Blogi: Arto Luukkanen, ti 09.04.2019 23:42

Sirkus Britannia ja miten Suomen ei pidä hoitaa EU politiikkaa

Viime viikkoina on Britanniassa tapahtunut ihmeitten ihme.

Parlamentin istunnot ovat ohittaneet katsojamäärissä jalkapallo-ottelujen televisio-lähetykset.

Ihmiset tuijottavat töllöä ihmeissään; Brexit on muuttunut saippuaoopperaksi.

Shakespearen näytelmiä mukaellen: Kesäyön unelma on muuttunut Paljon melua tyhjästä-näytelmäksi ja Brysselin näkökulmasta siitä on tullut: ”Kuinka äkäpussi kesytetään”-farssi.

Miksi näin on käynyt ja mitä oppia Suomi voi saada EU-politiikalleen?

Kun kansan ääni ratkaisi

Iso-Britannia neuvoa-antavalla kansanäänestys vuonna 2016 suuntasi saarivaltakunnan pois Euroopan unionista vain niukan 52% enemmistöllä.

Kansanäänestyksen ei pitänyt olla ihan oikea äänestys.

Pääministeri Cameron ja tory-puolueen sisäpiiri halusi järjestää sen voidakseen tukahduttaa oman puolueensa sisäisen opposition. Toisaalta sen piti myös murskata labour-puolue ja sen mukana yhä kriittisempi brittiläinen yleinen mielipide.

Lopuksi äänestyksen piti antaa myös opetus Brysselille; Iso-Britannian pysyminen EU:ssa vaatisi lisää myönnytyksiä EU:lta ja lisää rahaa.

Lontoon City’n pörssikeskus hyväksyi aluksi tämän suunnitelman ja piti sitä poliittisena oikkuna, joka antaisi sikäläiselle politiikalle maustetta. Eihän Iso-Britannia voisi hylätä niin hyvää liittosuhdetta EU:n kanssa!

Eroa vaativien joukko: hihhulit?

Eroa vaativien lauma oli sekalainen ja piskuinen joukko sisämarkkinateollisuutta ja –maataloutta kaipailevia piirejä. Mukana oli nuoria kansallisia intomieliä ja vanhoja suurvaltanostalgikkoja kuten muuallakin Euroopan eurokriittisissä piireissä.

Tätä joukkoa oli helppo aliarvioida hihhuleiden joukoksi.

Siinä tehtiin kuitenkin iso virhe. Iso-Britannia on aina suhtautunut mannermaahan epäluulolla ja sen vastakohtaisuudet Saksan teollisuuden ja sen kasvavan voiman kanssa ovat ennenkin johtaneet ristiriitoihin.

Tämä omapäisyyden ja itsenäisen ajattelun henki sai sijaa siitä epäluulosta, jota maassa tunnettiin EU:n joka paikkaan ulottuvaan holhoukseen. Nyt vastapuolena ei ollut enää ”Kaiser” tai huono itävaltalainen maalari vaan EU:n kallis ja armoton byrokratia.

Tavalliselle kansalle pahin asia oli massamaahanmuutto. Eivät sinänsä puolalaiset putkimiehet vaan yhä useammat afrikkalaiset ja Lähi-idästä tulevat ihmiset. Oma suurvaltamenneisyys näytti takaavan, että yksin pärjättäisiin vaivatta.

Kuten runoilija, lordi Alfred Tennyson totesi aikoinaan: ” ”One with Britain, heart and soul! One life, one flag, one fleet, one throne!' Britons, hold your own!

Kun pääoma löysi kansan ja Bryssel oli armoton

Eroa vaativat olisivat jääneet yksin ja koko kansanäänestyksestä olisi tullut läpihuutojuttu, jollei tähän vastustajien joukkoon olisi tullut rahakkaampia piirejä.

Osa pääomasta oli halukas vähentämään EU:n otetta Lontoon Citystä. Rahanliikkeitä edustavat erilaiset pääomittajat olivat huolestuneita siitä, että EU pyrki sekaantumaan sen asioihin. EU:n hitaat pyrkimykset vähentää veronkiertoa ja veroparatiiseja huolestuttivat heitä.

Pitäisikö ehkä jättää EU ja perustaa ihan oma veroparatiisi Eurooppaan?

Konservatiivinen puolue avasi näin laatikon, jota se ei voinut enää sulkea eikä enää sen tapahduttua hallita. Sitten kun ei-tulos selveni, ajateltiin, että EU:n anglofiiliset ja eurokriittiset maat tulisivat sille avuksi neuvotteluissa EU:n kanssa.

Sen jälkeen ajateltiin toiveikkaasti, että EU:n ulkopuoliset maat suostuisivat antamaan niin ”mahtavalle ja houkuttelevalle” Britannialle kahdenkeskisesti samat kauppasopimusehdot kuin EU:lle.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kreikan vuoden 2015 valtiovarainministeri Janis Varoufakis lausui profeetallisesti, että Kreikan eurokriisin ja sen neuvottelujen perustella Britannian ei tule kuvitella voivansa saada mitään neuvotteluilla EU:n kanssa.

Syykin on yksinkerainen: Brysselin superbyrokraatit eivät välitä yhteisistä eduista. EU johto haluaa vaan luoda varoittavan esimerkin siitä eroavasta maasta. Varoufakis arveli, että Britannian olisi pitänyt jo alusta alkaen etsiä sopiva kansainvälinen malli brexit-päämäärälleen; esim. Norjan asema EU:n ulkopuolella mutta yhteismarkkinoiden sisällä. Ja sitten ehdottaa tätä EU:lle niin, ettei se voi torjua tarjousta.

Iso-Britannialle kävi huonosti neuvotteluissa. EU:n sisäinen yhtenäisyys neuvotteluissa on pysynyt täydellisenä.  Eurokriittiset maat kuten Puola, Unkari jne., jotka EU:n sisällä olivat ennen brexit-suunnitelmaa tukeneet ja auttaneet Britanniaa eivät nyt lotkauttaneet korvaansakaan sen avunhuudoille.

Ne haluavat vapaampaa EU:ta; rahaa ja tukiaisia mutta ei todella ulos siitä.

Brysselin ”paavin kuuria” taas ei halua tinkiä omasta kannasta senttiäkään vaan aikoo nöyryyttää ja pakottaa Iso-Britannian ”ehdottomaan antautumiseen” saakka.

Tässä tilanteessa Theresa May menetti pelin. Hämmennys Brysselin armottoman kannan edessä merkitsi oman puolueen ja hallituksen arvovallan menettämistä. Toisaalta ei syntynyt vastavoimaakaan: Labour-puolue ei aio antaa konservatiiveille mitään ilmaiseksi mutta ei toisaalta itsekään pysty tarjoamaan vastausta.

Sekasorron seurauksena eräs maailman arvovaltaisimmista parlamenteista äänestää nyt päivästä toiseen ristiriitaisia päätöksiä. Hallitus on menettänyt poliittisen kykynsä hallita ja labour-johtaja Corbyn ei taas itsekään tiedä, mitä hän haluaa. Samaan aikaan Brexitin vastustajat ovat keränneet voimansa ja haluavat uutta kansanäänestystä.

Iso-Britannian uusi antautuminen sitten Rooman vallan

Iso-Britannialla ei mene nyt hyvin.

Korvaavista kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa on saatu sovittua vain muutaman pienen maan, kuten Färsaarien kanssa.

Suuret, kuten Japani, Kiina, Yhdysvallat odottavat vain tilaisuutta, kun epätoivoinen Britannia joutuu sopimaan niiden kanssa aivan kehnoilla ehdoilla. Näin neuvotteluista EU:n kanssa tuli juuri sellaisia kuin Varoufakis ennusti.

Ja lopuksi, kellon käydessä pääministeri May joutui pitkin hampain hyväksymään sopimusehdot, jotka Varoufakiksen arvion mukaan ovat sellaiset, että vain sodassa hävinnyt maa voisi ne hyväksyä.

Sitten roomalaisten miehityksen tämä on nöyryyttävin ja häpeällisin hetki Iso-Britannian historiassa.

Ehdot olivat niin uskomattoman huonot, että itsenäinen brittiparlamentti ei missään nimessä halunnut hyväksyä niitä. Ongelmana on vain se, että kun hallitus on sekasorrossa, ei parlamenttikaan pysty sopimaan mistään korvaavasta ratkaisusta.

Brexit-paketti on siten levällään kuin Jokisen eväät.

Ahdinko on suurin siinä, että Britannialla ei tosiasiassa ole varaa ”kovaan brexit’iin” eli sopimuksettomaan uloslähtöön. Tosin myös EU:n elinkeinoelämä on vaikea paikan edessä. Se kärsii myös. Se kuitenkin selviäisi siitä suurempana yksikkönä taloudellisella flunssalla siinä missä Britanniaa uhkaisi sydänkohtaus.

Hätätilassa Britannia joutuu nöyryyttävästi anelemaan yhä uusia lisäaikoja. Nyt näyttää siltä, että EU katsoo tilanteen kypsäksi uusiin vaatimuksiin ehtona seuraavalle lisäajalle. Ja ehtona näyttää olevan, että joko surkea sopimus on kuitenkin ratifioitava parlamentissa tai sitten on järjestettävä uusi brexit-kansanäänestys, joka kaoottisissa nykyoloissa todennäköisesti kumoaisi brexitin.

Elävän elämän sirkus: Iso-Britannia

Sirkuksen ihmenäytöksenä yrittää nyt Mayn rakoileva hallitus eräänlaista hevosten vaihtoa lennosta. Brexitiin äänestäjiensä parissa lujasti sitoutunut toryjen enemmistö saa jäädä lehdelle soittelemaan kun May hakee työväenpuoluetta uudeksi vetojuhdaksi.

Tämä malli on Iso-Britanniassa otettu käyttöön vain kriisiaikoina; ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. May & Corbyn kaksikko pyrkii joko Norjan malliin tai tulliliittoon EU:n kanssa. Mutta riittääkö aika, kun voimansa tunnossa oleva EU pääsee sanelemaan sille ehtonsa?

Ehkä Iso-Britannia löytää tien? Ehkä edessä on ”pehmeä brexit” malli, joka löydetään mätänä kompromissina juuri viime hetkellä.

Mitä Suomi voi oppia?

Suomi voi tästä Circus Britannicasta oppia jotakin. Ennen kaikkea kuinka europolitiikkaa voi ja kuinka sitä ei voi tehdä.

Ensiksi, että EU:n systeemeihin on paljon helpompaa mennä sisään kuin niistä ulos.

Jos yritetään päästä eroon eurorahasta tai unionin jäsenyydestä, on hanke suunniteltava äärimmäisen huolellisesti etukäteen.

On myös muistettava, että vaikka EU:n sisällä sen jäsenmaissa on suurta tyytymättömyyttä, niin kovan paikan edessä sen rivit kokemuksen mukaan tiivistyvät.

Pois pyristelevä maa tai oman linjan vetäjä jää suurella todennäköisyydellä yksin yhteisrintamaa vastaan. Kaikki kun ovat valmiita hyötymään toisen ahdingosta muutaman pennin tai…ehkä kaksikin. Kannattaa huomata että Suomi on vielä ,paljon pienempi yksikkö kuin Britannia. Meitä voi kiristää.

Nykyinen hallituspohja on kykenemätön ajattelemaan selkeästi

Onko meillä paukkuja eroon? Ei ole. Ei ainakaan vielä.

Meillä ei ole myöskään eroon vaadittavaa poliittista tahtoa. Vielä.

Suurin ongelma on siinä, että nykyinen poliittinen eliitti Suomessa ei kykene ajattelemaan asiaa selvästi.

Pelkkä ajatus oman kansallisen edun ajattelusta huimaa ja pelottaa meikäläisiä poliitikkoja. Meillä ei riitä intellektuaalista kykyä tai poliittista kaukonäköisyyttä katsella tosiasioita silmästä silmään.

Ainoa keino kansallisen edun saavuttamiseksi on siksi PS hallituksen luominen ja yhteistyö EU:n kriittisten voimien kanssa. Ero EU:sta on pitkän ajan prosessi.

Meidän on EU:n kriittisten jäsenvaltioiden kanssa taisteltava EU:n palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen sen hybristä ja superkorruptiota.On pyrittävä vapaan kansalaisen ja vapaitten mutta yhteistoimintakykyisten valtioitten Eurooppaan! Takaisin isänmaiden Eurooppaan!

Euro jää monimukaisemmaksi kysymykseksi.

Eurosta on ollut Suomelle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Plussan muodostavat oikeastaan vain euron markkaa parempi kestävyys keinotteluhyökkäyksiä vastaan sekä rahanvaihdoissa säästyvät summat. Jämähtänyt, ei-suomalaisissa (lausu: saksalaisissa) käsissä oleva euron hallinta on kuitenkin pahempaa. Se pakottaa Suomen jatkuviin leikkauksiin ja kaiken alennuksiin.

Eurosta olisi optimaalista päästä eroon, mutta kuinka? Sopimustietä siihen ei ole. Ja omasta yrityksestä voisi tulla jotain pahempaa kuin Britannian nykyinen, jotain Kreikan 2015 kaltaista.

Siksi euron suhteen täytyy koko ajan etsiä uusia mahdollisuuksia, mutta toteuttamaan niitä voi vasta sitten ryhtyä, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät muuttuneen aidosti lupaaviksi.

Kaiken ratkaisuna on kuitenkin PS:n muodostama hallitus, jossa on aidosti maan etua ajattelevia ihmisiä ja puolueita.

Ennakkoäänestyksen aktiivisuuden korkea taso osoittaa sen, että halua muutokseen on.

 

Arto Luukkanen ti 09.04. 23:42

Arto Luukkanen

Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.

tuoreimmat

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07. 23:09

Pysyyköhän Rinteen Titanic enää pinnalla?

su 14.07. 21:45

Antti Rinne koheltaa Holissa!

pe 12.07. 23:44

Kepun "saattohoidon" ohjeet - kuuntele kepulaista!

to 11.07. 01:10

Vihreät - vanhusvihapuolue?

ti 09.07. 22:16

Itävalta kieltää glyfosaatin

ke 03.07. 23:05

Terveisiä Tampereelta - paljastus PS-puoluetta repivistä ristiriidoista

ma 01.07. 23:09

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06. 23:43

Entä jos ei ole Pride-uskossa?

ti 18.06. 23:53

Natsittaja Ohisalon pitää vastata puheistaan

la 15.06. 22:51

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

pe 19.07.2019 22:42

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

"Turvallinen" ja "totuudenmukainen" EU-Suomi

to 18.07.2019 23:25

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Metrot - Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

su 14.07.2019 14:34

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07.2019 11:12

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Vastustaja

pe 19.07.2019 22:43

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39