Rakastavat vanhemmat ovat aina kiinnostuneita lapsensa tekemisestä. Epäilen, että Facebookin punavihreä Suomen ylläpitojoukkue rakastaa minua ja monia muita kriittisiä, koska uhraa niin paljon aikaa seuratakseen kirjoitteluamme.

Ja kuten rakastava vanhempi, myös fb:n ylläpito nuhtelee ja jopa rankaisee, kun havaitsee jotain sellaista, joka ei noudata auktoriteetin (fb:n ylläpito) määrittelemää epämääräistä normistoa.

Tämän, 4.6.2019 julkaistun tekstin vuoksi Facebookin ylläpito antoi kakkosprofiililleni tänään (26.6.2019) 30 päivän kirjoituskiellon:

”Viivähdän fb:ssa jonkin aikaa tämän profiilin merkeissä. Avasin aiemmin alkuperäisen profiilini, mutta se bannattiin tänään. Banni johtui vuonna 2017 julkaistussa tekstissä käyttämästäni yhdyssanasta, jonka ensimmäinen osa on "parta". Kummallista, sillä ei kai ole minun vikani, jos etelän auringosta saapuneelle lapselle kasvaa parta jo varhaisella iällä. Koska en ehtinyt sanoa kaikkea mitä oli tarkoitus kertoa, pidän tämän profiilin auki siihen asti, että ehdin sanoa sanottavani tai kunnes banni iskee.”

Ennen tämän päivän bannia julkaisin seinälläni kahden päivän sisällä kolme tekstiä, joissa suhtaudun kriittisesti ilmastonmuutosvouhotukseen, joka on Rinteen hallituksen ja kaikkien Suomen punavihreiden sekä kokoomuslaisten poliittinen ykkösasia.

Viimeisin, 26.6.2019 seinällä julkaistu ilmastonmuutosta ja Yleä kritisoinut teksti on seuraava:

”Ilmasto muuttuu ja Yle manipuloi

Tänä aamuna mietin sitä, onko auringon kyljessä jonkinlainen termostaatti, jota Rinteen hallitus aikoo vääntää 1,5 astetta pienemmälle.

Rinteen hallitus on sitoutunut 1,5 asteen ilmastotavoitteeseen, joka tarkoittaa, että nykyinen hallitus uskoo kykenevänsä säätämään maailman ilmastoa omilla toimillaan.

Hallituksen ja Aalto-yliopiston suunnasta on väläytelty suomalaisen tutkimuksen ja teknologian loistavia kykyjä sekä sitä, millä tavoin Suomi ja suomalaisyritykset voivat tehdä bisnestä ilmastonmuutoksen (ilmaston lämpenemisen) torjunnassa.

Halaistua sanaa en ole kuullut viime aikoina hallituksen tai Aalto-yliopiston edustajien suusta siitä, miten he suhtautuvat auringon vaikutukseen maapallon ilmastollisten muutosten suhteen.

Olen kohtuullisen varma, että kaikki suomalaiset uskovat ilmastonmuutokseen. Eri asia on se, kuka uskoo ilmaston lämpenemiseen, kuka viilenemiseen lähivuosikymmeninä.

Ilmastofanaatikot (alarmistit), kuten Suomen hallitus, aikovat edistää pelkästään sellaista kehitystä, joka ehkäisee heidän mukaansa ilmaston lämpenemistä.
Samalla he leimaavat kaikki toisinajattelijat hiukan kaheleiksi, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että he leimaavat myös tuhannet hiilidioksidihöpötykseen kyllästyneet tiedemiehet hörhöiksi. Tällaisia tiedemiehiä löytyy maailmasta useita tuhansia [ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti], mutta heistä ei esimerkiksi Yleisradio liiemmin kerro.

Jotain hyvin kuvaavaa ilmastofanaatikkojen sielunelämästä kertoo se, että heidän merkittävin viestinviejänsä on 16-vuotias ruotsalainen tyttö, jonka silmät loistavat tyhjyyttä.

Ilmastofanaatikkojen asennetta voi hyvällä syyllä kutsua uskonnolliseksi.
Useimmat heidän esittämänsä ennusteet ovat kumoutuneet vuosien kuluessa, mutta siitä huolimatta usko on säilynyt vahvana. Esimerkiksi Grönlannin jääpeite vaikuttaa olevan kasvusuunnassa, Himalajalla on edelleen jääpeite ja miljoonia ilmastopelottelulla tienanneen Al Goren ennusteet ovat olleet paperia.

Median toimintaa voi pitää vastuuttomana, sillä ilmastoon liittyvä uutisointi on ollut jo hyvin pitkään erittäin valikoivaa. Esimerkkejä erilaisista ilmastollisista muutoksista valikoidaan uutisoinnin pohjaksi huolellisesti siten, että ne tukevat alarmistien oletuksia. Samalla jätetään kokonaan kertomatta toiseen suuntaan todistavat faktat.

Sinänsä massamedian toiminta ei yllätä ainakaan Suomen osalta, sillä vastaavia esimerkkejä löytyy muustakin uutisoinnista.

Esimerkkinä Aku Louhimieheen kohdistunut häpäisy-yritys, jonka yhteydessä Yle toteutti erittäin valikoivaa metodia jättämällä pois lausunnot, jotka eivät tukeneet toimittajan haluamaa suuntaa. Yle oli niin röyhkeä, että ei edes haastatellut henkilöitä, jotka olisivat todistaneet toisin kuin Ylen esiin nostamat näyttelijät.
Ylellä oltiin tietoisia vastakkaisia lausuntoja antavista henkilöistä, mutta Yle ei esittänyt heille ensimmäistäkään kysymystä. Tällaista toimintaa Ylessä kutsutaan tutkivaksi journalismiksi.

Yle noudattaa vanhaa propagandametodia, jonka mukaan uutisoinnin aihepiiri valitaan tavoitteen mukaisesti ja samalla jätetään kokonaan huomiotta vastakkaiset faktat ja mielipiteet.

Ylessä tiedostetaan vallan hyvin se, että vaientaminen tai vaikeneminen on tehokkain tapa, jolla vaikutetaan ihmisten motivaatiotasoon. Motivaation voimakkuudella on puolestaan suuri merkitys sen suhteen kuinka aktiivisesti ihminen jaksaa tuoda esiin vähemmistössä olevia näkemyksiään.
Kuten moni hyvin muistaa ja tietää, Yle käytti täsmälleen samaa metodia haitallisen maahanmuuton ja vuonna 2015 alkaneen invaasion suhteen.

Historian vinkkelistä voidaan sanoa, että Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton propagandatoiminta olivat hiiren pissaa sen rinnalla, millä tavoin Yle ja monet muut eurooppalaiset "ylet" manipuloivat kansaa.

Mutta minkäs teet, kun kansalaisten enemmistö tuntuu hyväksyvän asiain tilan?”

Yhä useampi suomalainen julkisuuden henkilö on esittänyt huolestuneisuutensa sananvapauden tilasta.

Facebook on puolestaan tukenut jo pitkään kehitystä, joka johtaa ajan myötä DDR-tyyppiseen yhteiskuntaan, jossa vain ”oikeat” mielipiteet ja sopivat ”faktat” ovat sallittuja.

Kehityskulku jatkuu Suomen osalta täsmälleen niin kauan kuin suomalaisten enemmistö sen hyväksyy. Toistaiseksi kaikki vaalit (EU-, eduskunta- ja kunnallisvaalit) ovat osoittaneet, että kansalaisten enemmistön mielestä suunta on oikea. Sivistyskansa?