”Sosiaalidemokraattinen puolue on voittanut Tanskan parlamenttivaalit ja nousee maan suurimmaksi puolueeksi”. Näillä sanoilla alkaa Yleisradion Tanskan parlamenttivaaleista kertova artikkeli. 

Ylen tv-aamun uutisraportissa toimittaja Dan Ekholm totesi, että Tanskassa palattiin sosialidemokraattien voiton ja maahanmuuttokriittisen (Ylen mukaan maahanmuuttovastaisen) Kansanpuolueen rökäletappion myötä poliittiseen normaaliin.

Ekholm sanoi sosialidemokraattien voiton perustuvan siihen, että puolue kopioi Kansanpuolueen tiukan maahanmuuttopolitiikan, mutta ilman ylilyöntejä, joita Kansanpuolue Ekholmin mukaan on tehnyt. Mitä Ekholm tarkoitti ylilyönneillä, sitä hän ei lähetyksessä kertonut.

Yleisradion toimittajat ovat usein käyttäneet sanaa maahanmuuttovastainen, kun ovat käsitelleet uutisoinnissaan perussuomalaista puoluetta tai perussuomalaisten edustajia, kuten Jussi Halla-ahoa tai Laura Huhtasaarta.

Tanskan sosialidemokraattisen puolueen maahanmuuttopolitiikka on huomattavasti tiukempaa kuin yhdenkään suomalaisen eduskuntapuolueen koskaan hallituksessa esittämä tai noudattama linja.

Miksi Yle ei lisää Tanskan sosialidemokraattisen puolueen nimen eteen sanaa ”maahanmuuttovastainen”, vaikka Yle-logiikalla Tanskan demarit ovat jyrkän maahanmuuttovastaisia?

Mikäli yksikään suomalainen puolue noudattaisi hallituksessa ollessaan samaa linjaa, jota Tanskassa on noudatettu ja jota maan tuleva hallitus, sosialidemokraattien johtama koalitio tulee kaiken todennäköisyyden mukaan toteuttamaan, tarkoittaisi se Yle-logiikalla paitsi äärimmäistä maahanmuuttovastaisuutta, myös sisäänpäinkääntyneisyyttä, muukalaisvihamielisyyttä ja islamofobiaa.

Helsingin Sanomien ”Tanskassa vasemmiston ja oikeiston pakolais­linja on yhtenäisen tiukka: kotouttamista ei enää edes yritetä” –otsikoidussa artikkelissa avataan tanskalaista maahanmuuttopolitiikkaa:

”Helmikuun suuressa ”paradigmanmuutoksessa” päätettiin, että pakolaisia ei enää edes yritetä kotouttaa: palautus tehdään heti, jos lähtömaa muuttuu turvalliseksi. Sana ”integraatio-ohjelma” korvattiin uudessa pakolaislaissa sanoilla ”ohjelma itsensä elättämisestä ja kotiinpaluusta”.”

Suomen poliittisen johdon ja valtamedian edustamaa kansallista alennustilaa kuvastaa myös presidentti Sauli Niinistön logiikka, jonka mukaan Tanska on ollut jo pitkään sulkeutunut maa. Kuten muistetaan, presidentti totesi Turun terrori-iskua seuranneella viikolla suurlähettiläspäivillä, että "Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse". 

Sauli Niinistö on kova poika valehtelemaan muiden poliitikkojen tavoin, sillä esimerkiksi Tanska sulki rajansa eli aloitti rajatarkastukset jo 4.1.2016 ja rajavalvonta on ollut kyseisestä päivämäärästä eteenpäin voimassa joka ainoa päivä jatkuen edelleen. 

Toisin sanoen Tanska on ollut Niinistö-logiikalla sulkeutunut maa jo kolmen ja puolen vuoden ajan. En ole kuitenkaan kuullut tai lukenut koskaan, että yksikään länsimainen taho olisi väittänyt Tanskaa sulkeutuneeksi. Tanska harjoittaa ulkomaankauppaa ja maa lasketaan edelleen länsimaisten sivistysvaltioiden joukkoon. Lisäksi esimerkiksi jokainen suomalainen, jolla on voimassa oleva passi, voi matkustaa Tanskaan. Poikkeuksena tietysti henkilöt, joille on annettu maahantulokielto.

Kuinka laajaa kansainvälistä paheksuntaa Tanska on saanut osakseen? Onko Niinistö niin pöljä, että kuvittelee rajavalvonnan aloittamisen tarkoittavan maan sulkeutumista ulkomaailmalta? Ja toisaalta, ei kai hän ole sitä mieltä, että varmuudella haitalliseksi ja vaaralliseksi tiedetyn maahanmuuton ennalta ehkäiseminen on huono asia?

Jos Tanskan tilannetta katsoo Yleisradion tai Sauli Niinistön sinipunavihreiden silmälasien läpi, on Tanska ilman muuta maahanmuuttovastainen ja sulkeutunut maa.

Sen sijaan, jos ajattelee Tanskan maahanmuuttopolitiikkaa tavallisen tanskalaisen tai länsimaista sivistysyhteiskuntaa kunnioittavan kansalaisen näkökulmasta, havaitsee, että Tanska pyrkii takaisin kohti ihmisystävällistä ja inhimillistä elämää kunnioittavaa yhteiskuntaa, jollainen maa oli vielä 1970- ja -80 –luvuilla, jolloin kehitysmaista suuntautuva maahanmuutto oli nollassa tai sitä suuntautui Tanskaan melko vähän.

Tanska oli muutaman vuosikymmenen ajan maailman paras maa, mitä tulee vapauteen, ystävällisyyteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Etnisten tanskalaisten iloisuus ja ystävällisyys olivat jotain sellaista, jota en ole koskaan missään muussa eurooppalaisessa valtiossa kokenut.

Tanska oli aiemmin sivistysvaltio, jollaista Suomesta ei koskaan tullut, vaikka kaikki edellytykset olivat olemassa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Sen sijaan, että Suomi olisi kunnioittanut itseään, taapersi maa välittömästi Brysselin vasalliksi.

Neuvostojen maan romahduksen jälkeen oli ymmärrettävää, että Suomi tavoitteli turvatakuita läntisen Euroopan suunnasta, mutta tasavertaisen neuvottelijan roolin sijaan suomalaiset poliitikot aloittivat välittömästi neuvostoajalta tutun isoveli-kumartelun ikään kuin eivät edustaisi itsenäistä valtiota vaan provinssia, joka vaihtaa isäntää.

Tein edellä mainittujen vuosikymmenien (-70, -80 –luku) ja -90-luvun aikana ainakin 30 lyhyttä tai pitkää lomamatkaa Tanskaan. Erityisesti on mieleen jäänyt matka kesällä 1992, jolloin Tanska oli voittanut jalkapallon Euroopan mestaruuden kaikkien asiantuntijoiden yllätykseksi. Tanska pääsi takaoven kautta kisoihin, kun Jugoslavia suljettiin sodan syttymisen vuoksi Ruotsissa järjestetystä EM-turnauksesta.

Heinäkuussa 1992 Kööpenhaminan vilkkaalla kävelykadulla (Strøget) keskipäivän aikaan kulkiessa lausuin matkakavereilleni ääneen Tanskan ”roligaanien” tunnuslauseen ”we are red, we are white, we are Danish dynamite”.

Roligaanit ovat huligaanien vastakohta. He ovat tanskalaisia jalkapallofaneja, joiden toimintatapa ei pidä sisällään vandalismia ja väkivaltaa vaan tekeminen perustuu iloon ja positiiviseen hauskanpitoon.

Välittömästi roligaanien tunnuksen sanottuani tarttui keski-iän ylittänyt ”herrasmiesmäisesti” pukeutunut tanskalaismies käsivarteeni ja sanoi jotain tanskaksi. Vastasin englanniksi, jonka jälkeen hän osoitti viereisen ravintolan ovea ja pyysi tulemaan mukaan. Sisälle päästyämme herramies tilasi tiskiltä kummallekin oluen ja bitterin, Tuborgin ja Gammeldanskin. Tuttavani, jotka tulivat perässämme ravintolaan, katsoivat ihmeissään mitä on tapahtumassa.

Tanskalaismies oli innokas jalkapallon ystävä ja totesi, että hän halusi tarjota ystävän maljan, koska olin lausunut positiivisesti ja innostuneesti roligaanien tunnuksen.

Kuten todettua, Tanska oli aiemmin maailman paras valtio inhimilliselle ihmiselle. Sittemmin nimenomaan Tanskan sosialidemokraattien avoimien ovien politiikka kuljetti maata kohti monikulttuurista, islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin kroonista törmäyskurssia elävää yhteiskuntaa.

On ikävä todeta, että Tanska ei käsitykseni mukaan tule enää vuosikymmeniin olemaan se iloinen ja ystävällinen Tanska, jossa kävin ensimmäisen kerran jo 60-luvun alkuvuosina perheen kanssa. Ja vielä ikävämpää on havaita, että Suomi on matkalla tismalleen samaan suuntaan, josta Tanska on jo hyvän aikaa pyrkinyt pois, koska kansalaisten ylivoimainen enemmistö niin vaatii.

Kaikkein ikävintä on tietysti se, että suomalaisten enemmistö ei näytä oppivan mitään siitä, mitä muualla Euroopassa tapahtuu. Fiksuna ja viisaana itseään pitävä kansakunta (Suomi) on nyt saanut hallituksen, jonka ministerit ovat jo ennen virkaan astumista antaneet lausuntoja, joiden perusteella tuskan hiki nousee otsalle.

On puhuttu hienoja sanoja ihmisoikeuksista ja kansainvälisistä sopimuksista sekä turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. Suomalaisten oikeudesta elää mahdollisimman turvallista elämää omassa maassaan ei ole lausuttu halaistua sanaa. Poliisien määrää aiotaan korottaa, joka on hyvä asia, mutta miksi puututaan vain oireisiin ja seurauksiin sen sijaan, että tulpattaisiin ongelmien alkusyy?

Miksi kukaan ei kerro mihin läntiseen maahan islamin maihinnousu on tuonut onnea, rauhaa ja vaurautta? Siksi, että sellaista maata ei maailmasta löydy. Sen sijaan kasvavaa levottomuutta, turvattomuutta ja väkivaltaa on saatu lisää kaikkialle sinne, missä islam on saanut riittävästi jalansijaa.

Olisiko syytä katsoa totuutta silmiin ja toimia sen mukaisesti? Yle voisi aloittaa esimerkiksi siitä, että kertoo Tanskan sosialidemokraattisen puolueen olevan maahanmuuttovastainen. Sitä se on avoimemmin ja selkeämmin kuin esimerkiksi perussuomalaiset Suomessa.

Tosiasiassa Tanskan demarit on haittamaahanmuuttovastainen, kuten perussuomalaiset Suomessa, mutta Ylen logiikan mukaan ei ole olemassa haitallista maahanmuuttoa, koska totuuden sanominen on rumaa.