Viime aikoina on julkisuudessa paljonkin kohuttu kansanedustajien sopeutumiseläkkeestä. Kohu asiasta on paisunut niin suureksi, että eduskunnan puhemies on jo julkisesti lupaillut muutoksia kansanedustajien eläkejärjestelmään. Pyynnöstä yritän hieman avata kansanedustajien eläke-etuja, vaikka en vuosiin olekaan ollut tekemisissä niiden kanssa. Vedän mahdollisuuksien mukaan mutkat suoriksi, niin että juttu on ymmärrettävämpi, mutta suuruusluokat kuitenkin oikein.

Kansanedustajan lakisääteinen eläke

Kansanedustajan työ arvioidaan työeläkkeeseen oikeuttavaksi työksi, mutta etuuksista on omat määräyksensä. Kansanedustaja saa lähtökohtaisesti eläkkeensä samassa iässä kuin muutkin kansalaiset eli 65 vuoden iästä tai työkyvyttömyyden takia. Joitakin vanhoihin säädöksiin perustuvia poikkeuksia tästä on, mutta ne eivät olennaisesti poikkea muiden julkisen sektorin työntekijöiden siirtymäsäännöksistä.

Olennaisin ero kansanedustajan eläkkeessä tulee eläkkeen karttumasta. Eläke karttuu 4% vuodessa eli 15 vuodessa kansanedustaja on ansainnut täyden 60% eläkkeen. Sitä ei kuitenkaan makseta kuin vasta 65 vuoden iästä tai työkyvyttömyyden perusteella. Tavallisen palkansaajan työeläke karttuu 1,5% vuodessa eli kansanedustajien eläkkeen karttuma on lähes 2,7 kertaa suurempi.

Miten tämän superkarttuman taloudellisia vaikutuksia voisi arvioida? Oletetaan karkeasti, että kansanedustajien palkkataso on 6000 euroa kuukaudessa. Kun tavallisen palkansaajan työeläkemaksu on reilut 24%, vastaisi tuollainen kansanedustajien superkarttuma karkeasti 64% eläkemaksuprosenttia. Siis eläkemaksu olisi 40 %-yksikköä korkeampi kuin tavallisella palkansaajalla.

Jos palkkataso on 6000 euroa kuukaudessa, olisi korkeamman eläkekarttuman arvo karkeasti 2400 euroa kuukaudessa ja vastaisi suunnilleen sitä, kuin kansanedustajan palkka olisi 8400 euroa kuukaudessa. Tuon etuuden vertailtavuus on vaikea, koska vastaavanlaisia lakisäteisiä etuja on aika harvalla ammattiryhmällä. Käytännössä tuollainen lisäkarttuma pitäisi tavallisella palkansaajalla järjestää ilmeisesti lisäeläkevakuutuksilla, jolloin verokohtelu olisi aivan erilainen.

Tuo ääriesimerkki koskee sellaisia, jotka ovat 15 vuotta kansanedustajina. Jos kansanedustaja on reilusti pitempään kansanedustajana, ei eläkkeen taso siitä juuri nouse. Mutta kansanedustaja voi ansaita täyden työeläkkeen 15 vuodessa eikä hänen muuna aikana olla työssä. Tämä siis kansanedustajien ”normaalista” työeläkkeestä.

Sopeutumiseläke

Kansanedustajilla on myös oma turvansa edustajantoimen päättymisen varalta. Aikaisemmin etuus oli sopeutumiseläke, mutta aivan viime vuosina ensimmäistä kertaa eduskuntaan valitut eivät ole enää sen piirissä vaan heille on paljon vaatimattomampi sopeutumisraha. Sellaiset kansanedustajat, jotka ovat olleet kansanedustajina ennen tämän säädöksen voimaan tuloa, ovat säilyttäneet oikeuden sopeutumiseläkkeeseen, sekä sopeutumiseläkkeellä olevat että vielä eduskunnassa olevat.

Julkisuudessa on kohuttu useiden sopeutumiseläkkeellä olevien touhuista, jotka eivät ole vastanneet yleistä oikeustajua. Etuuden arvoa voi arvioida karkean esimerkin avulla. Kuvitellaan 40 vuotias kansanedustaja, jolla on kertynyt eläkettä 5000 euroa. Hän jää sopeutumiseläkkeelle ja nostaa sitä 65 vuoden ikään eli vanhuuseläkeikään saakka. Tuon hänelle tulevan etuuden taloudelliseksi arvoksi alkuhetkellä voi karkeasti arvioida yli miljoona euroa. Tarkka luku riippuu laskentaoletuksista. Siis ”eroraha” eduskunnasta on helposti yli miljoona. Toki kaikki eivät näin suuriin summiin pääse.

Se, että nuori entinen kansanedustaja heittäytyy veronmaksajien elätettäväksi, tuskin kerää kansalaisilta kehuja. Mutta vielä enemmän on herättänyt närää tuohon etuuteen sisältyvät porsaanreiät. Sopeutumiseläkkeen oikeutta arvioitaessa otetaan ensisijassa huomioon muut ansiotulot. Mutta usein sopeutumiseläke on sen verran suuri, että sillä tulee hyvin toimeen. Useat sopeutumiseläkeläiset ovat aloittaneet erilaista yritystoimintaa. Yrityksiin kertyneitä voittoja ei lasketa mukaan ja yhtiöistä maksettavat osingot luetaan pääomatuloiksi eivätkä ne vaikuta sopeutumiseläkkeen oikeuteen. Edelleen palkkioita yhtiöistä (tai muualtakin) voi maksaa vaikka perheenjäsenille, jolloin se ei vaikuta sopeutumiseläkkeen oikeuteen.

Esimerkkejä erilaisista tällaisista kikkailuista on ollut julkisuudessa ja ilmeisesti Keva ja muut viranomaiset joutuvat nyt vetämään linjaa siitä, mikä on sallittua ja mikä ei? Selvästi kohu on iskenyt eduskuntaan, koska asiaa on nyt pakko penkoa kunnolla.

Kyllähän itse kutakin ihmetyttää se röyhkeys, millä jotkut entiset kansanedustajat ovat käyttäneet hyväksi kansanedustajien poikkeusetuja. Se johtaa jossakin vaiheissa etujen hävittämiseen. Hävettääkö heitä edes tuo toimintansa? Poliitikkojen häpeämistä voi havainnollistaa seuraavalla (tositarinaan) perustuvalla anekdootilla:

Poliitikot eri puolueista lähtivät kohutulle pitkälle ulkomaanmatkalle, josta kansalaisille tuli kuva huvimatkasta veronmaksajien rahoilla. Kun he palasivat Suomeen, erään vasemmistopoliitikon oman puolueen lehden toimittaja oli haastattelemassa häntä lentokentällä.

”Eikö sinua toveri hävetä olla mukana tuollaisella matkalla?”

Hyvässä nousukiidossa oleva poliitikko vastasi:

”Hävettää, mutta ei kaduta”.