Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä toi perustellusti esille huolen siitä, että EU:n järjestelmä on ohittamassa omat kirjoittamattomat sääntönsä (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/285420-tutkija-perussuomalaisten-ryhman-blokkaamisesta-nayttaa-demokratian-porttien).
Hän on todennyt fb:ssä. ”En ole varma, mihin tällä pyritään. Siitä olen varma, ettei ihmisten tyytymättömyys etabloituneisiin voimiin ainakaan tätä kautta vähene. Päinvastoin, tämä näyttää demokratian porttien sulkemiselta oman sisäänpääsyn jälkeen”.
Demokratian voima – usko poliittiseen järjestelmään ja kansanvaltaan säilyy aina
Demokraattisen järjestelmän parhaana periaatteena on se, että vaikka ihmiset saattavat menettää luottamuksensa politiikkaan ja ihmisiin, niin usko demokratiaan säilyy.
Ihmiset luottavat ”varmoihin instituutioihin” kuten armeijaan, poliisiin ja kirkkoon sekä demokratiaan sinänsä mutta eivät puolueisiin eivätkä etenkään poliitikkoihin.
Se on tervettä.
Nämä vaihdetaan vaaleissa sen perusteella mitä nämä lupaavat ihmisille. Lupaukset on pidettävä ja siksi sen päätösten on kestettävä median ja kansalaisten jatkuva ja jokapäiväinen kritiikki. Usko demokratiaan merkitsee sitä, että vapaan yhteiskunnan on kestettävä sananvapautta.
Tällainen yhteiskunnallinen järjestelmä kestää sisäisiä ja ulkoisia kriisejä sillä ihmiset tietävät, että heidän ääntään kunnioitetaan vaaleissa.
Tähän liittyy myös usko siihen, että poliittinen eliitti pelaa sääntöjen mukaan. Että sekin kunnioittaa kansanvaltaa.
Mutta entä jos se ei kunnioitakaan sitä?
Meillä Suomessa – Rinteellä ei karismaa ja rapiseva luottamus järjestelmään
Jokisipilä toi esille huolensa EU-asioissa mutta sitä voi huoletta soveltaa myös Suomen nykyiseen tilanteeseen.
Antti Rinteen hallitusta voi pitää hyvänä esimerkkinä siitä miten itse järjestelmän legitiimisyyttä ei kunnioiteta – vaan että sitä nakerretaan oman vallanhimon takia.
Perustunne on, että ihmisten ääntä ei kunnioiteta.
Annetut vaalilupaukset ”vappusatasista” ja ”hoitajamitoituksesta, joka hoidetaan äkkiä” eivät ole toteutuneet.
Samoin kepun osallistuminen hallitukseen vaalin historiallisena häviäjänä on murentamassa ihmisten uskoa poliittisen järjestelmän perusteisiin. Miksei minun ääntäni kuunnella?
Kun ihmisten ääntä ei kunnioiteta, se johtaa kriisiin.
Yleisesti levinnyt tunne: ”tämä laiva ei pysy pitkään pinnalla…”
Hallituksen tilanne on muutenkin hankala.
Ongelma ei olisi ehkä niin suuri jos Antti Rinteellä olisi edes vähän karismaa.
Mutta kun ei ole.
Mediakin on huomannut sen ja miettii miten siitä uskaltaisi puhua. Syksyllä pelko on jo varmaan hälvennyt. Riippuu kuulemma siitä miten päätoimittajat ovat lomillaan uskaltaneet ajatella asiasta.
Tunne siitä, että ”tämä laiva ei pitkään pysy pinnalla” on leviämässä yhteiskuntaan. Se näkyy myös hallituksen sisäisessä kiinteydessä.
Hallituspuolueet ovat jo nyt aloittaneet keskinäisen riitelyn, motkotuksen, ähräämisen ja nokittelun , jonka pitäisi alkaa vasta vaalikeväänä.
Myös hallituksen oma yritys hallita mediaa ja julkista keskustelua on ollut surkuhupaisa. Demokraatti-lehti on aloittanut puoluepiiskurin raakuudella niiden arvostelun, jotka ovat kehdanneet arvostella Antti Rinteen ”vappusatasen” hiipumisesta ”syksy-kymppiin”. Vastuuttoman demogogian ja petospopulismin arvostelusta on syväpöyristytty. Pitäisikö vastuuttoman sananvapauden määrää hillitä?
On ollut puhetta, että demareiden ajatuspajan pitäisi kirjoittaa kirja: ”Mitä Antti Rinne on todella sanonut”.
Toinen hallituksen temppu on ollut ”moraaliposeeraus”. Sitä tehdään nyt ISIS-morsiamissa, Sudan kriisissä ja Maltan pakolaisissa.
Vihreät on myös havainnut, että ”tämä laiva ei pysy pinnalla” ja on aloittanut profiili-poseerauksensa vakuuttaakseen omat kannattajansa median ja pääkaupunkiseudun kuplan parissa.
Lyhyesti: vihreät on aloittanut pelastusrenkaiden etsinnän tässä Titanicissa. He haluaisivat ilmeisesti uusia vaaleja?
Kepu ei sitä halua. Se yrittää nyt terhentyä kun sen oma kannatus on syöksykierteessä.
Tämä ei lupaa hyvää.
Toivottavasti kansalaisten usko demokratiaan ja kansanvaltaan säilyy näissäkin oloissa.
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka
la 13.04.2024 00:17Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Koronapandemialla pieni vaikutus kuolleisuuteen huolimatta mediahypetyksestä
su 21.04.2024 15:30Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Miksi lähdin ehdolle europarlamenttivaaleihin?
ti 23.04.2024 22:16Eläkeindeksin leikkaaminen
ti 09.04.2024 13:56Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44