Tanskan Ylen (DR = Danske Radio) 9.8.2019 julkaiseman uutisen mukaan Kööpenhaminassa on räjähtänyt kahdeksan kertaa viimeisen kuuden kuukauden aikana.

Oikea lukema on tällä hetkellä yhdeksän, sillä lauantaina 10.8.2019 Tanskan pääkaupungissa räjähti jälleen, tällä kertaa Nørrebron kaupunginosassa, joka on muuttunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana iloisesta ja turvallisesta opiskelijoiden ja länsimaisen, sivistyneen nuorison suosimasta alueesta levottomaksi maahanmuuttaja-alueeksi, jossa musliminuoret ovat vaatineet sharian noudattamista.

Kuten nykyiseen pohjoismaiseen todellisuuden kieltävään tyyliin kuuluu, Tanskan poliisin edustajat ovat vähätelleet Nørrebron ongelmia yksittäistapauksina. Viimeisin räjähdys tapahtui poliisin liikuteltavan pisteen ulkopuolella, joten nyt taisi käydä niin, että poliisi sai sitä mitä on tilannut lepsuilla toimenpiteillään.

Saattaa olla, että poliisin tiedotuksen vähättelevä tyyli johtuu siitä, että virkavalta tiedottaa ja toimii tiukassa poliittisessa ohjauksessa, kuten Suomessa on tapahtunut viimeistään vuoden 2015 invaasiosta lähtien. Lokakuussa 2015 Uusi Lahti -media uutisoi sisäministeriön alaisen Poliisihallituksen ohjeistuksesta kentällä toimiville poliiseille. Ohjeistuksessa kenttäväkeä kehotettiin vaikenemaan turvapaikanhakijoiden rikoksista. 

Tanska oli pari vuosikymmentä sitten valtio, jossa kuvittelin asuvani ainakin osan vuodesta, kun ikää karttuu lisää. Matkailin Tanskassa kymmeniä kertoja, pisimmät visiitit olivat noin kuukauden mittaisia. Kohteet vaihtelivat pääkaupungista maaseudun pieniin taajamiin. Kaikkialla, ilman ainoatakaan poikkeusta, sai ystävällisen vastaanoton.

Toisin kävi haaveiluni suhteen, sillä Tanska poistui ”erittäin mukavien valtioiden” listalta toistaiseksi viimeisen, vuoden 2002 kesällä tehdyn noin viikon kestäneen Jyllannin ympäri pyöräilyn ja kolmen päivän Kööpenhaminan visiitin jälkeen. Tuolloin näkyi jo selvästi, että Tanskan leppeä ilmapiiri oli monin paikoin muuttunut sitä ikävämmäksi, mitä enemmän alue oli vastaanottanut maahanmuuttoa Lähi-idästä ja Afrikasta.

Läntisen Euroopan iloisimmasta maasta, joka oli aiemmin rauhan, rakkauden ja vapaamielisyyden tyyssija, on kehittynyt haitallisen maahanmuuton myötä valtio, jossa sosialidemokraattinen maailmanhalaus on onnistunut jo osittain pilaamaan smørrebrød-kansakunnan iloisen ja positiivisen hengen.

Tanskalaiset tekevät tietysti kuten haluavat eikä minulla ole siihen nokan koputtamista, mutta sivustakatsojana on ihmeteltävä kuinka nopeasti haitallinen maahanmuutto on kuljettanut aiemmin niin leppoisan, mukavan ja turvallisen maan pinnan alla kytevän levottomuuden tilaan.

Pommien paukkuminen Tanskassa on kuitenkin pientä verrattuna Ruotsin räjähtelyyn, sillä Tanskan Radion (DR) mukaan Svea Mamman maassa on räjähtänyt jo 96 kertaa vuoden 2019 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. 

Ruotsi on räjähdysten määrän perusteella täysin suvereeni Pohjoismaiden mestari, jonka lisäksi se on myös saman alan Euroopan mestari. Siis kansankoti, josta kokoomuksen edellinen puheenjohtaja Alexander Stubb twiittasi Donald Trumpille seuraavasti, kun Yhdysvaltain presidentti viesti maailmalle Ruotsin olevan varsin heikossa hapessa turvallisuuden mittareilla katsottuna. Stubb vastasi Trumpille:

”Arvoisa (rakas) Donald Trump, Ruotsi on maahanmuuttajayställinen, kansainvälinen ja liberaali. Yksi vauraimmista, rikkaimmista ja turvallisimmista paikoista maan päällä.”

Erittäin todellisuuspakoinen ilmaisu Stubbilta, kun ottaa huomioon, että Ruotsi on Euroopan ykkönen a) raiskauksissa, b) tahallisesti sytytetyissä koulupaloissa, c) kranaatti-iskuissa, d) autopaloissa ja e) ampumistapauksissa.

Tunnettua on, että Suomen poliittinen johto – riippumatta siitä, ovatko hallituksessa porvarillisten puolueiden tai vihervasemmiston edustajat – on ottanut mallia Saksan ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikasta.

Tietyistä kulttuureista saapuneiden maahanmuuttajien toteuttamien, lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten määrä osoittaa huimaa kasvua, joten Suomi on oletettavasti kovassa nousukiidossa kyseisten rikosten osalta, kun niiden määrää tarkastellaan länsieurooppalaisessa mittapuussa.

Suomen tilanne on Ruotsin ja Tanskan tavoin ikävä myös siksi, että viime viikkoina julkisuuteen tulleet tiedot kertovat karusti, että poliisin tiedotus on pimittänyt tai vähätellyt ulkomaalaisten henkilöiden tekemiä rikoksia varsin aktiivisesti.

Oulun seksuaalirikokset pulpahtivat julkisuuteen yksittäisen oululaispoliitikon Junes Lokan ansiosta. Helsingin laaja seksuaalirikosvyyhti puolestaan tiedostettiin poliisissa jo hyvän aikaa ennen viime kevään eduskuntavaaleja, mutta asiasta tiedotettiin kunnolla vasta keskikesällä. Suomalainen media käyttää Helsingin kriminaalista nimikettä Eno, sen sijaan internetin useilla palstoilla kerrotaan miehen nimeksi joku Muhammedin monista versioista.

Viime päivinä on mediassa näkynyt uusia tapauksia lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten osalta. Tuorein julkisuuteen pompannut lienee Kankaanpäässä paljastunut rikos, jossa irakilaismiestä epäillään kolmesta lapsen raiskaamisesta. 

Keskusrikospoliisin edustaja totesi joulukuun alussa vuonna 2018, että seksuaalirikosten kohdalla oli tuolloin, Oulun paljastusten yhteydessä, nähty vasta jäävuoren huippu.

Kylmäävää tietoa on, että heikosti työllistyviä ja vastahankaisesti integroitumiseen suhtautuvia maahanmuuttajia kärpäspaperin lailla vetävän Helsingin vuoden 2018 seksuaalirikoksista epäillyistä peräti 54 prosenttia oli ulkomaalaisia. 

Rinteen hallitusta, kuten ei myöskään Sipilän aiempaa hallitusta, eivät haitallisen maahanmuuton mukanaan tuomat turvallisuusongelmat ja tietynlaisen rikollisuuden kasvu tunnu haittaavan. Ulkomaalaispolitiikka jatkuu Rinteen hallituksen johdolla vähintään yhtä lepsuna kuin se oli Sipilän pääministerikaudella kokoomusjohtoisen sisäministeriön ohjauksessa.

Suomalaiset ovat nähtävästi päättäneet, että Ruotsin, Saksan ja Tanskan malli on kiva juttu, sillä ei kai kukaan voi enää väittää olevansa tietämätön siitä, mitä sivistyksestään tasaisen varmasti luopuvassa läntisessä Euroopassa on tapahtunut ja tapahtumassa haitallisen maahanmuuton seurauksena.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen ja Helsingin Sanomien harjoittama, monikulttuurisuuden vakavia seurauksia vähättelevä linja puree nähtävästi suomalaisväestöön.

En tietenkään tiedä, kuinka moni uskoo edelleen saavansa itämaisen ja afrikkalaisen maahanmuuton myötä antoisia naapuruussuhteita ja positiivista kulttuurintuntemusta sekä mukavia ruoka- ja pelihetkiä, mutta ainakin suomalaisten äänestyskäyttäytyminen viittaa toistuvasti suuntaan, jonka mukaan varsin moni odottelee vielä missä vaiheessa pääsee nauttimaan afrikkalaisen tai itämaisen kulttuurin herkuista ja peli-ilosta.