisen tutkimuksen vapautta.

Luomanen vetoaa tekstissään samaan seikkaan kuin Tampereen yliopiston filosofian apulaisprofessori ja Helsingin yliopiston dosentti ja vasemmistolaiseksi tunnustautuva – jos konservatiiveiksi tunnetut analyytikot ja akateemiset tutkijat ovat Luomasen retoriikassa äärioikeistolaisia, lienee apulaisprofessori Raatikainen vasemmistoliiton jäsenenä äärivasemmistolainen ja siten ”vakavasti otettavan tutkijan” statuksen luontaisesti ansaitseva – Panu Raatikainen artikkelissaan ”Puolimatka, pedofilia ja filosofia” Uusi Suomi -blogissaan 12.8.2018.

Luomanen ja Raatikainen katsovat, että sananvapaus täyttyy silloin, kun ei ennalta estetä mielipiteen esittämistä eikä julkaisua ja koska kukaan ei estänyt Puolimatkaa julkaisemasta mielipiteitään Oikeassa Mediassa, ei hänen sananvapauttaan ole mitenkään loukattu. Mutta ennalta estämistä on myös se ja juuri se, että vallitsee tietoisuus siitä, että jos olen julkisesti mieltä X, kohdistuu minuun rangaistus. Juuri tästä professori Puolimatkan tapauksessa on kyse: Ryhdytäänkö Puolimatkaa vastaan virallisiin toimiin eli rangaistustoimiin, sanktioihin, hänen julkisesti ilmaistujen mielipiteidensä vuoksi?

Tässä on nyt kyse siitä, että halutaan paaluttaa merkittävä akateeminen ennakkotapaus ja normi siitä, että jos joku sanoo jotain ”loukkaavaa” eli ilmaisee sisällöltään poliittisakateemisesti epäkorrektin näkemyksen, rapsahtaa rangaistus. Tällainen ei lainkaan sovi perinteiseen länsimaiseen oikeuskäsitykseen eikä sananvapauskäsitykseen. Luomasen ja Raatikaisen luonnehtiman käsityksen mukainen sananvapaus vallitsi Neuvostoliitossakin. Mutta Gulagin vankien ja vankimielisairaaloiden ”ympärillään olevaa todellisuutta väärin tiedostaneiden” asukkien mielestä tällainen oli varsin heikkoa sananvapautta.

 

 

Juha Ahvio ke 22.08. 22:23

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11. 23:38

Trump ja republikaanit saivat strategisen torjuntavoiton USA:n välivaaleissa

to 08.11. 23:18

Dosentti Markku Ruotsilan pätevän kattava analyysi USA:n sydänmaiden konservatiivien kapinasta

pe 02.11. 22:45

USA:n kirjepommilähetykset, synagogaisku ja marraskuun välivaalit

su 28.10. 21:31

Kansanedustaja Laura Huhtasaari Turun Mikaelinkirkossa

la 20.10. 22:43

Ruben Stillerin "Maailmanloppua odotellessa"

pe 19.10. 23:22

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10. 20:50

Venäjä valmistautuu Airistolla

pe 28.09. 23:23

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09. 22:46

Kansalliskonservatiiviset Ruotsidemokraatit nousevat Ruotsissa

la 01.09. 10:25

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Metsien haravoimisesta Suomessa

ma 19.11.2018 21:30

Jukka Hankamäki

Kulttuuriministeriö kouluttaa lapsista kavaltaja-agentteja

ma 19.11.2018 21:33

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

GCM maan myynti vai maanpetos?

ma 19.11.2018 21:34

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Maahanmuutto ratkaisee ongelmat?

ti 20.11.2018 11:44

Olli Pusa

Vertailu Obama Trump

ma 19.11.2018 17:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Siperia opettaa myös HS-Pravdaa

ti 20.11.2018 16:39

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Miestenpäivä

ma 19.11.2018 21:31

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40