Meneillään on suuri teatteriesitys, jota media innokkaasti levittää. RKP pohtii osallistumistaan Orpon hallitukseen syyttäen hallituskumppani persuja rasismista.

Aihe on varsin mielenkiintoinen. RKP itse omaa varsin rasistisen historian. Puolue vannoo Olof Freudenthalin nimeen. Hänen mukaansa suomenkieliset olivat rodullisesti alempiarvoisia ruotsinkielisiin verrattuna. Vielä 2007 RKP jakoi Freudenthalin nimeä kantavaa mitalia. Sittemmin se on lopetettu, kun aiheesta nousi kohua.

RKP vaati sodan jälkeen, että evakkoja ei saa asuttaa ruotsinkielisille alueille niin, että alueiden kielisuhteet muuttuvat. Siksi evakkoja asutettiin vähän ruotsinkielisille alueille. Mikään uusi asia tuo ei ollut. Freudenthalilaisessa hengessä jotkut ruotsinkieliset vaativat sodan aikana, että ruotsinkielisiä poikia ei saa laittaa pahimpiin paikkoihin, jotta heitä ei kaadu sodassa liikaa. Ahvenanmaalla estetään järjestelmällisesti suomenkielisten muuttamista maakuntaan sen kielisuhteiden pitämiseksi entisellään.

Onko tuollainen rasismia? Lienee paljolti kyse määrittelystä. Eihän Freudenthalilainen ajattelu kovin hyvin nykyisiin ajatuksiin istu. Toisaalta onhan esim. demarien historiassa hyvin synkkiä tapahtumia, jotka eivät estä puoluetta olemasta vakava poliittinen toimija. Toisaalta ei ole kohtuutonta, että jollakin kansanryhmällä on oikeus vaalia kulttuuriaan. Sen saman pitäisi kai koskea myös suomenkielisiä, joilla samalla logiikalla pitäisi olla oikeus varjella suomalaista kulttuuria ilman, että syytetään rasismista. Tuo sama RKP nyt hurskastelee hallituskumppaneidensa ”rasistisia” puheita? Kieltämättä tuntuu varsin härskiltä.

Tässä kannattaa huomata, että rasismikeskustelu on savuverho, eikä siihen kannata kiinnittää liikaa huomiota. Todellisuudessa nyt käydään varsin raakaa taistelua hallituspolitiikan linjasta. Nykyinen hallitus pyrkii kääntämään valtion talouden tolkulliselle pohjalle. Se on varsin haastava tehtävä ja ei ole ollut helppoa löytää puolueita tuohon varmasti epäsuosittuun tehtävään. Hallituksen politiikka merkitsee myös kohtalaista pidättäytymistä ympäristöhankkeista ja laajamittaisesta työperäisestä maahanmuutosta.

Toista linjaa ajavat monet merkittävät yritysjohtajat. Heille valtiontalouden tasapainottaminen on yhdentekevää. Verothan maksavat keskiluokka ja kuluttajat, mutta heidän yritystensä voitot tulevat heille. He haluavat talouspolitiikkaa, jossa edistetään heidän ympäristöbisneksiään. Esimerkiksi ns. elvytyspaketista valtio maksaa EU:lle 6 miljardia ja Suomeen tulee takaisin 2 miljardia. Jopa venäläisen korruption hävikkiprosessiin verrattuna rahaa katoaa paljon. Asiaan liittyy se julkisuudessa vaiettu asia, että 6 miljardia maksavat veronmaksajat, mutta 2 miljardin takaisinmaksu tulee tietyille yrityksille.

Toisaalta samat elinkeinoelämän piirit vaativat laajaa työperäistä maahanmuuttoa. Siitä on Suomessa paljon kokemusta rakennusalalla. Siellä työntekijöille kyllä maksetaan sopimusten minimipalkka, mutta ei monia muita korvauksia. Työntekijät eivät uskalla vaatia etujaan. Alalla työnvoiman välittäjiä kutsutaan orjakauppiaiksi. Hyvä keino pitää palkat matalana. Työntekijöiden toimeentulosta siirretään vastuuta valtiolle. Laajan matalapalkkaisen työperäisen maahanmuuton seurauksena voi odottaa palkkatason painamista alas useilla aloilla. Kun halpatyövoimaa ei muutaman vuoden päästä ei tarvita, heidän elatuksensa kaadetaan valtion vastuulle.

Nyt siis todellisuudessa on käynnissä taistelu hallituspolitiikan linjasta. Nykyinen hallitus haluaa kääntää valtion talouden kestävälle pohjalle ja se panostaa vähemmän tietyn elinkeinoelämän ryhmän bisnesintresseihin. Tuo ryhmä haluaa kaataa hallituksen ja nostaa valtaan hallituksen, joka ei murehdi valtion velkaantumisesta, mutta huolehtii heidän bisneksistään. RKP on asiassa ankaran painostuksen kohteensa. Tietenkään RKP ei voi perustella hallituksen kaatamista sillä, että se haluaa palvella joidenkin liikemiesten intressiä. Siksi rasismijuttuja käytetään savuverhona.

On aika röyhkeää, että ulkoparlamentaarinen painostusryhmä yrittää kaataa hallituksen saadakseen itselleen mieluisan hallituksen ja käyttää siinä apunaan valtaansa mediassa. On ymmärrettävää, etteivät he halua, että hallituslinjan taistelussa puhutaan sen todellisista syistä. Ihmiset eivät ehkä hyväksy tuota touhua. Siksi nostetaan esiin tuo rasismi.