Ulkomaiset tiedotusvälineet ovat usein informatiivisempia kuin suomalaiset.

Selkosuomeksi: ulkomailla ei sensuroida tai pimitetä uutisia´kuten meillä tehdään.

Siellä ei ole „tuohiesirippua“.

Eräs tällainen hyvin heikosti meillä uutisoitu juttu on peräisin saksalaisesta Handelsblatt-lehdestä. Viime viikolla julkaistu artikkeli kertoi tarinan siitä miten skandinaavipankit ja erityisesti Danske Bank ja Nordea näyttävät olevan kietoutuneet massiiviseen rahanpesuun. Juttua käsiteltiin meillä Suomessa keväällä 2019 mutta juttu se on sen jälkeen jäänyt tutkan alapuolelle (https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000006028833.html).

Saksassa asiaa kuitenkin on vielä tutkittu ja siitä puhutaan (Lähde: Handelsblatt 27.8.19, s.37. ). Kuten otsikko kertoo: nämä pankit ovat vajonneet esikuvista ongelmiksi /Helmut Steuer (Tukholma): Vom Vorbild zum Problemfall).

Markkinat ovat reagoineet tähän tilanteeseen ja molempien pankkien kurssit laskevat. Viimeisten 2 vuoden aikana ovat suurimpien pohjoiseurooppalaisten pankkien, Nordea ja Swedbank kurssit pudonneet yli 40%. Toukokuusta 2019 lähtien Nordea menettänyt 15%, Swedbank 12%. Kovin pudotus on Danske Bankin kohdalla: viime 3 kk aikana 22%, viime 12 kk aikana 54% Tosin myös pankit, joita vastaan ei ole rahanpesusyytöksiä, ovat laskusuunnassa: Handelsbanken on menettänyt 15% arvostaan ja Skandinavska Enskilda Banken 6%.

Sijoittajat pelkäävät valtavia rangaistumaksuja. Myös matalakorkopolitiikalla on roolinsa pelissä. Jotkut pankit jo ilmoittaneet, että pienentävät osinkoja ja tämän syynä on halu luoda vararahastoja rangaistusmaksujen suoritukseen. Swedbank on ilmoittanut, että tavanomaisen 75% voitosta sijaan jaetaan osinkoina vain 50%. Danske aikoo laskea osinkoja 15% vuoteen 2017 verrattuna. Syksyllä tulee lisää päätöksiä. Antti Saari Op-ryhmästä on arvioinut Bloombergille, että osingot tulevat lakemaan selvästi (deutlich).

Pahat pojat pesivät rahaa yli 200 miljardia euroa!

Lyhyesti: näyttää siltä, että Danske, Nordea ja Swedbankin pesivät (sollen) rahaa valtavia määriä 2007-2015 baltialaisten tytäryhtiöittensä kautta!

Kyse on valtavasta summasta. Se koostuisi yli 200 miljardista eurosta, joita Danske, Swedbank ja Nordea ovat tämänhetkisten laskelmien mukaan pyöritelleet puhtaaksi.

Tutkintaviranomaiset eivät sulje pois mahdollisuutta löytää lisää laittomia transaktioita. Handelsblattin mukaan Julie Galbo Danskesta on myöntänyt firmansa olleen ”naiivin rajalla luottamuksessaan asiakkaisiinsa”.

Mistä nämä rahat ovat tulleet? Dansken Tallinnan filiaali kuuluu siirtäneen transaktioita 200 miljardin arvosta Viron ulkopuolella asuvilta henkilöiltä Dansken sisäisen tutkimusraportin mukaan. Pääosa (Großteil) näistä on ”epäilyttäviä” (verdächtig). Tehtävänantajat ovat Venäjältä, Moldaviasta ja Azerbaidzhanista. Mukana on myös Deutsche Bank Dansken monivuotisena kirjeenvaihtopankkina (Korrespondenzbank).

Nyt asiaa tutkitaan Ruotsissa ja tutkimuslinjat leviävät joka puolelle. Ruotsin finanssimarkkinaministeri Per Bolund sanoo, että sisäinen tutkimus ei riitä. Tutkimuksia tehdään nyt USAssa, Virossa ja Tanskassa. Kyseessä ovat isot rahat ja teoilla on seurauksia: Danske joutuu sulkemaan Tallinnan filiaalinsa vuoden loppuun mennessä. Nordea on ilmoittautunut vetäytyvänsä koko Baltiasta.

Suomalaiset sormi suussa?

Nordean asia on myös meidän.

Sen pääkonttorihan siirtyi Suomeen Ruotsista, ja usein sanotaan, että nimenomaan Suomen löysemmän kontrollilainsäädännön vuoksi. Siirron valmistelun yhteydessä luotiin myös tunnettu ”hämärärekisteri” rahan piilottelun helpottamiseksi.

Handelsblatt’in artikkeli herättää isoja kysymyksiä: onko mahdollista, että tämä –oletetusti- rikollinen raha on jollain lailla liukunut suomalaiseen politiikkaan? Esimerkiksi  englantilainen rahanpesuspesialisti Graham Barrow, joka on tehnyt tutkimuksia jo Deutsche Bank’ista ja HSCB’stä, ei usko Skandinavian pankkien selityksiin. Kyse on hämmästyttävän suurista summista – sellaisista, jotka heiluttavat poliittisen vallan ydintä näissä pienissä maissa.

Onko meillä pidetty asiaa esillä? Suomen talousrikollisuutta tutkivat tahot ehkä pelkäävät näin isojen asioiden tutkimista.

Tässä olisi sisäministeri Ohisalolle tärkeä asia ajettavaksi – mikäli hän näistä ISIS-morsianten passaamisista kerkiää hoitamaan sisäministerin töitään.

Pahimpana uhkakuvana olisi se, että raha löytäisi meillä tiensä vallan luokse ns. vaalirahan muodossa. Ulkomaisten rahojen koukkuun jääneet poliitikot ovat ikuisesti merkittyjä ja joutuvat tekemään juuri sitä mitä rikolliset haluavat.

Kuten vanha kansa sanoo: ”konsulttiraha” pitää iloisena, hövelinä ja kuuliaisena (esim. Lipponen, Rönnholm).

Toisaalta, kuten eräs vanha professori, jota arvostan kertoi, historioitsijan eräänä tehtävänä on selvittää rahan kiemuroita. ”Follow the money!”. Kokonaan perustehtävänsä unohtaneen median, myös poliisin olisi hyvä kiinnostua näistä rahoista. Tuliko niistä osa myös Suomeen? Kuka sai niitä? Entä millä ehdoilla? Kuka sai konsulttipalkkion? Kenen kampanja eteni sutjakkaasti ja kenen ei? Kuka on vallassa ja kuka ei?

Suuremmat taustat

Kun tästä vaikenemisen hiljaisuudessa on päästy selvittelyjen alkuun, käsittämään karkeasti mistä on kysymys, niin voi yrittää hahmottaa myös suurempia taustoja. Vain naiivi ihminen uskoo heti, että paljastuksia jostain toisesta tekevä taho on itse puhdas pulmunen.

Tarinoissa kiinnittää heti huomiota, että suoraan lähdetään olettamuksesta, että entisen Neuvostoliiton maista Viroon talletetut rahat ovat ilman muuta korruptiorahaa. Kuten myös viime vuosina Suomessa, jossa on tehty lähes mahdottomaksi ihan tavallisille rehellisille venäläisille pitää pieniäkään rahoja suomalaisella tilillä. Iloisesti vaan todetaan asiakkaille varsinkin Nordeassa, että viekääpäs rahanne pois, ne eivät kelpaa meille; mutta teillähän on niin hyviä pankkeja Venäjällä!

Näyttää siltä että taustalla on raivokkaita kansainvälisiä finanssisotia. Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten on, että kun yksi maailman kuuluisimpia bisnesmiehiä, Bill Browder, teki rahanpesuasiassa rikosilmoituksen Nordeasta Helsingissä, ei lehdistö kertonut tästä oikeastaan mitään.

Browder oli alun perin suuri putinisti. 2000-luvulla Browder riitautui järjestelmän kanssa (Magnitski juttu). Nyt syyttää hän Putinin hallitusta murhista ja Venäjällä on vastaavat syytteet häntä vastaan. Trumpin hallitus puolestaan harkitsee hänen luovutustaan Venäjälle kuulusteltavaksi.

Mutta onko Suomi se strutsi, joka kuulleessaan ympäriltään rämähdyksiä työntää päänsä pensaaseen, ettei näkisi mitään?

Arto Luukkanen