Brasilian presidentinvaalien toisella kierroksella 28.10.2018 voittajaksi äänestettiin selkeällä marginaalilla konservatiivista politiikkaa ajavaa sosiaaliliberaalia puoluetta edustava Jair Messias Bolsonaro, Brasilian kansalliskongressin kansanedustaja ja entinen laskuvarjojääkärikapteeni. Bolsonaro on paitsi kansallismielinen arvokonservatiivi myös vakaumuksellinen kristitty: taustaltaan roomalaiskatolinen ja baptistiseurakunnassa pitkään käynyt ja helluntaipastorin Israelissa vuonna 2016 Jordan-joessa uskovana kastama, jonka vaimo on evankelinen protestantti, kuten ilmenee The Atlantic -artikkelista ”The Rise of the Brazilian Evangelicals” 24.1.2018. Virkaansa Bolsonaro astuu 1.1.2019.

Bolsonaron henkilökohtaista taustaa valottavat erittäin hyvin Patmos Lähetyssäätiön Brasilian-lähetti Anni Rodrigues artikkelissaan ”Brasilian presidentiksi valittiin konservatiivinen kristitty” 31.10.2018 ja Tytti Salenius Oikean Median artikkelissaan 30.10.2018 ”Brasilian kansa halusi konservatiivisen presidentin – ’Brasilialaiset ja Jumala ensin!’” Omalta osaltani jatkan Bolsonaron voiton taustoitusta vastaamalla neljään merkittävään kysymykseen. Vastauksista ilmenee myös, miksi Jair Bolsonaron voitolla Brasilian presidentinvaaleissa vuonna 2018 on yleismaailmallistakin merkitystä.     

1. Miksi Bolsonaro voitti Brasilian presidentinvaalit?

Filipe Domingues toteaa America -julkaisun 19.11.2018 artikkelissaan ”Brazil turns far-right. What role did religion play in Bolsonaro’s election?”, että Bolsonaron valinta on ennen kaikkea arvokonservatiivinen vastareaktio 1960-luvun seksuaaliradikalismille ja feminismille, jotka, laajan brasilialaisen mielipiteen mukaan, uhkaavat perinteistä perhettä. Bolsonaron voitto oli vastareaktio punaiselle HLBTIQ-aktivismille, vapaan abortin ajamiselle, perinteisen perhekäsityksen valtiojohtoiselle muuttamiselle ja Brasiliassa niin ikään pitkään vallinneelle sosialistiselle yksityisen omaisuuden vastaisuudelle. Bolsonaron voitto osoittaa, että brasilialaiset ovat kautta linjan sosiaalisesti konservatiivisia.

Bolsonarolla on vahva kristittyjen tuki

Kuten Domingues artikkelissaan tuo esiin, Bolsonaro voitti varsinkin siksi, koska hänellä on vahva brasilialaisten kristittyjen tuki takanaan. Vuoden 2010 tilastojen mukaan evankelikaalit eli erilaisiin suuntauksiin lukeutuvat protestanttiset herätyskristityt muodostavat ainakin 22 prosenttia brasilialaisista ja roomalaiskatoliset 65 prosenttia. 25 prosenttia Brasilian katolisista määrittelee itsensä poliittisesti oikeistolaiseksi, 21 prosenttia vasemmistolaiseksi. Evankelikaaleista 33 prosenttia on itsensä oikeistolaiseksi määritteleviä, 6 prosenttia vasemmistolaiseksi määritteleviä. Niin kutsuttu Brasilian kristillinen oikeisto on erittäin merkittävä voimatekijä Brasilian politiikassa.

Aline Burni toteaa artikkelissaan ”What is Behind Jair Bolsonaro’s Rise in Brazil?” The Geopolitics -julkaisussa 23.10.2018, että Bolsonaron kannattajat muodostavat elämää puolustavan, Jumalaan uskovan ja aseenkanto-oikeutta kannattavan ryhmittymän, jota edustaa Brasilian parlamentissa niin kutsuttu the beef, bible, and bullet -eli pihvi, Raamattu ja luoti -ryhmä. Tähän ryhmään lukeutuvat haluavat taistella poliittista korruptiota ja rikollisuutta vastaan.

Etenkin Bolsonaron kova linja rikollisuutta vastaan nauttii laajaa kannatusta brasilialaisten keskuudessa. Nyt valituissa uusissa kansanedustajissa on runsaasti tavalla tai toisella poliisivoimiin ja asevoimiin kytkeytyviä henkilöitä, hengellisten johtomiesten ja maatalousyrittäjien lisäksi.

Bolsonaro on johdonmukaisesti vastustanut kulttuurimarxismia

Bolsonaron voitto on vahva vastareaktio Brasiliassa pitkään vallassa ollutta vasemmistolaista työväenpuoluejohtoista poliittista eliittiä ja sen korruptiota vastaan. Laajalti on koettu, että vasemmisto on kolmentoista vallassaolovuotensa aikana pettänyt brasilialaiset. Kyseessä on niin kutsuttu Antipetismo-asenne, jota on oikeutetusti ruokkinut vasemmistopresidentti Luiz Inácio Lula da Silvan vankilaan joutuminen ja hänen seuraajansa, entisen kommunistisissi Dilma Rousseffin virkasyytteeseen ja erotetuksi päätyminen sekä etenkin Brasilian talouden heikentyminen ja väkivallan raju lisääntyminen.

Brasilialaisten mielestä vasemmistoradikaalit ovat vieneet Brasilian sosiaaliseen ja moraaliseen kaaokseen punaisella yhdenvertaisuusidentiteettipolitiikallan ja sosialistisilla pyrkimyksillään. Bolsonaro koetaan aidoksi johtajaksi, joka sanoo mitä ajattelee ja joka ei ole mukautunut vasemmistolaiseen poliittiseen korrektiuteen. Bolsonaro oli ja on suoraan yhteydessä kannattajiinsa internetin ja somen avulla. Hänen virtuaaliarmeijansa iskukyky nähtiin nyt vaaleissa.

Bruno Goncalves Rosi korostaa artikkelissaan ”Who is Jair Bolsonaro and why you should care” Notes On Liberty -sivustolla 10.5.2017, että Bolsonaron kannatus nojaa etenkin siihen, että hän on pitkään ja johdonmukaisesti vastustanut poliittisesti korrektia kulttuurimarxilaista eetosta ja kulttuuripolitiikkaa, joka on Brasiliassa ollut pitkään valtavirtaista. Bolsonaro tuli kansallisesti tunnetuksi poliitikoksi vastustaessaan Lula da Silvan ja Dilma Rousseffin ajamaa homo- ja gender-ideologian pakkosyöttöä Brasilian julkisissa kouluissa. Tätä taustoittaa hyvin Guilherme Ferreira Araújo LifeSiteNews -artikkelissaan 28.10.2018 ”Brazil elects a strong pro-life president, breaking decades of leftist rule”.

2. Millainen on Bolsonaron voiton historiallinen tausta?

Bolsonaron voiton historiallista taustaa valaisee J. R. Nyquist haastatteluartikkelissaan ”An Interview With Brazilian Writer Olavo de Carvalho” The Epoch Times -julkaisussa 25.10.2018. Nyquist haastattelee brasilialaisfilosofi Olavo de Carvalhoa, joka muistuttaa, että Brasilian työväenpuolue, jonka 13-vuotisen hallintokauden konservatiivisen Bolsonaron vaalivoitto nyt katkaisi, on ollut ja on kommunismin läpitunkema puolue. Bolsonarolle hävinnyt työväenpuolueen presidenttiehdokas Fernando Haddad, jota entinen presidentti Lula da Silva vankilastaan käsin kauko-ohjasi vaalikamppailun aikana, julkaisi 1998 Sosialismin puolustus -kirjan, joka oli tarkoitettu päivitetyksi versioksi Karl Marxin (1818–1883) ja Friedrich Engelsin (1820–1895) Kommunistisesta manifestista.

Gramscilaisella kulttuurimarxismilla on ollut vahva ote Brasiliasta

Olavo de Carvalho muistuttaa, että Brasiliassa kommunismia on jo pitkään edistetty nimenomaan gramscilaisessa ja Frankfurtin kriittisen koulukunnan kriittisen teorian opastamassa muodossa. Kulttuurimarxismi on saavuttanut vahvan otteen Brasilian akateemisessa maailmassa, mediassa ja ei-konservatiivisten kirkkojen piirissä, talouselämän ja varsinaisen politiikan alueiden lisäksi. Tästä syystä Bolsonarokin joutui rakentamaan kampanjansa ja sanomansa perillemenon varmistamisen niiden suorien yhteyksien varaan, joita saattoi internetin ja somen kautta muodostaa ruohonjuuritason kannattajakenttäänsä, koska vasemmistolainen valtamedia teki kaikkensa tuhotakseen Bolsonaron maineen ja mahdollisuudet tulla valituksi presidentiksi.

Bolsonaro leimattiin ”radikaaliksi”, ”äärioikeistolaiseksi”, ”natsiksi”, ”rasistiksi” ja ”naistenvihaajaksi” – vaikka nauttii laajaa kannatusta konservatiivisten naisten, homoseksuaalien ja mustien äänestäjien keskuudessa – ja hänen kommunistiset vastustajansa puolestaan määriteltiin ”maltillisiksi” ja ”demokratiaa kannattaviksi”. Vasemmistolaisen ja globalistisen median ylläpitämä jatkuva viha- ja herjakampanja Bolsonaroa vastaan oli omiaan myös kiihottamaan murhayritykseen ehdokas Bolsonaroa vastaan. Bolsonaron murhaamista 6.9.2018 puukottamalla yrittänyt Adelio Bispo de Oliveira on kommunisti ja on ollut Sosialismi ja vapaus -puolueen jäsen. Puukotus oli lähes kuolettava, mutta Bolsonaron henki säästyi ja hän selvisi murhayrityksestä.  

Olavo de Carvalho muistuttaa siitä, että vasemmistomedian ja pahasti korruptoituneen työväenpuolueen hankkeita ovat runsaskätisesti rahoittaneet globalistihenkiset brasilialaiset pankit ja että Bolsonaron kannattamista pyrittiin tekemään tyhjäksi myös laajamittaisella vaalivilpillä, alkaen siitä, että vaalikoneina käytettiin epäluotettavia venezuelalaisia Smartmatic-koneita, jotka olivat omiaan vaikeuttamaan Bolsonaron äänestämistä.

Kulttuurimarxilaista strategiaa on sovellettu Brasiliassa laajamittaisesti 1960-luvulta alkaen. Kun Brasilian sotilashallitus pystyi pitämään avoimen kommunistisen kumouksellisuuden kurissa vuosien 1964–1985 välisenä aikana, siirsivät kommunistit vallankumouksellisten hankkeidensa edistämisen kulttuuri-instituutioihin valtaamalla ne sisältä käsin ja pesiytymällä niihin. Nämä hankkeet ovat edistyneet aina 60-luvulta alkaen tähän päivään saakka.

Brasilian vasemmistovaltaa on pönkitetty huumerahoituksella

Korruptoituneet työväenpuolueen vasemmistoeliitit ovat saaneet merkittävää rahoitusta myös huumekartelleilta ja muulta organisoituneelta rikollisuudelta. Huumekartelleilla on erittäin vahva ote Brasiliasta. Huumekauppa ja siihen liittyvä laajamittainen väkivalta ovat keskeinen ongelma Brasiliassa. Ne ovat saaneet rehottaa, koska hallitsevat vasemmistopiirit ovat olleet niistä taloudellisesti riippuvia. Merkittävä vaikuttaja on ollut FARC, Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat -kommunistisissiliike, jolla on ollut huumeidenvälittämisen monopoli Brasilian markkinoilla. Brasiliasta on toimitettu aseita FARC:ille ja FARC on toimittanut kokaiinia Brasiliaan.

FARC-kommunisti- ja huumeorganisaatiolla on keskeinen rooli myös Sao Paolon foorumissa, Foro de São Paulo, yli 200:n äärivasemmistolaisen ja kommunistisen järjestön yhteistyöorganisaatiossa. Sao Paolon foorumin perustivat vuonna 1989 Brasilian presidenttinä 2003–2011 toiminut Lula da Silva, Nicaraguan sandinistit ja Kuuban kommunistidiktaattori Fidel Castro (1926–2016) tarkoituksenaan rakentaa uudelleen kansainvälisen kommunismin globaalit verkostot sen jälkeen, kun Neuvostoliitto poistui maailmannäyttämöltä. Tämän foorumin toiminnassa oli vahvasti mukana myös Venezuelan kommunistidiktaattori Hugo Chávez (1954–2013). Sao Paolon foorumista ja sen merkityksestä kirjoitan laajemmin Miten tähän on tultu: Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013) -kirjani alaluvun ”Kulttuurimarxismin globaalit verkostot tänään: Sao Paolon foorumin ja äärivasemmiston yhteinen taistelu” sivuilla 89–95.

Sao Paolon foorumin hankkeet kärsivät vakavan takaiskun Bolsonaron voitettua presidentinvaalit. Koska hän on ilmoittanut palauttavansa laillisuuden ja järjestyksen Brasiliaan ja murskaavansa järjestäytyneen huumerikollisuuden otteen, on varsin ymmärrettävää, että huumerahoitteiset tahot kuten aiemmin vallankahvassa ollut työväenpuolue ja sen tukijat ovat nyt raivoissaan Bolsonarolle. 

Brasilia on ollut kansainvälisen kommunismin kumouskohteena jo 1920-luvulta alkaen

Valtamedian propagandasodassa Bolsonaroa vastaan on vahvaksi koettuna mustamaalausaseena käytetty Bolsonaron myönteisiä lausumia Brasiliaa 1960–1980-luvuilla hallinneesta sotilashallituksesta. Bolsonaron lausumat tulevat kuitenkin varsin ymmärrettäviksi, jos pidetään mielessä se todellinen tausta, joka johti vuoden 1964 sotilasvallankaappaukseen Brasiliassa. Bruno Goncalves Rosi taustoittaa vuoden 1964 sotilasvallankaappausta ja sitä edeltäneitä vaiheita seuraavasti, artikkelissaan ”Explaining Jair Bolsonaro to non-Brazilians” Notes On Liberty -sivustolla 25.4.2018.    

Brasilian vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen ja sen jälkeen vuosina 1964–1985 vallassa olleen sotilashallituksen taustana on ennen kaikkea se raaka todellisuus, että Brasilia oli Neuvosto-Venäjän eli sittemmin Neuvostoliiton ja Kominternin keskeinen vallankumouskohde aina 1920-luvulta alkaen. Brasilian kommunistipuolueen, Partido Comunista Brasileiro, PCB, merkittävimpiin johtajiin lukeutui Luis Carlos Prestes (1898–1990), joka koulutettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Kaikilla Brasilian vasemmistopuolueilla kuten Lula da Silvan ja Rousseffin työväenpuolueella on jonkinlainen historiallinen side juuri tähän PCB-puolueeseen.

Hans Graf Huyn (1930–2011) selostaa Hyökkäys: Moskovan pyrkimys maailmanherruuteen (Kustannuspiste, 1979) -teoksensa sivulla 271, miten Prestesinkin osaa ottamassa Kominternin strategiakokouksessa Moskovassa vuonna 1934 päätettiin, että kansainvälinen kommunismi tulee pyrkimään valtaan Chilessä kansanrintamastrategialla, kun taas Brasiliassa tullaan yrittämään suoraa kumouksellista vallankaappausta. Vuonna 1936 brasilialaiset kommunistit ryhtyivät aseelliseen vallankaappaukseen, mutta tämä epäonnistui. Vuonna 1938 kommunistit pyrkivät valtaan Chilessä kansanrintaman avulla, mutta tämäkin hanke epäonnistui tuolloin.    

1950–1960 -luvuilla Neuvostoliitto kuten myös kommunistiset Kuuba ja Kiina kohdistivat yhä kovempaa vallankumouksellista painetta Brasiliaan. Hans Graf Huyn tuo esiin kirjansa sivuilla 271–272, miten presidentti Joáo Goulartin (1918–1976) johdolla Brasilia ajautui vallankumoukselliseen tilaan 1960-luvun alussa. Goulart salli kommunistipuolueen julkisen toiminnan, ammattiyhdistysliikkeen valta kasvoi jatkuvine lakkoineen ja työtaisteluineen, yrityksiä ja maaomaisuutta sosialisoitiin ja kommunistien vaikutus lisääntyi koululaitoksessa. Goulartin ohjelmaa tuki marxilaismyönteistä sosialismia ja vapautuksen teologiaa edustanut roomalaiskatolinen arkkipiispa Hélder Câmara (1909–1999).  

Brasilian senaatti pyysi asevoimia turvaamaan laillisuuden ja järjestyksen vuonna 1964

Brasilia oli ajautumassa kaaokseen ja kommunismiin keväällä vuonna 1964. 30.3.1964 Brasilian senaatti senaattori Auro Moura de Andraden (1915–1982) johdolla pyysi asevoimia puuttumaan vaaralliseen tilanteeseen ja turvaamaan kansalliset ja lailliset instituutiot, yhteiskunnallisen järjestyksen palauttamiseksi. Vastauksena tähän kansanedustuslaitoksen avunpyyntöön Brasilian asevoimat ryhtyivät Goulartin syrjäyttäneeseen vallankaappaukseen ja pysäyttivät kommunistisen vallankumouksellisen kehityksen. Tähän avunpyyntöön vastaamisesta Bolsonaro on silloisia asevoimia kiittänyt.

Bolsonaro on myös puhunut myönteisesti vastaavassa tilanteessa ja vastaavasti Chilen parlamentin avunpyyntöön vastanneesta kenraali Augusto Pinochetista (1915–2006), jonka johdolla Chilen asevoimat pelastivat Chilen marxistipresidentti Salvador Allenden (1908–1973) perustuslainvastaiselta ja Kuuban ja Neuvostoliiton strategiaa edistäneeltä kommunistisen kumoukselliselta hallinnolta syyskuussa 1973.

Jos Brasilian ja Chilen asevoimat eivät olisi puuttuneet tapahtumien kulkuun vuosina 1964 ja 1973, olisi sekä Brasiliasta että Chilestä muodostunut, kaikkine mittavine ihmisuhreineen ja talouden tuhoutumisineen, Fidel Castron ja Che Guevaran (1928–1967) kommunistisen Kuuban kaltainen trooppinen keskitysleiri. Kommunismin mustan kirjan (WSOY, 2001) sivun 22 mukaan Latinalaisessa Amerikassa vallassa olleiden kommunistidiktatuurien tuottama uhrimäärä on, maltillisenkin uhriarvion mukaan, 150 000 murhattua ihmistä. Huomaa, että tämä uhrimäärä on täysin toista kertaluokkaa kuin Brasilian sotilashallituksen ajan muutaman sadan hengen saldo tai vuosien 1973–1990 Chilen sotilashallinnon ajan vajaa 3000 henkeä, joista suurin osa menetettiin käytännössä sotatilaolosuhteissa.      

Bruno Goncalves Rosi muistuttaa, että Brasilian sotilashallitus ei kuitenkaan kyennyt pysäyttämään sitä gramscilaista kulttuurimarxilaista hyökkäystä, jota kommunistit siirtyivät toteuttamaan tultuaan pysäytetyiksi avoimessa voimienmittelyssä. Koulut, yliopistot, media ja kirkot joutuivat solutuksen kohteiksi ja vapautuksen teologia valtasi etenkin roomalaiskatolisia kirkollisia piirejä. Brasilialaiset kommunistit olivat myöhemmin jopa valmiita joustamaan taloudellisen ohjelmansa läpiviennissä saadakseen vankan jalansijan koko Brasilian yhteiskunnassa kulttuuri-instituutioiden hallinnan avulla. Tämä pyrkimys jatkui aina Lula da Silvan ja Dilma Rousseffin aikaan asti. Mutta nyt, syksyllä 2018, Bolsonaron tultua valituksi Brasilian presidentiksi, tälle vasemmistoradikaalille kehitykselle on pantu piste. On alkanut konservatiivinen vastavallankumous.      

3. Millaista uutta hallitusta Bolsonaro suunnittelee?

Filipe Domingues selostaa artikkelissaan, että Bolsonaro suunnittelee ulkoministerikseen kokenutta diplomaattia Ernesto Henrique Fraga Araújoa, Trumpin kannattajaa ja anti-globalistia. Julkisesta turvallisuudesta vastaavaksi oikeusministeriksi on valittu suoraselkäinen ja korruptiota kitkenyt tuomari Sérgio Moro. Taloudelliseksi pääneuvonantajaksi on valittu vapaaseen markkinatalouteen uskova taloustieteilijä Paulo Guedes, joka pyrkii Brasiliassa nyt samaan kestävään ja tervehdyttävään sekä koko kansan hyvinvointia ratkaisevalla tavalla parantavaan talouden uudistukseen kuin minkä Pinochetin hallinnon alaisuudessa toimineet taloustieteilijät toteuttivat Chilessä 1970–1980-luvuilla.

Varapresidentiksi on valittu evp-kenraali Hamilton Mourão ja puolustusministeriksi evp-kenraali Fernando Azevedo e Silva. Turvallisuuskabinetin johtoon on nimetty evp-kenraali Augusto Heleno. Tulevaan hallintoon kuuluu myös luutnantti Silvia Nobre Waiãpi, ensimmäinen alkuperäiskansoihin lukeutuva naisupseeri Brasilian asevoimissa.

Tuleva ulkoministeri korostaa Jumalan ja kristillisen uskon ratkaisevaa merkitystä

Etenkin Brasilian tuleva ulkoministeri Araújo on mielenkiintoinen nimi. Kuten Alex Newman esittää artikkelissaan ”Globalists Freak as ’Tropical Trump’ Bolsonaro Wins in Brazil” The New American -julkaisussa 29.10.2018, Ernesto Araújo kirjoitti vuonna 2017 ulkopoliittisen analyysin otsikolla ”Trump ja länsi”, ”Trump e o Ocidente”, Cadernos de Política Exterior (6/2017), sivut 323–357, jossa tulkitsee Donald Trumpin päätymisen USA:n presidentiksi strategiseksi voitoksi ja puolustukseksi länsimaiselle kristilliselle sivilisaatiolle, joka on nyt vakavan tuhoutumisuhan alla.

Araújon mukaan Trump pelastaa lännen nimenomaan radikaalin islamin uhalta ja globalistisen kulttuurimarxismin, marxismo cultural, suunnalta tulevalta uhalta puolustamalla kansallista identiteettiä, perhearvoja ja kristillistä uskoa, päinvastoin kuin Euroopan eliitti on menetellyt. Araújon mukaan Jumala ja kristillinen usko ovat luovuttamattomia perustuksia länsimaiselle identiteetille ja Trump ymmärtää tämän. Siksi Araújo kehottaa tekstissään myös Brasiliaa palaamaan takaisin historiallisille länsimaisille kristillisille juurilleen ja asettumaan Trumpin tavoin vastarintaan globalismia vastaan. Tästä syystä Araújo on ollut Bolsonaron vankka tukija ja Bolsonaro puolestaan on varannut Araújon tulevaksi ulkoministerikseen.

4. Millaisia geopoliittisia seurauksia Bolsonaron voitolla on?

Näistä geopoliittisista seurauksista tekee selkoa Alessandro Gagaridis artikkelissaan ”Bolsonaro in Brazil: Good News for the US, Setback for China” Geopolitical Monitor -julkaisussa 8.11.2018. Lähtökohta on se, että Brasiliassa on yli 200 miljoonaa asukasta ja kansantuote on yhdeksänneksi suurin maailmassa. Brasilia on suurine öljy-, mineraali ja puuluonnonrikkauksineen Etelä-Amerikan johtava valtio ja maataloustuottajana ja vahvana sotilasmahtina strategisesti merkittävä geopoliittinen tekijä koko maailman mittakaavassa.

Vasemmistolainen Brasilia on seissyt BRICS-maiden rintamassa

Brasilian merkitys on kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana tuntuvasti. Brasilia on ollut mukana USA:n ja lännen vastapainoksi muodostetussa Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan ryhmittymässä, BRICS-maiden ryhmittymässä. Brasilialla, joka on vahvistanut laivastoaan, on hyvät meriyhteydet Atlantin valtamerelle ja siten sekä Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan että Afrikkaan ja Lähi-itään. Tästä geostrategisesta ja siihen liittyvistä taloudellissotilaallisista syistä etenkin Kiina on panostanut taloudellisen vaikutusvaltansa lisäämiseen Brasiliassa ja sen myötä muualla latinalaisessa Amerikassa.

Sillä on suuri merkitys, millä ja kenen puolella Brasilia on, geostrategisesti tarkasteltuna. Kiinan ja Venäjän kanssa BRICS-liittoutunut vasemmistojohtoinen Brasilia on ollut ja voisi tulevaisuudessa yhä enemmän olla vakava uhka USA:lle ja sen eduille. Esimerkiksi Hugo Chávezin Venezuela toimi yhteistyössä niin Lula da Silvan Brasilian kuin Venäjän ja Kiinankin kanssa salliessaan islamistisen Iranin vallankumouskaartin joukkojen tukeutumisen Venezuelan maaperään ja logistiikkaan näiden joukkojen valmistautuessa USA:n vastaisiin toimiin. Toisaalta, jos Brasilia siirtyy selkeästi USA:n puolelle, kokee etenkin Kiina mutta myös Venäjä strategisen takaiskun latinalaisessa Amerikassa.    

Bolsonaron johtama Brasilia siirtyy Trumpin USA:n linjoille

Tosiasia on nyt se, että Bolsonaro ja Trump ovat samoilla linoilla. Sisäpoliittisesti molemmilla on vankat ja myönteiset yhteydet konservatiivisiin kristittyihin ja molemmat edustavat samaa arvokonservatiivista linjaa abortti- ja homoavioliittokysymykseen sekä huumeiden viihdekäytön laillistamiskysymykseen. Molemmat ovat maahanmuuttokriittisiä ja torjuvat laittoman maahanmuuton ja avointen rajojen ideologian. Molemmille rikollisuuden torjunta on ensisijainen tavoite. Molemmat kannattavat kuolemanrangaistusta henkirikoksista ja puolustavat lainkuuliaisten kansalaisten oikeutta kantaa asetta. Molemmat kannattavat vapaata markkinataloutta ja sosialistisen sääntelyn purkamista.

Ulkopoliittisesti sekä Bolsonaro että Trump kannattavat rajoja puolustavaa kansallismielistä Brasilia ensin! -ja America First! -linjaa ja maidensa kansallisen suvereenisuuden palauttamista. Molemmat vastustavat ohjelmallisesti globalismia ja haluavat irrottaa maansa globalististen organisaatioiden internationalistisesta pakko-ohjailusta. Molemmat ovat vapaan markkinatalouden kannattajia mutta samalla myös talousnationalisteja eli haluavat puolustaa maidensa duunareiden asemaa. Molemmat suhtautuvat erittäin ystävällisesti Israeliin ja haluavat tukea sen kansallisvaltiollista olemassaoloa ja taistelua islamistista radikalismia ja terrorismia vastaan. Bolsonaro on ilmoittanut, kuten Leo Meller Patmos-blogissaan 10.11.2018 hyvin valaisee, että hänen hallintonsa siirtää Brasilian suurlähetystön Jerusalemiin ja että hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa presidenttinä suuntautuu Israeliin.

Sekä Bolsonaro että Trump ovat arvostelleet vahvasti islamistista Irania ja sosialismin syövereihin vajonnutta Venezuelaa ja niiden avittamaa terrorismin levittämistä. Sekä Trump että Bolsonaro ovat omaksuneet nollatoleranssin islamistiseen ja vasemmistoradikaaliin terrorismiin nähden. Molemmat ovat selkeästi todenneet Kiinan aiheuttaman taloudellisen ja sotilaallisgeopoliittisen haasteen mailleen ja katsovat, että Kiinalle on nyt pantava kova kovaa vastaan. Kommunistisen Kiinan vaikutus on ollut suuri Brasiliassa. Kiinalaiset ovat ostaneet pala palalta Brasiliaa, rahalainojen ja infrastruktuuripolitiikan avulla. Tälle kehityskululle Bolsonaro on ilmoittanut panevansa pisteen. Bolsonaro on selkeästi ilmaissut USA-myönteisyytensä ja sympatiansa Trumpin hallintoa kohtaan. Bolsonaro haluaa vahvistaa Brasilian siteitä USA:han ja sen aasialaisiin liittolaisiin kuten Japaniin, Etelä-Koreaan ja Taiwaniin.

Bolsonaron voitto on Kiinan ja Venäjän kannalta katastrofaalinen takaisku

Varsinkin Kiinan kannalta mutta toissijaisesti myös Venäjän kannalta, kuten myös Iranin ja muiden islamistitoimijoiden kannalta, Bolsonaron valinta presidentiksi ja Brasilian Trump-henkinen kääntyminen sekä kansalliskonservatiivisille että USA-myönteisille linjoille merkitsee vakavaa geopoliittista takaiskua. Syntymässä oleva USA:n ja Brasilian akseli, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan vahvimpien valtioiden akseli, joka on omiaan vahvistamaan Taiwanin asemaa Etelä-Kiinanmeren geopoliittisissa asetelmissa, on Kiinan kannalta lähes katastrofi. Kiina ja Venäjä pyrkinevätkin korvaamaan Brasiliasta menettämänsä otteen lisäämällä vaikutusvaltaansa Argentiinassa ja Meksikossa. Mutta vaikutusvalta näissä ei tietenkään kykene täysin korvaamaan Brasilian menetystä ja BRICS-koalition oleellista heikkenemistä.

Brasiliassakin tapahtui kansalliskonservatiivinen vastavallankumous

Bolsonaron voitto Brasiliassa vahvistaa sitä historiallisten kristillisten länsimaisten arvojen ja kansallismielisyyden nousua, joka on ilmennyt Trumpin nousuna USA:ssa, Viktor Orbanin Unkarissa, Matteo Salvinin Italiassa ja muuallakin, jossa vahvat kansalliskonservatiiviset voimat ovat nousussa. Tällainen nousu, kansalliskonservatiivinen vastavallankumous, suuntautuu ennen kaikkea isänmaatonta rahaglobalismia eli niin sanottua Davos-puoluetta ja sen ylikansallisia organisaatioita vastaan.

Mutta tällainen nousu muodostaa vastapainon myös yhtä ylikansallisille imperiumihankkeille kuten Putinin Venäjän Euraasian unionille ja kommunisti-Kiinan nousevalle maailmanvallalle ja näitä hankkeita yhdistävälle Shanghain yhteistyöorganisaatiolle. Yhtä hyvin Trumpin USA kuin Bolsonaron Brasilia eivät rakenna imperiumia, vaan puolustavat sotilaallisesti vahvan ja taloudellisesti vauraan itsenäisen kansallisvaltion ensisijaisuutta, kansallisvaltioiden välistä yhteistyötä ja kauppaa sekä historiallisia länsimaisia arvoja, jotka nojaavat Jumalaan ja kristilliseen uskoon. Bolsonaron voitto merkitsee todellista konservatiivista vallankumousta, Brasilian kannalta ratkaisevaa geopoliittista käännettä parempaan.