Professoriliiton ja joidenkin opiskelijajärjestöjen edustajat sekä Jyväskylän yliopisto ovat ottaneet kantaa kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan julkiseen kirjoitteluun, jonka sisältämistä näkemyksistä em. tieteentekijät haluavat sanoutua irti.

En puutu tässä Puolimatkan yksittäiseen tekstiin, mutta minusta Professoriliiton Jyväskylän osaston vastine (Keskisuomalainen 14.8.) paljastaa lähinnä sen, että kaikki mielipiteet ovat akateemisessa maailmassa sallittuja, mutta toiset ovat vielä sallitumpia kuin toiset.

Professoriliitto moittii Puolimatkaa tieteen ja mielipiteen rajan hämärtämisestä ja huomauttaa, että tutkijan näkemysten, kuten myös opetuksen, tulisi olla tieteeseen ja/tai empiiriseen näyttöön perustuvaa.

Mistähän mahtaa johtua, että niin monet muut tutkijat ja professorit saavat omiin titteleihinsä nojaten esittää mielipiteitä ja moraalisia kannanottoja, joissa esimerkiksi määritellään, mikä on ja mikä ei ole ihmisoikeus, mikä on ja mikä ei ole oikeanlaista tasa-arvoa tai hallituspolitiikkaa, tahi nostetaan feminismi arvokkaammaksi ideologiaksi kuin vaikkapa nationalismi? Kaikki edelliset ovat arvoja, joita ei voi päätellä tosiasioista.

Professoriliitto ei tietääkseni ole pitänyt moitittavana esimerkiksi sitä, että tunnettu feministitutkija esittelee (Tampereen) yliopiston omilla sivuilla opetus- ja tutkimusmenetelmiä, jotka ”ammentavat taiteesta”, ”osallistavat” jne. Niitä tuskin voi nähdä tiukan tieteelliset kriteerit täyttävinä välineinä johtopäätösten tekoon, vaikka olisivat sinänsä avartavia tai kiinnostavia tiedonhankintatapoja. Professoriliitto ei kai ole huomauttanut siitäkään, että kyseisen yliopiston sivuilta johtaa linkki ajatushautomoon, jonka julkistamat subjektiivisen aistipohjaiset havainnot naisoletettujen sukuelimen ominaisuuksista eivät todennäköisesti ole tieteellisesti täysin kiistattomia. Erittäin suorasanaisia kylläkin.

Minun puolestani sekä feministiset että muilla tavoin ideologisesti sitoutuneet yliopistolaiset voivat vapaasti viljellä ideoitaan, järjestää opetukseen kuuluvia aktivistitempauksia, mielenosoituksia, kiroiluiltamia ja tiedostamissessioita (!), mutta toivon, että myös toisen laidan, kuten Puolimatkan kaltaisten konservatiivien, näkemykset pääsevät esiin.

Professoriliitto oli Puolimatkan vuoksi huolissaan tieteen uskottavuudesta. Eikö tieteen uskottavuus murene paremminkin siksi, että yleisö näkee jo nyt yliopiston jonkinlaisena vihervasemmiston äänitorvena, kun kampuksilla vaiennetaan vastakkaisella tavalla arvolatautuneet mielipiteet epäkorrekteina? Istuin itse viime viikolla Helsingin yliopistolla kiintoisalla luennolla, jota pitänyt professori haukkui Donald Trumpin politiikan sangen värikkäin sanakääntein. Kyseinen luennoitsija ei ole ainoa yliopistolainen, joka näin tekee, ja joka tietää, että saa vapaasti ilmaista inhonsa Yhdysvaltain nykyjohtoa ja/tai kapitalistista järjestelmää kohtaan, vaikka esiintyy työroolissaan titteleineen päivineen. Miksi tämä tai vastaavat,
päivittäin toistuvat mielipiteenilmaukset eivät huolestuta Professoriliittoa? Ehkä tieteen ja mielipiteen raja ei silloin ole ongelma?

Moraalisten ja muiden henkilökohtaisten näkemysten esittäminen – toivottavasti erillään varsinaisista tutkimustuloksista – tulisi sallia joko kaikille tieteentekijöille tai ei kenellekään. Oikeiden ja väärien mielipiteitten valikointi johtaa silkkaan mielivaltaan.

Mai Allo,
Valt.lis., LuK
TietokirjailijaTieteentekijöitten liiton jäsen