Iltalehti uutisoi tuoreesta puoluebarometristä, joka ei mittaa suomalaisten äänestyskäyttäytymistä vaan kansalaisten yleistä suhtautumista puolueisiin. 

Ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että huolimatta ”totuusmedian”- lähinnä Ylen, Helsingin Sanomien ja joidenkin kokoomusvetoisten maakuntalehtien – ankarasta yrityksestä huolimatta perussuomalaisten imago on selkeässä noususuhdanteessa. Jussi Halla-ahon valinnan tuottama muutos alkaa kantaa hedelmää.

Toinen kiinnostava asia on, että perussuomalaiset on miesten suosikkipuolue, joka ei sinänsä ole ihme, koska miesten ajattelu yhteiskunnallisissa asioissa perustuu useimmiten rationaaliseen ajatteluun tunteilun sijaan. En väitä, että kaikkien miesten, vaan suuren osan.

Perussuomalaisilla on tällä hetkellä Suomen puoluekentän rationaalisimmin ajatteleva ja älykäs puheenjohtaja, joten puolueen saama suosio miesten keskuudessa ei ole tästäkään näkökulmasta ihmeellinen asia.

Kolmas ajatuksia herättävä tieto on se, että puolueista vihreät vetoaa eniten naisiin.

Yleisesti voi todeta, että vihreät on Suomen populistisin puolue, jonka harjoittama viestintä vetoaa enemmän tunteisiin kuin järkeen.

Erityisen tärkeää on tiedostaa vihreiden asema ”totuusmedian” toimittajien suosikkipuolueena, joka on näkynyt jo vuosien ajan valtamedian harjoittamassa viestinnässä.

Pekka Haavisto oli median lempilapsi presidentinvaaleissa, varsinkin vuoden 2012 vaaleissa. Poliitikkona Haavisto edustaa pehmolinjaa, joka tarkoittaa, että hän puhuu lempeästi ja ymmärtäväisesti lähes kaikesta.

Pehmolinjasta pitävä media ei vaadi häneltä selkeitä linjauksia esimerkiksi talouskysymyksissä, joiden suhteen vihreiden politiikka on katastrofaalista.

Caruna-Haavisto on lisäksi henkilökohtaisesti poliittisessa vastuussa radikaalilla tavalla kohonneesta sähkölaskusta, mutta media ei ole pistänyt häntä missään vaiheessa ahtaalle, vaikka Haaviston typeryys on aiheuttanut merkittäviä lisäkuluja sadoille tuhansille suomalaisille.

Vihreät kovaan nousukiitoon aiemmin nostanut Ville Niinistö on populistisempi kuin takinkäännön Suomen mestari Timo Soini on koskaan ollut, mutta tätä ”totuusmedia” ei korosta analysoidessaan puolueiden edustajia. Niinistö tarttuu politiikassa lähes kaikkeen, josta on saatavissa populistista poliittista nostetta.

On melko huvittavaa, että Halla-ahon johtamaa perussuomalaiset-puoluetta kutsutaan edelleen halveksivalla asenteella populistipuolueeksi, sillä oikeastaan kaikki puolueen ohjelmissa esitetyt merkittävät asiat perustuvat tutkimustietoon.

Ja toisin kuin federalismista innostuneet fanaatikot väittävät, Halla-aho ja kumppanit eivät esitä yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiksi väitettyihin kysymyksiin vaan ovat tehneet selkeitä rationaalisia esityksiä, joiden myötä maahanmuutto saadaan kestävälle ja järkevälle pohjalle, ja joista on kansakunnalle hyötyä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Perussuomalaisten johtoteemana pidetty maahanmuuttopolitiikka on suomalaisten kannalta tämän hetken tärkein poliittinen teema, joka vaikuttaa ennen kaikkea huoltosuhteeseen, talouteen ja turvallisuuteen. Nykyinen maahanmuuttopolitiikkaa heikentää huoltosuhdetta, taloutta ja turvallisuutta, mutta tätä ”totuusmedia” ei koskaan korosta vaan väittää toistuvasti maahanmuuton rikastavan suomalaista yhteiskuntaa.

Helsingin Sanomat on ollut vuosien ajan yksi ahkerimmista haitallisen maahanmuuton tukijoista. Päivän Hesarissa on artikkeli, jossa kerrotaan Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajien Jan Vapaavuoren (kok), Ritva Viljasen (sdp) ja Jukka Mäkelän (kok) toivovan valtiolta lisää rahaa ja ymmärrystä kaupunkien asukasmäärän kasvun vuoksi. 

”Haittakaupunginjohtajien” mukaan edessä on valtavia haasteita (lue: ongelmia).

Mistä ”haasteet” todellisuudessa johtuvat, koska työn perässä kaupunkiin muuttamisen pitäisi todellisuudessa parantaa kaupungin taloutta?

Syy negatiiviseen kehitykseen selviää artikkelista. Espoon kaupunginjohtajan mukaan alueen vieraskielisen väestön määrä kymmenkertaistuu seuraavan 30 vuoden aikana. Myös Helsingin ja Vantaan asukasmäärän kasvun todetaan perustuvan suurimmaksi osaksi ulkomaalaisiin.

Kuriositeettina mainitaan, että Vantaan kouluissa puhutaan 122 eri kieltä.

Rikkautta ja voimavaraa vai köyhdyttävää ja turvallisuutta heikentävää kehitystä? Ei epäilystäkään, että jälkimmäistä eli köyhdyttävää ja turvallisuutta heikentävää kehitystä, kuten kaikkialla Euroopassa, jossa samantyyppinen kehityskulku on toteutunut.

Artikkelissa ei mainita, että kehitys ei ole välttämättömyys vaan poliittinen valinta, johon suomalaiset voivat vaikuttaa vaaleissa. Itse asiassa teksti nostaa esiin täysin päinvastaisen ajatuksen Espoon kaupunginjohtajan suulla. Jukka Mäkelän (kok) mukaan ”kaupungistuminen on globaali ilmiö ja Suomen kasvun ja työllisyyden kannalta tarpeen”.

Kaupungistuminen on varmasti globaali ilmiö, mutta millaisia asukkaita kaupunkeihin muuttaa, on täysin sidoksissa siihen, millaista politiikkaa valtiossa harjoitetaan.

Nykyinen politiikka johtaa ruotsalaismalliseen yhteiskuntaan, jonka myötä kaupunkien ongelmat jatkavat kasvuaan riippumatta siitä, kuinka paljon niille syydetään lisärahaa kasvavien haasteiden (lue: ongelmien) ratkaisemiseksi.

Toisaalta voidaan kyseenalaistaa myös Mäkelän viittaus, jonka mukaan ulkomaalaisten muutto on työllisyyden kannalta tarpeen, sillä suurimpien humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien, irakilaisten, afgaanien ja somalien työllisyysluvut ovat vuodesta toiseen surkeaakin surkeammat.

Tosiasia on, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka kasvattaa vain ongelmia heikentäen taloutta ja turvallisuutta. Jostain syystä kokoomuksessa, keskustassa, vasemmistoliitossa, vihreissä, rkp:ssä ja demareissa (sdp) rakastetaan monin tavoin haitallista politiikkaa väittämällä toistuvasti kaikkien tosiasioiden ja tilastojen vastaisesti, että nykyinen maahanmuutto hyödyttää kaupunkeja.

Maahanmuuttopolitiikan eräs merkittävä alue, jolla on vaikutusta tulevaisuuteen ja josta ei yleensä puhuta, on imago. Mitä enemmän turvallisuutta ja yhteiskunnan yleiskuvaa heikentävää maahanmuuttoa tapahtuu, sitä huonommaksi muodostuvat esimerkiksi turistien mielikuvat, jota kautta kaupunkien imago heikkenee väistämättä.

Verrokkina voi pitää Viroa ja erityisesti Tallinnaa, jossa haitallinen maahanmuutto ei nouse millään tavalla esiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana Helsingin ja Tallinnan välillä on toteutunut valtava imagollinen keikahdus Tallinnan eduksi.

Eräs Virossa hyvin menestyvänä yrittäjänä jo vuosien ajan toiminut tuttavani sanoi vastikään: ”Joka kerta, kun menee Helsinkiin, alkaa ainoastaan v*tuttaa.” Eikä hän tarkoittanut suomalaista byrokratiaa tai verotusta. Sanojensa takeeksi hän kertoi rakennuttavansa perheelleen kotia Tallinnaan tarkoittaen sitä, että muutto takaisin Suomeen edes eläkepäiviksi ei tule enää kysymykseen.

Suomen ”totuusmedia” ei halua maahanmuuton nousevan tulevien eduskuntavaalien ykkösteemaksi vaan pauhaa päivästä toiseen ilmastosta syyllistäen suomalaisia lähes kaikesta mitä he tekevät. Mediassa unohdetaan autuaasti, että Suomen rooli maailman ilmaston muuttumisessa on promillen luokkaa. Promille tarkoittaa yhtä tuhannesosaa ( 1 / 1 000).

Toisin sanoen suomalaisten lehmien piereskelyllä, mökin puusaunan lämmittämisellä, kynttilöiden polttamisella ja Suomen teollisuuden savupiippujen tuotoksilla ei ole sanottavaa merkitystä maapallon ilmaston erilaisissa muutosprosesseissa.

Kootusti voi todeta, että haitalliseen maahanmuuttoon suomalaiset voivat vaikuttaa eduskuntavaalien kautta erittäin paljon, sen sijaan maapallon ilmastoon hallituksen ja opposition valtaosan mainostamilla ”suomalaisilla ilmastoteoilla” ei ole käytännön merkitystä.

Iltalehden esittelemän puoluebarometrin tulos vahvistaa ikävästi käsitystä, jonka mukaan useilla naisilla on taipumus sotkea tunteet mukaan lähes kaikkeen. Ja toisaalta puoluebarometri vahvistaa myös käsitystä, jonka mukaan useimmat miehet ajattelevat yhteiskunnallisista asioista loogisemmin ja järkevämmin kuin naiset.

En suinkaan itse ajattele, että kaikki naiset ovat tunteet edellä yhteiskunnallisia asioita miettiviä blondeja. Näkemykseni mukaan merkittävä osa naisväestöstä haluaa tehdä äänestyspäätöksensä yhtä loogisesti kuin miehet.

Juuri tässä kohdin tulee näkyviin ”totuusmedian” vaikutus mielikuviin. Jos ja kun media nostaa toistuvasti esiin enimmäkseen punavihreiden utopistinaisten ajatuksia, korostuu julkisuudessa mielleyhtymä, joka leimaa kaikkia naisia ja saa jopa osan naisista ajattelemaan ja toimimaan utopistien tavoin.

Jos tämän tekstin lukeminen raivostuttaa tai ärsyttää, älä minua siitä syytä, sillä minkä minä sille voin, jos barometri luokittelee miehet ja naiset erilaisiksi mitä tulee tunnepitoiseen ja loogiseen suhtautumiseen yhteiskunnallisiin asioihin.

Ja toisaalta, jos teksti ärsyttää, kannattaa miettiä juurisyytä mielikuvien takana. Ajatteleva ihminen hoksaa, että syyttävä sormi on suunnattava ”totuusmediaan”, joka Journalisti-lehden päätoimittajana toimivan Journalistiliiton viestintäyksikön johtajan Maria ”Rosengård” Petterssonin mukaan päättää mitkä asiat painavat eniten ihmisten mieltä.

Pettersson korostaa median käyttävän poliittista valtaa haluamaansa suuntaan. Median haluamasta suunnasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä, kun tiedostaa, että toimittajakunnan valtava enemmistö (jopa 75 – 85 prosenttia toimittajista) suosii poliittisessa ajattelussaan punavihreitä puolueita.