Blogi: Olli Pusa, ma 19.11.2018 17:40

Vertailu Obama Trump

USA:n presidentin vaali ei periaatteessa kuulu meille. On heidän asiansa valita itselleen presidentti. Mutta jostakin syystä suomalaiselle medialle ei amerikkalaisten valinta ole kelvannut. Trump halutaan leimata tomppeliksi ja katastrofiksi kaikissa yhteyksissä. Siksi on syytä verrata toisiinsa Obaman ja Trumpin hallintoja.

Aloitetaan taloudesta. USA:n taloudessa on perinteisesti ollut tilanne, jossa republikaanit ovat kasvattaneet valtion velkaa ja demokraatit supistaneet sitä. Tuo trendi särkyi Obaman kaudella, jolloin USA otti valtavasti velkaa. Se velanotto ei kuitenkaan näkynyt kansalaisten elämässä, keskiluokan elintaso polki paikallaan tai heikkeni. Etupäässä taidettiin suojella Wall Streetin pankkiirien intressejä?

Tuo taisi olla yksi keskeisimmistä syistä Clintonin vaalitappioon. Tyytymätön keskiluokka oli saanut tarpeeksi tyhjistä puheista. Kun Hillary Clinton vaahtosi sähköpostivuodoistaan, kuulemma miehensä kehotti keskittymään talouteen. ”Its economy stupid”. Viesti ei ilmeisesti mennyt perille.

Trumpin politiikka on tyypillistä republikaanien politiikkaa. Veron alennuksia, joka johtaa helposti runsaaseen velkaantumiseen. Erona Obaman kauteen on se, että Trumpin kaudella talous kasvaa, työpaikkojen määrä lisääntyy ja keskiluokan elintaso nousee.

Vaikea tämän perusteella on julistaa Trumpia ilmestyskirjan pedoksi?

Entä sitten suurvaltasuhteet? USA on todellinen suurvalta ja sen ainoa näkyvissä oleva uhkaaja on Kiina. Jännite noiden maiden välillä on kasvanut jo pitkään. Kiinan talouden ja sotavoiman kehitystä on seurattu jo pitkään ja ennusteltu milloin Kiina saavuttaa USA:n.

Obaman hallinto oli hyvin passiivinen Kiinan suhteen. Talouden kehitys ei ole ollut edullista USA:lle ja Kiinan ärhentelyyn Obaman hallinto ei reagoinut juuri mitenkään. Etelä-Kiinan merellä Kiina on yrittänyt laajentaa reviiriään rakentamalla tekosaaria ja niiden avulla yrittänyt siirtää omaa vesirajaansa suuria luonnonrikkauksia sisältävällä alueella. Usein sotilaallisten uhkailujen säestämänä.

Muut alueen maat eivät juuri uskalla vastustaa Kiinaa ja vetoavat USA:han. Jo vuosikymmenen tai kaksi USA:ssa on nähty, että todellinen valtataistelu käydään Kiinan kanssa. USA tarvitsee tuohon kaikki resurssinsa, mutta ei saanut Obaman kaudella eurooppalaisia liittolaisiaan ottamaan itselleen vastuuta turvallisuudestaan.

Trumpin kaudella vastakkainasettelu Kiinan kanssa on noussut esille, jopa kauppasodasta puhutaan. Kinalainen sotataito on jo vuosisatoja tiennyt, että paras voitto on sellainen, jonka saavuttaa ilman taistelua. Taitaa olla niin, että Kiinakaan ei tuollaista yhteenottoa halua. Kuorensa takana se saattaa sittenkin olla aika hauras yhteiskunta. Vasta Trumpin kaudella Kiinan invaasiota on USA:ssa vastustettu.

Entä sitten suhteet Venäjään. Venäjä ei ole enää supervalta muuten kuin ydinaseidensa takia. Sen talous on USA:han verrattuna mitätön. Se ei ole estänyt Venäjää aggressiivisesta laajentumispolitiikasta.

Neuvostoliiton hajottua Venäjä ja Ukraina sopivat väleistään. Ukraina luovutti Venäjälle haltuunsa jääneet Neuvostoliiton ydinaseet. Samassa sopivat, että Krim kuuluu Ukrainalle ja Venäjällä on oikeus pitää siellä tukikohtaa. Venäjä tunnusti Ukrainan suverenisuuden. Ukraina houkuteltiin sopimukseen mukaan sillä, että länsimaat ja erityisesti USA takasivat  sen turvallisuuden. Mitä tapahtui kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan? Obaman hallinto pyöritteli peukaloitaan. Löysia puheita ja julkilausumia, pieniä pakotteita. Mutta Obaman hallinto jätti täyttämättä ne sitoumukset, joita USA:n aikaisemmat hallinnot olivat antaneet Ukrainalle.

Aikoinaan natsi-Saksa sopi Britannian ja länsimaiden kanssa Tsekkoslovakian jaosta. Englannin pääministeri Chamberlein heilutti sopimusta, jonka väitti takaavan rauhan heidän elinajakseen. Suursodan alkuun oli vuosi. Tiedetään, että tuon sekoilun perusteella Hitler päätteli, että hän voi tehdä mitä tahansa ilman vastarintaa. Ehkäpä Obaman hallinto oli tämän ajan ”Chamberlein”?

Syyriassa Obaman hallinto julisti, että kemiallisten aseiden käyttö siviilejä vastaan on punainen viiva, jonka ylittämistä USA ei salli. Assad käytti ja Obaman hallinto pyöritteli peukaloitaan. Sama toistui Trumpin kaudella. USA iski ohjuksilla tukikohtaan, josta hyökkäys tehtiin.

Assadin hallinto halusi Trumpin kaudella vallata öljynjalostamon, joka oli kurdien hallinnassa. Se sai hyökkäykseensä tukea venäläiseltä palkkasoturipataljoonalta eli Wagner pataljoonalta. Putin käyttää sellaisia apunaan välttääkseen Venäjän valtion vastuita.

USA iski Trumpin määräyksestä hyökkääjiin ja pyyhki venäläisen palkkasoturipataljoonan kartalta. Satoja kaatuneita venäläisiä palkkasotureja. Putin hävisi julkisuudesta viikoksi nuolemaan haavojaan.

Silti suomalainen media väittää, että Trump on Putinin juoksupoika. Obaman hallinto antoi Clintonin kampanjaa lähellä olleille Clintonin kannattajille oikeuden salakuunnella Trumpin kampanjaa. Silti mitään arveluttavaa ei ole tullut esiin. Kummallista touhua.

Erityisen kummallista on suomalainen touhu, kun Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen oli eduskunnassa (mediatietojen mukaan) syyttänyt Trumpin hallintoa, että se oli lietsonut Venäjän ja Kiinan sotajalalle. Trumpin hallinto oli ensimmäinen, joka yritti pysäyttää tuota vyörytystä. Toimiiko Tiilikainen tahallisen epärehellisesti vai onko meillä valittu tomppeli ulkopoliittisen instituutin johtajaksi?

Olen seurannut jonkin aikaa suomalaisen median Trump-uutisointia. Siinä on trendinä ollut yrittää esittää Trump vähäjärkisenä idioottina. Yleensä aivan perusteetta tai jopa valheellisten tietojen perusteella.

Hyvä esimerkki tästä oli kun Trump kehui Suomea mallimaana, jossa metsästä siivotaan pois energiapuuksi palovaarallisia aineksia. Se hillitsee metsäpaloja. Jokainen on varmaan nähnyt noita rättien peittämiä kasoja teiden varsilla. Ylen pääuutiset pilkkasivat Trumpin puhetta väittäen hänen käyttäneen termiä ”haravointi”. Todellisuudessa Trumpin käyttämä termi oli aivan oikea kuvaamaan tuollaista toimintaa, jota Suomessakin harjoitetaan.

Lienee turha odottaa, että Ylen pääuutiset korjaisivat kertomansa väärät uutiset. Koko toimitus on samanlaisen asenteen vallassa. Kun Trump ja Putin tapasivat Helsingissä, tuo asenne näkyi selvästi. Aivan kuin nuo toimittajat kihersivät kuka keksisi parhaan Trump-solvauksen.

Eli mistään ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että Trump olisi jokin Putinin apuri. Siis miksi Trumpia solvataan joka käänteessä suomalaisessa mediassa? Taustalla täytyy olla jokin läntisen maailman sisäinen taistelu, jota peitellään syyttelemällä Putinia kaikesta. Putin on helppo maali. Tuskin on sellaista sekoilua, johon hän ei yrittäisi sotkeentua. Mutta Putinin Venäjä on marginaalinen toimija, taloudeltaan 10% USA:sta.

Mikä on siis se taustalla oleva taistelu, jonka takia suomalainenkin media heittää kaikki periaatteet ja lähtee osapuoleksi lännen sisäiseen taisteluun? Emmehän me USA:n presidenttiä valitse. Siinä mielessä tuollainen toiminta on typerää ja monella tapaa arveluttavaa.

Meillehän USA:n presidentti on etäinen hahmo. Jos edellisen pohdinnan perusteella arvioisi presidenttejä taitaisi Obaman määritelmä olla:

Hieno mies, mulkku presidentti

Ylen uutisoinnin perusteella taas Trumpin määritelmä taitaisi olla:

Mulkku mies, hieno presidentti.

Toki emme tiedä oikeasti presidenttien henkilökohtaisia ominaisuuksia. Politiikkaansa voi helpommin arvioida.

 

Olli Pusa ma 19.11. 17:40

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Länsimaiden perikato?

su 02.12. 22:56

Ukraina Euroopan ilmapuntari

ti 27.11. 10:24

Vertailu Obama Trump

ma 19.11. 17:40

EU-liittovaltio

la 10.11. 14:24

Saksalaissuuntaus

to 01.11. 20:22

EU:n hajoamisen tuska

su 28.10. 01:23

Kuinka saada sotku maan talouteen?

su 21.10. 21:07

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10. 23:29

Suomen koululaitoksen alennustila?

ti 02.10. 09:49

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09. 22:35

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

YK:n ihmisoikeuksien julistus täytti 70 vuotta

ma 10.12.2018 23:28

Jukka Hankamäki

Tapahtuneiden tosiasioiden edessä

ma 10.12.2018 23:34

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Petteri vaatii Suomeen hissunkissun vaaleja?

ma 10.12.2018 23:32

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Ei mitään tekemistä islamin kanssa?

ti 11.12.2018 11:38

Olli Pusa

Länsimaiden perikato?

su 02.12.2018 22:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Symbolit ja historia

ma 10.12.2018 23:29

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40