Jussi Halla-aho (ps) Ylen haastattelussa 16.2.2019: 

”Enää en ole puolueen tulevaisuudesta lainkaan huolissani. Uskoisin että useimmat perussuomalaiset kokevat, että moraalinen mädännäisyys ja korruptio poistuivat tästä puolueesta vuonna 2017. Samoin poistui myös pyrkyryys ja henkilökohtainen eduntavoittelu.”

Halla-ahon kommentin osalta olen eri mieltä, sillä pyrkyryys [ja siihen liittyvä henkilökohtainen eduntavoittelu] ei ole poistunut persujen sisältä kuin osittain ja sama koskee myös ulkoapäin kansanedustajiin kohdistuvaa korruptiota ja sen hiljaista hyväksymistä.

Korruption osalta Halla-aho tarkoittanee kuitenkin puolueensa sisällä vallinnuttu ”hyvien veljien ja siskojen” sisäpiirijärjestelmää, joten sen suhteen hän on varmaankin oikeassa.

Miksi olen persujen sisällä olevasta pyrkyryydestä kertomaani mieltä, sitä en tässä avaa, mutta ennustan, että kolmen vuoden sisällä ainakin sisäpiirissä oivalletaan tämä asia ihan itse.

Sebastian Tynkkynen (ps) sen sijaan on millilleen oikeassa ottaessaan kantaa kansanedustajiin kohdistuvaan korruptioon, jota on tapahtunut hyvin pitkään. Itse asiassa pienimuotoinen korruptio on vain kasvanut vuosien saatossa, mutta jostain syystä puhtaita pulmusia leikkivät kansanedustajat eivät ole nostaneet sitä [korruptiota] esiin.

Tynkkynen Iltalehden haastattelussa 11.5.2019: 

”Onhan meilläkin [Suomessa] omassa politiikassa - niin kuntatasolla kuin valtiotasolla – erilaista korruptiota. Ja jos mä haluan tulevaisuudessa olla purkamassa korruptiota, niin sillon mun täytyy olla periaatteellinen ja johdonmukainen ja olla kertomassa mitä me poliitikot saadaan ja sitte kertoa missä menee se oma linja. Että tavallaan mikä ei mun mielestä ole perusteltua sen [kansanedustajan] työn kannalta.”

Ongelma ei liity pelkästään perussuomalaisiin vaan aivan kaikkiin eduskuntapuolueisiin.

Tynkkysen kanta tarkoittaa käytännössä sitä, että viimeisillä eduskuntakausilla lahjuksia vastaanottaneet poliitikot [kaikissa eduskuntapuolueissa] ovat osa korruption sakeaa kenttää. Mitä tästä Tynkkysen selkeästä linjauksesta ajattelevat ne perussuomalaiset, jotka ovat kuluttaneet eduskunnan penkkejä jo kahdeksan vuoden ajan ja ottaneet samalla vastaan kaikenlaisia pieniä lahjoja?

Entä mistä johtuu, että minkään puolueen kansanedustajat eivät ole aiemmilla kausille nostaneet selkeästi ja voimakkaasti esiin parlamentaarikkoihin kohdistuvaa ilmiselvää lahjusten tarjoamista ja vaatinet pienkorruption absoluuttista lopettamista siltä osin, kun kansanedustajille tarjottavat tuotteet eivät liity varsinaiseen kansanedustajan tehtävään?

Miten tavallisen kansalaisen tulee suhtautua poliitikon jääviyteen yleensä minkään asian suhteen, jos poliitikot ottavat vastaan pikkupaketteja ja lahjuksia, mutta eivät kerro niistä kansalaisille?

Onko poliitikkojen heikkoon ulosantiin syynä ahneus vai tyhmyys eli oletus siitä, että jos kukaan ei puhu niin kansalaiset eivät saa tietää?

Tynkkysen tarkoittama lahjonta ei nähtävästi pidä sisällään Alkon hallintoneuvostoon kuuluville kansanedustajille kaksi kertaa vuodessa lahjoitettavaa noin sadan euron arvoista pakettia, joka sisältää pääosin erilaisia alkoholijuomia. 

Millaisia juomia Alko antoi joululahjaksi 12 kansanedustajalle vuonna 2017, siitä suomalaisia valisti Iltasanomat. 

Iltasanomien mukaan ”Alkon hallintoneuvoston jäsenet saivat aiemmin tuotepaketin kolmesti vuodessa. Kun asiasta alettiin uutisoida, Alko päätyi lähettämään uutuuspaketin vain kahdesti vuodessa.
Samalla viinalahjapaketin sisältöä pienennettiin. Aiemmin kansanedustajat saivat noin 150 euron juhlajuomat, nyt juomalahjan summa ei saa olla yli sataa euroa”.

Muuttuuko Alkon harjoittama poliitikkojen voitelu (korruptio) jotenkin erilaiseksi, kun lahjuksen rahallista arvoa kevennetään julkisuuspaineen vuoksi?

Täytyy muistaa samaan aikaan, että hallintoneuvostossa istuvat kansanedustajat saavat Alkosta rahallista etua, sillä jokaisesta hallintoneuvoston kokouksesta napsahtaa kokouspalkkiota 700 – 1 000 euroa. Puheenjohtajalle 1 000 euroa, varapuheenjohtajalle 800 euroa ja hallintoneuvoston perusjäsenelle 700 euroa jokaisesta kokouksesta.

Alkon vuoden 2017 vuosikertomuksen mukaan hallintoneuvosto kokoontui kuusi kertaa vuonna 2016. 

Alkon hallituksen jäsenten kokouspalkkiot ovat hallintoneuvoston vastaavia suurempia. Vuonna 2016 Alkon hallitus kokoontui 11 kertaa. Mikäli hallituksen puheenjohtaja oli paikalla jokaisessa kokouksessa, vastaanotti hän vuoden 2016 aikana yli 30 000 euron palkkion.

Ottaen huomioon, että Alko on valtion monopoliyhtiö, täytyy ihmetellä mistä hitosta hallintoneuvoston jäsenille oikein maksetaan? Olisiko mukavan kokoisen kokouspalkkion perusteena esimerkiksi Alkon raittiustyö ja muu kaksinaismoralismiin viittaava toiminta, jota Alkon puuhastelu on pullollaan? Eivät kai kansanedustajat istu Alkon hallintoneuvostossa siksi, että haluavat kasvattaa kansalaisten alkoholinkäyttöä, jota kritisoidaan mediassa ja parlamentissa säännöllisin väliajoin?

Yksityissektorilta sen verran vertailua, että esimerkiksi joidenkin kauppakamarien (edustavat yrityksiä) hallitusten jäsenet eivät vastaanota senttiäkään kokouspalkkiota matkakuluista puhumattakaan.

Tarttisko tehdä jotain vai mennäänkö edelleen vanhan kaavan mukaan? Kuinka rajusti esimerkiksi Alkon hallintoneuvoston jäsenten (poliitikkojen) kokousaktiivisuus heikkenee, jos heidän ainoa ”palkkionsa” olisi ilmainen kahvi sekä sen ohessa tarjottavat makea ja suolainen?

Alkon harjoittamaa lahjontaa on myös kritisoitu konkreettisella tavalla ainakin kerran, kun kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru palautti vuonna 2013 pääsiäiseksi hänelle toimitetun noin 180 euron arvoisen viinalahjuksen. MTV:n uutisen mukaan Kiuru ei pitänyt Alkon käytäntöä asianmukaisena. 

Tynkkysen mainitsemia sekä Alkon lahjustenjaon tyyppisiä isompia tai pienempiä korruptioon tai poliitikkojen kyseenalaiseen palkitsemiseen viittaavia asioita lienee piilossa ämpärikaupalla, mutta eduskunnassa ollaan pienen ihmisen asialla ja unohdetaan oman edun tavoittelu? Niinpä.

Moni on kritisoinut Tynkkysen korruptioon ja lahjuksiin liittyvää avausta, mutta periaatteellisella ja moraalisella tasolla hän on täysin oikeassa.

Kansanedustaja on ihminen - tai ainakin niin väitetään – ja kuten hyvin tiedetään, ihminen lankeaa toisinaan houkutusten edessä. Tietoisesti tai tiedostamatta – usein silkkaa ahneuttaan.