Yleisradio ennakoi eilisillan (8.5.2019) uutislähetyksessä Antti Rinteen hallituksen mahdollisten ministerien listaa. Oletusarvona Ylen uutistoimittaja piti Rinteen esittämän hallituspohjan ennallaan säilymistä hallitusneuvottelujen loppuun asti.

Mikäli Ylen ennakoiva ministerilista pitää pääosin paikkansa, saavat suomalaiset poliittisiksi johtajikseen useita solidaarisia naisia.

Huomio kiintyi erityisesti kolmeen Ylen esittelemään naiseen, jotka kaikki ovat osoittaneet jo vuosien ajan olevansa luonteeltaan erittäin solidaarisia. Eivät suinkaan suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan, sillä he ovat olleet eduskunnassa lähinnä kehitysmaalaisten ja vieraiden kulttuurien edustajien edunvalvojia.

Sanna Marin, Tytti Tuppurainen ja Li Andersson. Kolmikko on tarjonnut matkan varrella julkisuuteen kommentteja, jotka nostavat hien pintaan jokaiselle suomalaiselle, joka rakastaa turvallista yhteiskuntaa ja jolle yhteiskuntarauha on merkittävä tekijä.

Kolmikon ilmaantuminen ministeriaitioon tarkoittaa haitallista maahanmuuttoa, ilmastofanatismia ja monikultturismia (islamin sisäänajoa länsimaiseen yhteiskuntaan) vastustaville tuskaista tulevaisuutta.

Kun soppaan lisää tiukkapipoisen feminismin, syntyy kolmikon myötä yhtälö, jonka seurauksena jokainen tasapainoista yhteiskuntaa rakastava yksilö kokee vilun väristyksiä.

Ylen vuoden 2015 eduskuntavaalikoneen Tulevaisuus-osion kohdassa kolme Marin kertoo olevansa ”jokseenkin samaa mieltä” vaalikoneen väittämän ”Suomen pitää ottaa suurempi vastuu EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista” kanssa..

Marin on täydentänyt vaalikonevastaustaan kommentilla, jossa hän toteaa, että ”Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita”.

Samassa vaalikoneessa Marin ottaa kantaa myös terrorismin tuomaan uhkaan. Turvallisuus-osion kohdassa kolme Marin vastaa ”jokseenkin eri mieltä”, kun kone esittää väittämän, jonka mukaan ”Maahanmuuttoa Suomeen on rajoitettava terrorismin uhan vuoksi”.

Marin on täydentänyt vastausta kommentilla ”Maahanmuuton rajoittamiselle ei ole tarvetta”.

Tällä hetkellä olemassa olevan käsityksen ja Marinin yleisten maahanmuuttokannanottojen perusteella hänen asenteensa on edelleen sama kuin vuonna 2015.

Demarien toinen näkyvä nainen, Oulusta eduskuntaan ponnistanut Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen esitti 18.11.2016 Suomen Kuvalehden tentissä vuosittaisen pakolaiskiintiön nostamista 10 000 henkilöön.

Vuotta aiemmin, marraskuun 11. päivänä 2015, kun Suomeen vyöryi tuhansia muslimimiehiä Tornion kautta, Tuppurainen valitteli Ruotsin päätöstä aloittaa rajatarkastukset.

Tuppurainen paheksui Ruotsin päätöstä tviitissään 11.11.2015: ”Rajatarkastukset Ruotsissa on hätkähdyttävä uutinen. Murheellinen kuva aikamme neuvottomuudesta pakolaiskriisin ratkaisussa.”

Tuppurainen oli sitä mieltä, että Ruotsi toimii väärin kontrolloidessaan rajalla millaisia henkilöitä pyrkii Ruotsin valtion alueelle.

Marinia ja Tuppuraista tummempaa punaväriä tunnustava Li Andersson ei ole pitänyt kynttilää vakan alla kommentoidessaan maahanmuuttoa.

Syyskuussa 2015 julkaistulla videolla Andersson toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleeksi Suomeen. Andersson toteaa videolla, että ihmisille täytyy luoda lisää mahdollisuuksia tulla hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. 

Verkkouutisten (25.1.2016) mukaan Andersson on sitä mieltä, että ikätestit loukkaavat turvapaikanhakijoita. 

Marraskuussa 2018 Andersson totesi Ylen A-studiossa, että ”ihmisiä ei saa arvottaa sen mukaan, millä tarkoituksilla maahan tulee”. 

Anderssonin mielestä maahanmuuttajia ei tule pisteyttää Kanadan tapaan. Hän väittää pisteytysjärjestelmän heikentävän Suomen houkuttelevuutta.

Olisiko kuitenkin niin, että pisteytysjärjestelmää käyttämällä vasemmistoliitto ei saisi itselleen lisää äänestäjiä heikoilla eväillä maahan pyrkivistä maahanmuuttajista, joiden elämä Suomessa perustuu useimmiten tulonsiirtojen ja erilaisten tukien varaan?

Pisteytysjärjestelmä saattaisi pikemminkin kohottaa Suomen houkuttelevuutta, sillä uskoakseni ihmiset tulevat mieluummin sellaiseen maahan, jossa olosuhteet eivät muistuta Lähi-idän tai useiden afrikkalaisten maiden kaoottista tilaa.

Toinen totuus on, että suomalainen veropolitiikka ei ole omiaan houkuttelemaan maahanmuuttajia, joiden saapuminen tuottaa nettohyötyä valtiolle.

Yleisradio sisällytti eilisessä ministeriarviossaan kaikki edellä mainitut naiset Rinteen hallituksen jäseniksi, mutta ei tässä vielä kaikki, sillä hallituspuolue vihreistä löytyy lisäksi 17 feminististä kieltoja ja veroja rakastavaa naista.

Ei ole vaikea taipua uskomaan, että tulevina vuosina holtiton velanotto, maailmanhalaus ja fanaattinen ilmastopolitiikka kuljettavat suomalaista yhteiskuntaa entistä levottomampaan ja ahdistavampaan tilaan.

Unohtaa ei pidä sitäkään, että yksi hallituksen ministeri tulee todennäköisesti olemaan eduskunnan energiapoliittinen asiantuntija Caruna-Pekka (vihr), jolla on ilmiömäinen kyky tuottaa lisää maksuja kantaväestön kontolle.

Äänestivätkö suomalaiset juuri tämänkaltaista porukkaa? Ainakin demarilogiikan mukaan äänestivät, sillä Antti Rinne totesi eilen televisiossa, että hänen kasaamallaan ryhmällä on selkeä enemmistö eduskunnassa.

Paradoksaalisimpana asiana voidaan pitää sitä, että Juha Sipilän keskusta ilmoittautui Rinteen hallitukseen kantamaan vastuuta sitä politiikkaan vastaan, jota itse toteutti edellisessä hallituksessa.

Mikäli Rinne onnistuu muodostamaan hallituksen nykyisten ehdokaspuolueiden ympärille, on pakko pohtia onko äänestämisellä merkitystä?

Eduskuntavaalien poliittisen tulkinnan eli Rinteen kasaaman [mahdollisen] hallituksen muodostamisen perusteella voidaan sanoa, että ei ole. Vaalien ylivoimaisesti suurin häviäjä istuu hallitusneuvotteluissa ja vaalien ylivoimaisesti suurin voittaja on puolestaan jäämässä oppositioon.