Vitsi ja karnevaali

Eilistä eduskunnan kyselytuntia katsoessa tuli mieleen karnevaali.

Pääministeri ei vastannut siihen valehteliko vai ei. Juha väisti kysymyksen ja tarjoili kansanedustajille vain naurua ja hilpeyttä. Lapsetkin otettiin mukaan.

Vakava eduskuntatyöskentely madallettiin nauruksi ja karnevaaliksi (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005444078.html). Eduskunnasta tuli huvitalo ja peräkontista vitsi.

Huumori on tietysti hyvä asia eikä ole olemassa mitään lakia, joka kieltäisi nauramasta eduskunnassa.

Esitetty karnevaali mitä vakavimmasta asiasta kuitenkin pilkkasi suomalaisen parlamentarismin perusarvoja. Kysymys on hallituksen luottamuksesta ja uskottavuudesta, jota ei voi hihitellä pois. Pääministeri Sipilä naureskeli oman luottamuksensa pois.

Tarkoituksena oli johtaa yleinen mielenkiinto harhaan. Pois todesta ja valheesta. Niillä on eronsa ja niiden perusteella puhutaan poliittisesta luottamuksesta ja epäluottamuksesta.

Lyhyesti: vitsailu oli pääministerin ”ajatuslaahuksen” valitsema linja.

Mitään ei selitetä, ei tarkenneta, eikä mihinkään anneta tarkkaa vastausta. Tähän sopii se, että valtiosihteeri Virtanen jatkoi eduskunnan ja median pilkkaamista kuvaamalla itsensä auton takakonttiin.  

Kyseessä on todella suomalainen ilmiö, joka on mahdollista vain kun media liikkuu niin varoen – villasukat jalassa - suhteessa pääministeriin. Näin tapahtuu vain Itä-Euroopan maissa ja diktatuureissa. Ja meillä.

Karnevaalit mutta ei vitsi

Otetaan esimerkiksi Intia. Siellä vietetään joka viides vuosi aitoja demokratian karnevaaleja. Kyseessä ovat Intian parlamenttivaalit. Näissä ns. Lok Sabha (लोक सभा)) ”kansojen huone” vaaleissa voi äänestää yli 800 miljoonaa äänioikeutettua. Vaalitapahtuma ja sitä seuraava kampanjointi on täynnä karnevaalia.

Satojen puolueiden kirjo ulottuu paikallisista yhden asian liikkeistä aina valtakunnallisiin saakka. Ehdokkaina on mitä kirjavimpia henkilöitä aina maantierosvoista, prostituoituihin; markkinapelleistä aina pyhiin sadhuihin saakka. Kaikesta puhutaan, kaikkea pilkataan (miltei kaikkea) ja skandaaleja kaivellaan.

Kaikkea muuta näissä karnevaaleissa ja vaaleissa voi pilkata – paitsi sitä, että pääministeri ei saa valehdella, ei johtaa parlamenttia harhaan, eikä pyrkiä väistelemään vastuutaan. Intian parlamenttilaitoksen traditiot ovat Isosta-Britanniasta ja tietenkin maan vanhasta historiasta. Intia on iso maa ja siellä tapahtuu kaikkea hämmästyttävää: jotain on kuitenkin yhteistä: luottamuksen pyhyys. Sitä ei saa rikkoa.

Meillä on toisin.

Juha valitsi sydämen paatumuksen tien, joka ei kanna eteenpäin. Demokratian periaatteiden pilkkaaminen ja naureskelu vie uskottavuutta politiikalta ja syövyttää kansalaisten viimeistä toivoa siitä, että päättäjät ovat rehellisiä.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. Kokoomus, jolla on hyvä ”medianenä” oli muuten jo täysin valmiina tekemään pesäeroa pääministeriin – jos olisi käynyt hullusti. Näyttää siltä, että hallituksen pelastusveneet käytiin jo tarkastamassa.