Ilja Repinin öljyvärimaalaus ”Volgan lautturit” on useimmille tuttu. Siinähän mestarillinen venäläinen taitelija kuvaa vastavirtaan lotjia raahaavia ihmisiä.

Huomio kohdistuu lotjaa vetäviin ihmisiin, joiden elämän raskaus ja toivottomuus on kuvattu herkästi. Kontrasti syntyy siinä miten kannella näkyvä armoton hahmo vain katselee kaukaa ja valvoo vetämistä.

Elämän epäreiluuteen sopeutuminen näkyy raskasta lauttaa vetävien ihmisten uurteisista kasvoista. Ainoastaan yksi nuorempi lautturi näyttää havahtuvan ja ihmettelevän sitä miksi hän on tuomittu tähän jokapäiväiseen arkeen ja raadantaan.

”Älkää keikuttako venettä!”

Taulun sanoma tuli esille Venäjällä pari vuotta sitten uudelleen. Maan demokratisoitumista ja tasa-arvoa vaativat mielenosoitukset pelästyttivät Venäjän johdon. Heidän mielestään mielenosoittaminen oli väärin. Oligarkkien ja sekurokraattien hallitsema Venäjä ei halunnut ”veneenkeikuttajia”.

Mielenosoittajat ottivat kopin tästä lauseesta.  Ihmisiä huvitti erityisesti se miten loistavat venäläiset pilapiirtäjät muokkasivat Repinin maalausta; uudessa versiossa kurjat lautturit vetivät mahtavaa oligarkin loistoristeilijää. Kannelta raivottiin ihmisille megafonilla: ”älkää heiluttako venettä!”.

Tavallisia venäläisiä raivostutti yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus, epätasa-arvo ja poliittinen voimattomuus.

Järjestelmä, jossa vaaleilla ei ole väliä ja vaalitulosta voi muokata.

Lause jä elämään.

Meidän Antti

Meillä kyseinen lause tuli tutuksi kun Antti Kaikkonen – joka on muuten eräs keskustan kansanedustaja - kivahti juuri äsken haastattelussa seuraavasti: ” …jokainen kuitenkin tietysti päättää viime kädessä itse, miten politiikassa toimii. Veneenkeikuttajilta on silti korkea aika vakavasti kysyä, haluavatko he todella, että sosiaali- ja terveyspalvelujen rapautuminen tässä maassa jatkuu…” (https://www.verkkouutiset.fi/antti-kaikkonen-veneenkeikuttajat-haluavat-... )

Nähtävästi Antti haluaa opettaa meitä.

Antin tietämättömille kansalaisille osoittama epistola on ilmeisesti seuraava: ne jotka ihmettelevät sote-koplauksen kalleutta, järkeä ja merkitystä ovat ”veneenkeikuttajia”.

Antin itsepintaisuudesta voi herätä epäilys siitä, että Antti on meidän ihan ikioma suomalainen ”olikarkkimme”, joka läksyttää sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita, jotka pitävät koplausta kalliina, turhana ja epädemokraattisena?

Paremmin asiat tietävä Antti viittaa kintaalle jopa ko. uudistusta tekemässä olleiden asiantuntijoiden ja neuvonantajien terävälle kritiikille.  

Ja ennen kaikkea Antti vastustaa ajatusta siitä, että sote-koplauksessa olisi kyse vallan ja raha uusjaosta, jossa Kepu saisi maakunnat ja Kokoomus & ulkomaiset firmat veronmaksajien rahat.

Kansalaiset eivät halua tällaista sotea!

Kansalaiset ovat heränneet tylyyn todellisuuteen. Sote ei toimi.

Myös hallituksen kansanedustajat oirehtivat. Lepomäki saatiin jo ruotuun ryhmäkurilla mutta jokainen ”harjaaja” tietää, että joutuu kohtaamaan pian kansalaiset toreilla.

Etenkin kokoomuksessa kuitenkin kiehuu ja olen myös kuullut, että useat keskustan viisaat kansanedustajat epäröivät.

Jokaisella on mielessään kasa kysymyksiä: tuliko uudistuksesta pannukakku? Haluttiin takki mutta ei saatu edes tuluskukkaroa? Soten eteneminen tullee hidastumaan juuri näistä syistä eikä etene yhtä nopeasti kuin Nuorisosäätiön hallituksen kokoukset.

Tälle prosessille voisi saada ehkä lopun kansalaisaloitteella, jossa vaadittaisiin soten-prosessin keskeyttämistä ja uudelleenharkintaa? Vai onko niin, että sellainen aloite on jo olemassa?

Ehkä Antti tietää vastauksen tähän?