Erilainen ystäväni soitti illalla ja oli todella vihainen.

Minulla on näitä erilaisia kavereita paljonkin. Jotkut ovat kaapissa kuten tämä, joka soitti. Toiset ovat tulleet rohkeasti sieltä ulos. Kuten esimerkiksi Pekka Niiranen Kuopiosta. Hän on ihan avoimesti sitä mitä hän on. Hyvä mies.

Nämä erilaiset kaverini ovat kokoomuslaisia. Minä olen taas perussuomalainen.  Kunnioitamme toisiamme eikä meillä ole mitään puoluevihaa keskenämme. Mitä nyt jos joskus naljaillaan toisillemme.

Petteri käski katsomaan peiliin!

Kaverini siis soitti ja oli vihainen siksi, että Petteri Orpo oli ripittänyt kokoomuslaisia – ”nyt on peiliin katsomisen paikka”.

Hän sanaili tuohtuneena, että hän ei ole syyllinen. Hänellä ei ole pääomatuloja, eikä hän kiusaa ketään vanhusta omistamassaan hoivakodissa. Hän ei ole vastuussa vanhusten nälkiinnyttämisestä tai pitämisestä ulostevaipoissa.

”En minun pidä katsoa itseäni vaan puoluejohtajan pitää tehdä se itse. Petteri vyöryttää meille syyllisyyden, jota meillä ei ole”.

Varjo-kokoomus, jolla on vielä koti, uskonto ja isänmaa

Tämä yksinäinen kokoomuslainen tuntee muutenkin olonsa tukalaksi puolueessaan.

Hän on valittanut, että sitä vanhaa porukkaa, jolle koti, uskonto ja isänmaa on tärkeä, pidetään pimennossa ja hiljaa. He ovat nurkassa.

Nyt kokoomus pelastaa maailmaa Kai Mykkäsen johdolla ja on lopettamassa autolla-ajoa. Vanhat arvot ovat nyt muuttuneet ahneuden arvoiksi.

Tunnetko Petteri, että sinä olet vastuussa?

Pohdimme puhelimessa kahdestaan tätä ongelmaa. Ymmärsin kaverin tuskan.

Mietittiin myös Petterin vastuuta. Olin itsekin miettinyt sitä kovasti. Onko hän päättäjänä vastuussa siitä miten vanhukset elävät ja kuolevat? Desimaali merkitsee.

Nyt ei ole kysymys mistään vaalipelistä tai siitä kuka on kenen kanssa seuraavassa hallituksessa.

Kysymys on kansallisesta kriisistä, jossa Orpo on ollut avuton.

Ovatko ministeriä lähellä olevat hoitofirman omistajat ja ylikansalliset pomot vastuussa? Voiko Orpo ummistaa silmänsä.

Syvimmältään kyse on ihmiskaupasta, ihmisarvosta ja ihmisen hinnasta; niin migraatiokriisissä, jossa haluttiin halpaa työvoimaa tai tyttöjen raiskauksista, jossa kyse oli siitä, että ummistettiin silmät todellisuudelta.

Nyt kyse on vanhuksista. Ja heidän hinnastaan. Heidän elämästään.

Oltiin kokoomuslaisen – ”toisenlaisen kaverin” kanssa yhtä mieltä siitä, että vastuu on myös Orpolla. Ei hän voi vierittää vastuuta muille. Jos jonkun vanhuksen elämän loppuvaiheessa vanhus ei saa ihmisarvoa vastaavaa hoitoa tai hän kuolee hoitovirheen, vahingon tai laiminlyönnin seurauksena, niin syy on myös Orpon.

Takaisin kokoomuskaappiin!

Puhelun lopussa kehotin häntä harkitsemaan jospa olisi toisia poliittisia koteja.

Syvä hiljaisuus. Sitten.

”En minä vielä…mutta ehkä koulutan omaa puoluetta? Äänestän teitä…”

Lopetettiin puhelu hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ja ehkä joskus tulevaisuudessa kaveri tulee perussuomalaiseksi.