Saksan Mannheimissa toteutui toukokuun viimeisenä päivänä puukko-isku, joka on mahdollisesti islamilainen terrori-isku. Tekijä on etninen afgaani Suleiman Ataee, joka kohdisti iskun islamkritiikistään tunnettuun Michael Stürzenbergeriin.

Iltalehden toimittaja käyttää aiheesta kirjoittamassaan artikkelissa Stürzenbergeristä sanoja ”aktivisti” ja ”islamfobisen blogin kirjoittaja”. 

Terveystalon tarjoaman määritelmän mukaan ”fobia on pelkotila, joka aiheuttaa voimakasta ja järjenvastaista pelkoa tiettyä kohdetta, tilannetta tai aktiviteettia kohtaan”. 

Terveyskirjasto analysoi sanaa fobia hieman tarkemmin: 

”Määräkohteisilla peloilla (fobia; ICD-10-diagnoosikoodi F40.23) tarkoitetaan huomattavaa ja itsepintaista pelkoa, joka on kohteeseen tai tilanteeseen nähden liiallista tai epärealistista ja joka kohdistuu tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen. Pelot voivat olla erilaisia ja kohdistua esimerkiksi eläimiin, ympäristöön (myrskyt, ukkonen, vesi, korkea paikka), veren näkemiseen, pistoksiin (injektioihin) tai tiettyihin tilanteisiin (suljetut paikat, hissit, sillat, julkiset liikennevälineet, lentäminen). Muita pelkoja ovat esimerkiksi lian aiheuttama bakteeripelko, avaran tilan aiheuttama kaatumispelko tai lapsilla ilmenevä voimakkaiden äänien tai outojen vaatteiden pelko.”

Iltalehden toimittajan tulkinnan mukaan Stürzenberger kärsi siis islamofobiasta, aiheettomasta tai liioitellusta pelosta islamia tai sen edustajia kohtaan.

Stürzenberger makaa tällä hetkellä sairaalassa saatuaan puukoniskuja kasvoihinsa ja jalkoihinsa.

Lukija voi pohtia Iltalehden toimittajan fobia-käsityksen oikeellisuutta. Saatteeksi tieto, jonka mukaan islamofobia-sanaa on käytetty viime vuosina suomalaisessa valtamediassa useita kertoja niiden ihmisten solvaamisessa ja syyllistämisessä, jotka ovat suhtautuneet kriittisesti tasa-arvoa ja demokratiaa vastustavaan sekä länsimaisia arvoja ja elämäntapaa halveksivaan islamiin ja sen [islamin] merkittävään rantautumiseen Eurooppaan.

Stürzenberger selvisi hengissä, mutta toisin kävi nuorelle poliisimiehelle, joka teki virhearvion tilanteessa. Videon ja kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että 29-vuotias poliisi taltutti henkilön, joka pyrki suojelemaan Stürzenbergeriä muslimimiehen puukoniskuilta. Poliisin istuessa Stürzenbergeriä turvaamaan pyrkineen miehen päällä Suleiman A. puukotti poliisia päähän karmein seurauksin.

Olisiko poliisin kannattanut tuntea ”islamofobiaa”, sitä samanlaista, josta Stürzenberger on ollut Saksassa vuosien ajan tunnettu?

Oikeasti islamkriittisyydessä ei ole kyse fobiasta, vaan viisaasta varauksellisuudesta, sillä Saksassa on toteutunut valtava määrä puukko-iskuja viimeisten vuosien aikana. Puukolla tehtyjen iskujen tekijät on usein yhdistetty islaminuskoisiin henkilöihin.

Berliinissä jo vuosia asunut toimittaja Pertti Rönkkö kertoi 1.6.2024 facebook-seinällään, että ”Saksassa tehtiin viime vuonna 8951 veitsi-iskua, tekoja oli yli 1400 enemmän kuin edellisvuonna”.

Vuoden 2023 osalta luku tarkoittaa, että Saksassa toteutui kyseisenä vuonna keskimäärin 24,5 veitsi-iskua joka ainoa päivä. Oletko nähnyt tai kuullut tästä Yleisradion välityksellä? Tuskinpa, sillä Ylen raportointi Saksasta on ollut jo vuosia todella heikkoa ja yksisilmäistä.

Puukko-iskujen lisäksi Saksassa on tapahtunut viimeisten vuosien aikana useita terrori-iskuja, joissa tekijä tai tekijät ovat islaminuskoisia henkilöitä. Islaminuskoa edustavien tekemiä iskuja (veitsi / pommi / auto) on Saksassa toteutunut muun muassa Würzburgissa, Ansbachissa, Berliinissä, Limburgissa ja Dresdenissä.

Toukokuun viimeisenä päivänä 2024 Mannheimissa tapahtunut oli ensimmäinen islamin edustajan toteuttama isku, jossa saksalainen poliisi sai surmansa.

Iltalehden islamofobi-tekstin lisäksi myös Yle on uutisoinut aiheesta hyvin matalan profiilin periaatteella – pikauutisena, joka täytyy erikseen etsiä hakukoneella nimikkeillä ”Yle, Saksa, Mannheim”, jos haluaa löytää uutisoinnin.

Ylen tekstissä on tärkeää huomata se, mitä jätetään kertomatta. Yle kertoo, että ”kyseessä on 25-vuotias afganistanilaismies, joka muutti Saksaan teini-ikäisenä vuonna 2014”. Lisäksi Ylen tekstissä kerrotaan, että ”poliisi epäilee islamistista motiivia”, jolla viitataan terrorismiin. 

Sen sijaan Yle ei kerro, että murhaavalla tavalla veitsen kanssa riehunut Suleiman A. saapui Saksaan vuonna 2014 turvapaikanhakijana, joka sai kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jota ei palautettu ilmoitettuun nuoreen ikään (14 vuotta) vedoten. 

Ehkä kyse on Ylen toimittajan huolimattomuudesta, mutta ikävä kyllä, Ylen ollessa kyseessä ei voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan lähestyvät EU-vaalit ehkäisevät tehokkaasti koko totuuden kertomista.

Euroopan tasolla ollaan kansan parissa tänä päivänä huomattavasti enemmän huolestuneita taloutta sekä turvallisuutta vakavalla tavalla heikentävästä maahanmuutosta ja turvapaikanhausta kuin Ylen maanisesti toitottamasta ilmastonmuutoksesta.

Saksalaisen TUI-säätiön toukokuun 28. päivänä 2024 julkaisema tutkimus kertoo, että maahanmuutto ja turvapaikanhaku ovat ylivoimaisesti eniten saksalaista, ranskalaista, espanjalaista, italialaista ja kreikkalaista nuorisoa (ikävuodet 16 – 26) huolestuttava asia.

Saksalaisnuorisosta peräti 46 prosenttia pitää maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua merkittävimpänä tulevaisuuden uhkatekijänä. Aiemmin ykkösenä ollut ilmastomuutos on pudonnut uhkakuvana 33 prosenttiin. Oletettavasti Mannheimin tuore poliisimurha (terroriteko) vain vahvistaa trendiä.

Ylelle voi antaa pientä plussaa siitä, että Mannheim-artikkelin kirjoittaja ei käytä sanaa islamofobia, vaan sananmuodoksi on valittu ”islaminvastainen”, joka pitää paikkansa, sillä Michael Stürzenberger on islaminvastainen henkilö, jollaisia sivistyneessä Euroopassa on enenevässä määrin, oletettavasti nykyisin jo satoja miljoonia.

Euroopan väkiluvuksi kerrotaan noin 746 miljoonaa (vuosi 2018).

Vuonna 1920 perustettu brittiläinen, riippumaton ja voittoa tuottamaton kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos Chatham House julkaisi 7. helmikuuta vuonna 2017 kymmenessä eurooppalaisessa valtiossa tehdyn muslimimaahanmuuttoon liittyvän kyselyn tulokset.

Kyselyyn osallistui yli 10 000 henkilöä, joille esitettiin seuraava toteamus "Kaikki muuttoliike pääasiassa muslimimaista tulisi pysäyttää". Vastausvaihtoehtoina olivat samaa mieltä, eri mieltä ja en osaa sanoa.

Toteamuksen kanssa samaa mieltä (maahanmuutto muslimimaista tulee pysäyttää) oli keskimäärin 55 prosenttia kaikista vastaajista. Voimakkaimmin muslimien maahanmuuttoa vastustettiin Puolassa (72 prosenttia), Itävallassa (65), Unkarissa (64), Belgiassa (64) ja Ranskassa (61).

Huomionarvoista on, että keskimäärin vain 20 prosenttia vastaajista oli eri mieltä eli heidän mielestään maahanmuutto muslimimaista voi jatkua entisellään. Puolassa vain yhdeksän (9) prosenttia vastaajista ei halunnut rajoittaa muslimien maahanmuuttoa.

Kumman ryhmän tahtoa Euroopan poliittinen eliitti (EU-komissio ja EU-parlamentti) on toteuttanut näihin päiviin asti? Vähemmistöön jääneiden 20 prosentin, kuten poliittisella eliitillä on ollut jo vuosien ajan tapana, vaikka aidossa demokratiassa tulisi painottaa enemmistön ääntä päätöksiä tehtäessä. Chatham Housen tutkimukseen voi tutustua tästä linkistä avautuvan artikkelin ja taulukkojen avulla. 

Euroopan koko väkilukuun suhteutettuna voi olettaa, että maahanmuuttoa muslimivaltioista vastustavien määrä Euroopan alueella on laskettavissa mieluummin sadoissa kuin kymmenissä miljoonissa ihmisissä.

Ovatko he islamofobeja? Eivät, vaan perustavat asenteensa tosiasioihin, jotka jokainen aivotoimintaa omaava ja silmät auki kulkeva ihminen voi todentaa.

Ovatko he islamvastaisia? Jossain määrin varmasti, koska tiedostavat surulliset tosiasiat, joita islamin voimakas maihinnousu Eurooppaan on tuottanut.

Vasemmisto-oikeisto –akselin mittapuulla voidaan sanoa, että EU on toteuttanut viime vuodet hyvin vasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä selviää PEW-tutkimuslaitoksen vuonna 2016 julkaisemasta tutkimuksesta, josta on selkeästi nähtävissä, että politiikan vasemmalla laidalla suhtaudutaan myönteisesti juuri sellaisen väestön tuloon, joka aiheuttaa eniten vakavia ongelmia yhteiskuntaan. 

Vasemmiston rakkaus Brysselin politiikkaa kohtaan on viime aikoina vain kasvanut. Totta kai, koska sosialistinen politiikka (avoimien ovien maahanmuutto, yhteisvastuu, taakanjako, tulonsiirrot) edustaa ja edistää sosialismia.

Suomen vasemman laidan poliitikoista noudatettuun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan otti viimeksi kantaa Ylen A-studiossa (3.6.2024) SDP:n Tytti Tuppurainen.

Tuppurainen totesi: ”On tämä murheellista kuinka matalalle ollaan menty. Kaikki hallituspuolueet, kokoomus, kristillisdemokraatit, RKP ja perussuomalaiset, joka [persut] tätä suorastaan ilomielin kannattaa, kyydittäisivät maailman hätää kärsivät pois silmistä, pois meidän luotamme.”

Tuppurainen on väärässä, sillä RKP ei todellisuudessa kannata maahanmuuttopolitiikan reivaamista suomalaisia suojeleville raiteille. RKP suhtautuu uudenlaiseen maahanmuuttopolitiikkaan vastahakoisesti, kuten puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin ja kansanedustaja Eva Biaudet´n useista ulostuloista on selvinnyt.

Tuppuraisen kauhistelemassa asiassa oli kyse turvapaikanhakumallista, jossa toiminta keskitettäisiin turvallisiin kolmansiin maihin. Toimintamalli suojelisi eurooppalaisia valtioita kasvavilta ongelmilta, mutta jostain syystä punavihreä blokki vastustaa sitä.

SDP on vihreiden, vasemmistoliiton ja keskustan ohella varma valinta kaikille niille, jotka eivät piittaa oman kansan turvallisuudesta tuon taivaallista.

Keskusta kuuluu joukkoon muun muassa siksi, että se istui neljä vuotta hallituksessa (Marin), joka pyrki kaikin tavoin edistämään juuri sellaista maahanmuuttoa, joka tuottaa eniten ongelmia vastaanottavalle valtioille.

Sen sijaan, että punavihreässä päädyssä olisi otettu huomioon millaista tuhoa ja murhetta (terrori-isku, terroriuhan kasvu, seksuaalirikosten järisyttävä kasvu, väkivaltaiset jengit jne.) ”maailman hätää kärsivät” ovat tuottaneet suomalaiseen yhteiskuntaan, Tuppurainen ja punavihreät kumppanit toivovat ”hätää kärsiville” uusia väyliä Eurooppaan ja Suomeen saapumiseksi.

Vastustaessaan kansalaisten enemmistön tahtoa maahanmuuton osalta punavihreä blokki on ylivoimaisesti demokratiavastaisin voima Suomessa, kuten sen toveripoliitikot ovat Euroopassa Tanskaa lukuun ottamatta.

Tanskassa sosialidemokraatit edistävät tanskalaispuolueiden enemmistön kanssa politiikkaa, jossa pääroolissa on oman kansan oikeus elää mahdollisimman turvallista ja tasapainoista elämää. Suomen demareissa ja punavihreässä blokissa ylipäätään ollaan enemmän afrikkalaisten ja lähi-itäläisten kuin poliitikkojen palkan maksavien omien kansalaisten asialla.

Mitä tulee suomalaiseen valtamediaan ja valtaosaan Suomi-poliitikoista, pohdituttaa tänä päivänä eniten se, kummat valehtelevat / pimittävät tietoa enemmän. Vaikea sanoa, sillä kumpikaan ammattiryhmä ei niitä mainetta suomalaisten ominaispiirteeksi mainitun rehellisyyden saralla.

Sen sijaan kumpaakin ryhmää vaivaa vahva halu ohjata yhteiskuntaa tilaan, jossa yksittäiselle kansalaiselle jätetään mahdollisimman vähän vaikutusvaltaa siihen, miten hän voi elämäänsä elää. Missä ja millaisten ihmisten kanssa asut, mitä syöt tai miten liikut paikasta toiseen, siinä eräitä teemoja, joista vaikuttaa tulleen median aktivistien ja erityisesti punavihreitä arvoja edustavien poliitikkojen elämäntehtävä.

Useat poliitikot noudattavat toimintansa puolesta käänteistä demokratiaa, jossa poliitikot eivät ole kansaa varten, vaan kansa poliitikkojen mielihaluja palvelemassa.

Aikansa kun nykyistä linjaa kuljetaan, päädytään neuvostoyhteiskunnan tapaiseen järjestelmään, jota kohti EU on valitettavasti taakanjakoineen ja yhteisvastuineen hiljalleen etenemässä.