Oli se hyvä, että Sauli Niinistö selvisi aikoinaan Thaimaan tsunamista!

Olen usein puhunut siitä, että kriiseissä Suomella on ollut satumaisen hyvä herraonni. Hyvinä aikoina meillä voi olla presidenttinä miltei kuka vaan, mutta kriisissä on oltava ihminen, joka tietää mitä tehdä.

Nyt meillä on presidentti, joka kykeni koronaviruksen uhatessa toimimaan nopeasti ja kokosi puoluejohtajat 9.3. yhteiseen neuvonpitoon. Presidentti herätteli hallituksen julistamaan valmiuslain ja on muutenkin toiminut kansallisen yhteisymmärryksen puolestapuhujana.

Sanna Marin hylkäsi presidentin neuvon

Presidentti tarjosi myöhemmin mahdollisuutta jonkinlaisen neuvovaan koordinaatio-elimeen mutta hallitukselle tämä oli liian kova paikka. Sanna Marin hylkäsi tämän hyvää tarkoittavan neuvon.

Ikävintä tässä on ollut se, että SDP:n äänenkannattaja Demokraatti ja sen somekonsortio on tehnyt tästä presidentin hyväntahtoisesta neuvosta jonkinlaisen ”naisvihakysymyksen” tai ruvennut meluamaan siitä, että valtiosääntö on vaarassa muka ”vallanhimoisen” presidentin sitä uhatessa.

Pahinta oli ministeri Ohisalon esiintyminen 30.3. A-studiossa: hän hymyili ja totesi että hallituksella on omia suunnitelmia.

Ministeri Ohisalon ilme oli närkästyneen pilkallinen – aivan kuin kertoen: ”niihän se setämies meitä neuvoi mutta mepä ei välitetä… lälläslää…”

Kun Ohisalolta kysyttiin mitä ne suunnitelmat olivat niin sitten tulikin fingelskaa ja selityksiä. Ei mitään selvää.

Tässä vaiheessa olisi hyvä, että toveri-älämölööt ja tunnekuohut jätettäisiin myöhempään ajankohtaan eikä hallitus reagoisi niin tunteella presidentin neuvoihin. Kyllä sitä puoluepolitikointia voi harjoittaa myöhemminkin. Näyttää siltä, että perustuslakia vähän kömpelösti muutettaessa 1990-luvulla ei osattu ottaa huomioon tällaista kriisiä, joka olisi tarvinnut presidentin valtaoikeuksia myös sisäpolitiikassa. Sen säätäminen on ajan kysymys ja pitää tehdä, kun kriisi on ohitse.

Hallituksen on saatava omat rivinsä suoraksi

Syy siihen miksi presidentti on ollut korona-asiassa aktiivinen, on hyvin yksinkertainen: kriisissä täytyy tietää mitä tehdään ja toimia sitten loogisesti sen mukaan.

Nopeasti, tehokkaasti ja viisaasti. Hallitus ei siihen kyennyt.

Mikäli hallitus olisi toiminut päättävästi, proaktiivisesti ja harkitusti niin valmiuslakiakaan ei ehkä olisi tarvittu. Tartuntatautilaki olisi riittänyt, mikäli olisi aktiivisesti huolehdittu asioista jo tammikuussa, kuten ammattilaiset jo pyysivät. Presidenttiä tarvittiin, sillä hallitus oli vielä pari viikkoa sitten aatteittensa ja pilvilinnojen vietävissä.

Valitettavasti ne tiedot, jotka tältä 100 hengen hallitusrypäksestä ovat tihkuneet, kielivät suuresta päättämättömyydestä, sisäisistä riidoista ja epätietoisuudesta. On kyllä istuttu, pohdittu ja komiteoitu mutta se ei riitä.

Pahinta tässä on se, että hallitus ei vielä nytkään tässä vaiheessa tiedä mitä strategiaa se aikoo noudattaa. Siellä näyttää olevan niin montaa mielipidettä kuin miestä eikä se todellisuus ole vieläkään ihan valjennut kaikille. Näiden tietojen mukaan suurimpana ongelmana ovat vihreät, jotka eivät oikein ole sopeutuneet tosiasioihin sellaisina kuin ne ovat.

Kysymysten kysymys: mikä strategia hallituksella on?

Nyt olisi hyvä tietää aikooko hallitus noudattaa ns. laumaimmuniteetti-strategiaa vai ei.

Se ei ole vielä oikein selvää. Koulut ja ravintolat ovat kiinni mutta testejä ei ole tarpeeksi eikä ihmisillä ole suojavarusteita – eikä edes sairaaloissa niitä ole tarpeeksi.  Ja ennen kaikkea –kun kerran kontaktinestoon ryhdytään tulee siitä vain vitsi, kun pääosa väkeä käy töissä muina miehinä. Ilman muutaman viikon palkallista eristyslomaa ei vakavaa tulosta tule, on kuin valmistautuisi lumimyrskyyn katottomassa talossa.

Pahinta on kuitenkin hengityskoneiden ja tehohoitopaikkojen laita. Kataisen aikana niitä karsittiin alle Italian ja Espanjan tason (!!) ja nyt niiden määrää on nostettu aina 500 saakka –sekin muun sairaanhoidon kustannuksella. Ongelma on siinä, että 2 viikon kuluttua meidän kapasiteettimme on äärirajoilla. Ne 500 paikkaa eivät riitä mihinkään.

Parempien lähtökohtien Espanjassa on nyt  4 400 tehopaikkaa 5 600 kriittisessä tilassa olevaa koronapotilasta kohti –muista tehohoitoa tarvitsevista edes puhumatta.  Samoin on laita myös poliisien valvonnassa – heillä ei ole Uuttamaata varjellessa yhtään suojamaskia. Samoin vielä viime päiviin saakka hallitus ei kyennyt päättämään, miten se reagoi tänne tuleviin ihmisiin? Laitetaanko heidät karanteeniin vai ei? Länsiraja on auki kuin lehmän maha.

Kaikki tämä johtuu yhdestä asiasta. THL ja hallitus eivät vielä oikein selvästi osaa päättää, mitä strategiaa noudatetaan a) laumaimmuniteettia vai b) aasialaista strategiaa Singaporesta ja Etelä-Koreasta ts. aggressiivista testaamista, tiukkaa karanteenia tartunnan saaneille ja epäillyille, hengityssuojaimia kaikille ja hengityskoneiden ja muun tarvittavan välineistön kapasiteetin lisäämistä.

WHO vs. THL – kumpi tietää enemmän?

Maailman korkein terveysauktoriteetti , WHO:n johtaja Tedros Ghebreyesus nimenomaan vaatii kaikilta mailta aggressiivista otetta viruksen suhteen. Mutta onko hän väärästä maanosasta? Ja miksi myös Eurooppaan verrattuna paljon menestyksekkäämmän Itä-Aasian asiantuntijoita ei kuulla? Tietääkö THL enemmän kuin WHO? Onko meillä Suomessa jotain ylitsevuotavaa viisautta jota kansainvälisillä asiantuntijoilla ei ole?

Presidentin ehdottama erityisryhmä voisi olla tässä kaikessa hyvin hyödyllinen.

Kuten presidentti kirjoitti:

”…paha on vasta edessä ja pahin seuraa sitä. Teiltä vaaditaan kovia päätöksiä ja niitä on myös tehty. Kovat päätökset eivät kuitenkaan yksin riitä, on johdettava myös operatiivisesti ja huolehdittava, että kokonaistilanne on vähintään tiedossa, mieluiten hallittavissa…”

Meillä on noin 2 viikkoa armonaikaa. Vähän yli.

Saksalainen sananlasku sanoo: In Gefahr und größter Not bringt der Mittelweg den Tod.

Eli:  Vaarassa ja suurimmassa hädässä tuo keskitie kuoleman.

ps. lehdistö kaivoi esille lisää todisteita. Marinin oma koordinaatioryhmä on ollut aika lallus. Kt. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006459301.html

pps. SDP on nyt Alman mukaan suurin puolue. Onneksi olkoon! Kyseessä on ns. ”“rally around the flag” ilmiö. Politologi John Mueller kehitti vuonna 1970 tälläisen termin, jonka hän lanseerasi kansainväliseen käyttöön. Kyse on kriisin aikana tapahtuvasta toimeenpanovallan saamasta dramaattisesta kannatuksen noususta kun kansakunta kokee, että sen olemassaolo on uhattuna. Mikä tahansa hallitus, joka on vallassa kokee sen. Sen kestosta on monia tulkintoja mutta näyttää siltä, että valitsijat alkavat ”rangaista” nopeasti hallitusta mikäli se ei toimi päättävästi tai ”saavat siitä lopullisesti tarpeekseen” viimeistään 2-4 vuoden kuluttua kriisistä. Winston Churchill koki sen karvaasti sodan jälkeen.