Tällä kertaa kehoittavat ilkivaltaiseen käytökseen. Kusemaan kuolleen henkilön patsaan päälle. Ja töhrimään sitä. Kyse on Suomen Marsalkka Mannerheimistä.

Kirjasta "Suomen Marsalkka, Muistelmat", ISBN 951-1-13001-3. M nnerheimin ja Senaatin välittömästi vapaussodan jälkeisistä kiistoista:

"Tämä ei tietystikään ollut omiaan lujittamaan senaatin ja minun keskinäistä luottamusta. Yhteisymmärrystä vaikeutti lisäksi se, että käsityksemme eräistä ajankohtaisista kysymyksistä erosivat jyrkästi toisistaan.

Huutava elintarvikepula teki sotavankien muonituksen tavattoman vaikeaksi. Kun he kärsivät ravinnon puutetta, heitä ei voitu suojella taudeilta, ja kuolleisuusprosentti oli leireissä pelottavan suuri. Senaatti oli päättänyt, että kaikki vangit oli alistettava oikeudenkäyntimenettelyyn. Minä puolestani ehdotin, että vain ne, jotka olivat syyllistyneet törkeihin rikoksiin, asetettaisiin oikeuden eteen, kun taas harhaanjohdettujen suuret joukot, nekin, jotka oli vanngittu ase kädessä, vapautettaisiin. Pitkäaikainen joukko-oikeudenkäynti, jonka aikana syytetyt saisivat nääntyä tilapäisissä vankiloissa, oli mielestäni omiaan kiihdyttämän ja ylläpitämään katkeruutta ja vihaa ja vaikeuttamaan sen kuilun umpeutumista, joka nyt jakoi kansamme kahteen leiriin."

Mannerheimin ymmärrys Suomen vähäosaisia kohtaan käy ilmi myös monista muista eri lähteistä. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeliiton Perustamisesta (wikipedia):

"Liiton perustavassa kokouksessa Mannerheim itse vastusti aluksi ehdotusta, jonka mukaan liitto saisi hänen nimensä, mutta hän taipui muiden osanottajien yksimieliseen toivomukseen. Mannerheim tiesi, että köyhyydellä, puutteellisilla asuinoloilla, tietämättömyydellä ja suoranaisella välinpitämättömyydellä sekä niistä aiheutuneilla lasten aliravitsemuksella, sairauksilla ja suurella kuolleisuudella oli ollut osuutensa vuosien 1917–1918 tapahtumiin. Valtionhoitajana toimiessaan Mannerheim oli todennut, ettei suuri osa maan miespuolisesta nuorisosta läpäissyt kutsunnoissa lääkärintarkastusta heikon fyysisen kunnon vuoksi. Toisaalta hän tiesi myös, ettei hänen nimeään arvostettu vain hieman aikaisemmin päättyneen kansalaissodan hävinneellä puolella. Vasemmistossa vallinneita asenteita kuvasi, että vielä vuonna 1927 silloinen sosialidemokraattinen Tannerin hallitus esitti budjettiehdotuksessaan, että liitto saisi 100 000 markan suuruisen lisämäärärahan käytettäväksi rajaseutujen lastenhuoltotyöhön ja pikkulasten huoltoon, "kuitenkin edellyttäen, että liitto ottaa yleisempää laatua olevan nimen, joka olisi omiansa yhdistämään maan kaikki kansalaispiirit".[3] "

Kuinka tämä liittyy toimittajiin ?

Eilisessä Aamulehdessä oli Teemu Keskisarjan luentoa käsittelevä  artikkeli otsikoituna näin:

"Historioitsija Teemu Keskisarja pamautti Niinistön edessä: Tämä oli vuoden 1918 pahin rikos – "Peruste töhriä Mannerheim-patsas ja virtsata Svinhufvudin haudalle"
Teemu Keskisarja kuvaili vankileirien tapahtumia "kansanmurhaksi" Tampereella."

...

"Jos jotkut tänä vuonna tuntevat tarvetta töhriä Mannerheimin patsasta tai virtsata Svinhufvudin haudalle, niin ei teloitusten takia vaan vankileirien kansanmurhan takia siihen on perusteita, Keskisarja sanoi. "

Artikkeli oli tehty Teemu Keskisarjan Tampereella pitämästä luennosta. Koska en itse ollut paikan päällä kuuntelemassa kyseistä luentoa, niin en voi arvioida artikkelin välittämän mielikuvan paikkansapitävyyttä suhteessa Keskiarjan luentoon; jäikö esimerkiksi jotain oleellista Keskisarjan luennosta lainatun lausuman kontekstistä pois ja siten pelkkä kontekstistään irtirevitty lausunto ei välitä Keskisarjan haluamaa kokonaiskuvaa aiheeseen.

Mutta joka tapauksessa, joko artikkelin tehnyt toimittaja ei välittänyt totuudellista mielikuvaa Keskisarjan luennon sanomasta tai mikäli artikkeliin poimitut asiat välitti totuuden, niin se krikiitittä välitti Suomen historian kuvausta täysin polittisten silmälasien välitse katsottuna. Mannerheim oli Suomen historiassa huomattavasti monipuolisempi sotilaallinen ja poliittinen toimija, kuin millaista "lahtari"-viestiä Tampereen punikit hänestä toistuvasti lobbaavat.

Oli Aamulehden toimittajan välittämän mielikuvan totuudellisuus suhteessa luennolla sanottuun miten hyvänsä, niin kritiikitön, melkeinpä kehoittava sävyn ilkivaltaan - töhrimään Mannerheimin patsasta ja kusemaan sen päälle - on aivan uskomatonta tekstiä. Tekstiä mitä voi verrata vaikkapa uutiseen, missä siilitukkia kehotettaisiin polttamaan Tampereen Lenin-museo. Taas kerran ymmärtävä "vasemmiston väkivalta on vaan niin paljon parempaa"-henki huokuu mediasta lävitse.