Ruotsi on sdp:n maahanmuuttopoliittisen toiminnan esikuvamaa. Olof Palme oli Kalevi Sorsan esikuva ja myös Antti Rinne on kertonut ihailevansa Palmen toimintaa.

Olof Palme oli Ruotsin pääministeri, joka käynnisti toden teolla Ruotsin haitallisen maahanmuuttopolitiikan, jota hallitus toisensa jälkeen on Svea Mamman maassa jatkanut.

Kalevi Sorsan valtakaudella Suomi käynnisti maahanmuuttoprojektin, jota valmisteltiin työministeriössä sosialidemokraattisten virkamiesten voimin. Tulokset näemme nyt ympärillämme.

Väitteet siitä, että turvapaikanhakijoiden vyöry tuli yllätyksenä vuonna 2015, ovat täyttä soopaa. Jos et usko, lue tästä linkistä millä tavalla prosessi eteni 2010-luvulla. 

Itse asiassa kaikki Suomen kolmen viimeisen vuosikymmenen hallitukset ovat ottaneet mallia Ruotsin maahanmuuttopolitiikasta vedoten toistuvasti työvoimapulaan sekä Ruotsin talouskehitykseen, jonka väittävät johtuvan maahanmuuttajien suuresta määrästä.

Jussi Halla-aho valisti eilisessä (11.4.2019) Ylen vaalitentissä toimittaja Seija Vaaherkumpua sekä muita läsnä olleita ja tv-katsojia siitä, että vaikka rajan yli ei saavu enää yhtä paljon turvapaikanhakijoita kuin vuonna 2015, se ei tarkoita ongelmien katoamista.

Halla-aho käytti sanaa kumuloitua. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että riippumatta tulijoiden vuotuisen määrän laskusta ”kriittisen massan” määrä kasvaa jatkuvasti, koska edes kielteisen päätöksen saaneita ei saada poistettua maasta.

Lisäksi ne, jotka ovat saaneet oleskeluluvan kuormittavat Suomen taloutta raskaalla tavalla. Kyse ei todellakaan ole rikkaudesta ja voimavarasta, kuten suomalaisille valehdeltiin vuosien ajan.

Eilen tuli selväksi myös se, että Juha Sipilä arvottaa kantaväestöä edustavan ihmisen hengen ja terveyden melko halvaksi.
Sipilä totesi, että laittomien säilöönotto tulee kalliiksi.

Niinpä, mutta minkä hinnan Sipilä määrittää niille suomalaisille, jotka ovat jo menettäneet henkensä tai haavoittuneet tulijoiden tekojen seurauksena?
Entä kuinka kalliiksi ovat tulleet jo tähän mennessä kaikki ne sisäisen turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimet, joita on pyritty tekemään?

Eikö olisi helpompi ja monin verroin edullisempaa tukkia sisääntuloväylät, jotta lisäongelmilta vältytään?

Jos ja kun Ranska kykenee palauttamaan välittömästi turvallisesta Italiasta saapuvat, miksi Suomi ei kykene samaan?

Entä miksi kärkipoliitikot presidenttiä myöten väittävät, että rajavalvontaa ei voi aloittaa, kun tämä perinteisesti kansalaisia suojeleva toimenpide on ollut jo vuosien ajan käytössä esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa?

Onko Ruotsin ja Tanskan poliittisilla päättäjillä nykyisin erilainen arvopohja? Jos on, mistähän se johtunee?

Toisin sanoen, onko Suomen päättäjien ideana kuljettaa Suomi samanlaiseen tilaan kuin Ruotsi tai Tanska ja ryhtyä vasta sitten toimenpiteisiin, joilla suojataan omaa kansaa?

Melko usein vaikuttaa siltä, että pääministeri, hallitus ja opposition punavihreät eivät tiedosta sitä, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Tunnettua on, että Ruotsi on Euroopan raiskaustilastojen ylivoimainen ykkönen, koulupalojen maailmanmestari sekä ampumistapauksen ja kranaatti-iskujen Euroopan mestari.

Edellisten lisäksi Ruotsi kamppailee autojen palamisen Euroopan mestaruudesta Ranskan kanssa. Kumpaankin maahan, Ranskaan ja Ruotsiin on suuntautunut runsaasti maahanmuuttoa Afrikasta ja Lähi-idästä.

Ruotsin harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on selkeä korrelaatio useiden rikostyyppien voimakkaaseen kasvuun. Tämä fakta ei tunnu haittaavan Suomen poliittisia johtajia lukuun ottamatta perussuomalaisten Halla-ahoa.

Sinä päätät ensi sunnuntain (14.4.2019) eduskuntavaaleissa jatketaanko Ruotsin mallia vai siirrytäänkö vihdoin kantaväestön edun mukaiseen maahanmuuttopolitiikkaan.