Aluksi uusinta tietoa Saksasta. Junge Freiheit –media uutisoi valtionsyyttäjän kertomasta tiedosta, jonka mukaan Saksassa on käynnistetty viimeisen neljän vuoden aikana 2245 isla[mis]miin liittyvää terrorismioikeudenkäyntiä.

Vuonna 2018 Saksassa saavutettiin uusi ennätys, yhteensä 1220 terrorismioikeudenkäyntiä, joista 884:ssa epäiltyinä olivat isla[mis]min edustajat.

Valtionsyyttäjän mukaan terrorismioikeudenkäyntien määrä kertoo Saksan todellisen turvallisuustilanteen luotettavammin kuin liittovaltion sisäministeriön poliisirikostilasto, johon kohdistuu manipulaatioepäilyjä.

Suomessa Junge Freiheitin välittämästä tiedosta kertoi ensimmäisenä lähdelinkin kera Facebook-seinällään toimittaja Pertti Rönkkö.

Mikä suomalainen valtamedian edustaja ehtii ensimmäisenä uutisoimaan näin järisyttävistä luvuista? Yle, HS, MTV, Iltalehti, Iltasanomat?

Mielenkiintoista on myös se, millä tavoin suomalaiset kansanedustajat reagoivat. Täytyy muistaa, että Saksa ja Ruotsi ovat monin tavoin Suomessa noudatetun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan esikuvia.

Suomi on tunnetusti paradoksaalisen politiikan maa, josta esimerkkinä Suomen pääministeri Juha Sipilän (kesk) Saksan liittokansleri Angela Merkelille 14.joulukuuta 2017 luovuttama Suomen ensimmäinen kansainvälinen tasa-arvopalkinto, 150 000 euroa.

Yleisradion uutisen mukaan”palkinto myönnetään Saksan liittokanslerille Angela Merkelille tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta maailmanlaajuisesta toiminnastaan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolustajana sekä naisten ja tyttöjen puolestapuhujana”.

Onko yksikään länsieurooppalainen poliittinen johtaja aiheuttanut enemmän ongelmia oman maansa naisille ja tytöille kuin Angela Merkel?

Merkelin politiikan seurauksena Saksassa on raiskattu ja kohdeltu muulla tavoin seksuaalisesti kaltoin tuhansia naisia / tyttöjä juuri niiden henkilöiden taholta, jotka Merkel toivotti tervetulleeksi Saksaan. Joissain tapauksissa seksuaalirikoksen tehnyt ulkomaalainen on murhannut uhrinsa aktin jälkeen. Uutisoinnin perusteella on syntynyt mielikuva, jonka mukaan Saksan ulkomaisten seksuaalirikollisten valtaosa edustaa islamilaista maailmaa.

Miten Suomi voi välttää Saksan ja Ruotsin edelleen paisuvat vakavat ongelmat? Yksinkertaisesti sanoen toteuttamalla politiikkaa, jonka tärkeimpänä arvona pidetään oman kansan kaikinpuolista hyvinvointia.

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon arvoista. Jokaiselle parlamenttiin valitulle pitäisi olla itsestään selvää, että ”länsimaiset arvot” tarkoittavat yhteiskuntamallia, jossa valtion ensisijainen tehtävä on pitää huolta omista kansalaisista.

Länsimaisten arvojen toteutuminen yhteiskunnan sisällä vaatii myös sen, että jokaiselta maahan asumaan asettuvalta ulkomaalaiselta edellytetään isäntämaan lakien sekä kantaväestön edustaman kulttuurin ja arvomaailman kunnioittamista.

Kansalaisista huolen pitäminen tarkoittaa sitä, että mahdollisimman hyvän talouspolitiikan lisäksi valtion sisälle luodaan niin turvalliset olosuhteet kuin mahdollista. Ulkoa saapuvan uhan ehkäisemisen pitäisi näin ollen olla itsestään selvä asia, kun puhutaan valtion sisäisestä turvallisuudesta huolehtimisesta.

Viime vuosina Suomessa ja läntisessä Euroopassa on toistettu mantraa, jonka mukaan joissain EU-jäsenvaltioissa ja joidenkin jäsenvaltioiden tietyissä puolueissa ei kunnioiteta arvoja, joiden pohjalle länsimainen yhteiskunta arvoineen perustuu.

Kun aihepiiriä tarkastelee käytännön politiikan kautta, havaitsee, että juuri ne tahot, jotka syyttävät muita arvojen polkemisesta, ovat itse luoneet politiikallaan tilanteen, jossa perinteisiä länsimaisia arvoja ei kunnioiteta.

Katsokaa esimerkiksi Euroopan terrorismitilastoja, terrorismin uhkatason nousua, seksuaalirikostilastoja (yksittäiset ja grooming) ja autopalojen määrää. Belgia, Britannia, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Suomi esimerkkeinä.

Suomi on vielä piirun verran jäljessä muita edellä mainittuja, mutta johtavien poliitikkojen puheista päätellen hallituksella ei ole aikomustakaan muuttaa linjaa vaan pikemminkin edistää suuntausta, jonka myötä Suomi jatkaa yhä vaarallisemmaksi käyvällä polulla.

Seksuaalirikostilastot kertovat karusti, että yksittäisten raiskausten määrän kasvun lisäksi Suomi on noussut myös groomingin osalta uuden eurooppalaisen normin mukaiselle kartalle. Britteihin on toki matkaa groomingin osalta, mutta samoissa jalanjäljissä kuljetaan.

Terrorismi- ja seksuaalirikostilastojen synkkä näkymä on suoraa seurausta noudatetusta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta.

Erityisesti EU:n läntisissä jäsenvaltioissa on otettu avosylin vastaan satojatuhansia vihamielisistä kulttuureista saapuneita ihmisiä, jotka eivät ole sopeutunut yhteenkään läntiseen sivistysvaltioon Euroopan alueella. Suurella osalla sopeutumattomasta väestä on ainakin yksi yhteinen tekijä – islam.

Kun muslimi jää kiinni terrori-iskun suunnittelusta tai toteuttaa terroriteon nousevat läntiset poliitikot ja mediat todistamaan yhteen ääneen, että teolla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Samaan aikaan media ja poliittinen eliitti viestivät kuitenkin islamismista, jolla tarkoitetaan ”poliittista islamia”.

Poliittisen islamin edustajilla tarkoitetaan käytännössä muslimeja, jotka haluavat islamilaisen lain, sharian olevan asuinmaansa laki.

Sharia-asenteen perusteella suurin osa maailman muslimeista on ”islamisteja”. Maailman laajin muslimeja koskenut PEW-tutkimus kertoo karusti, että sadat miljoonat maailman muslimit haluavat sharian olevan asuinmaansa laki.

Islamissa uskonto ja politiikka ovat kietoutuneet vahvasti toistensa ympärille. Niin vahvasti, että niitä ei voi irrottaa toisistaan ilman, että islamin perimmäinen olemus katoaa.

Länsimainen tapa käyttää sanaa islamismi on paitsi säälittävää, myös vaarallista, sillä sen myötä annetaan kuva, jonka mukaan ”islamistit” edustavat vain pieni muslimivähemmistöä. Tosiasiassa selkeä enemmistö maailman muslimeista on ”islamisteja”, kun sanalla tarkoitetaan poliittista islamia, joka pitää sisällään sharian.

Länsipoliitikkojen typerryttävä korrektius on levinnyt Suomessakin kaikkiin eduskuntapuolueisiin. Ikävä havainto, mutta käytäntö kertoo totuuden.

Lopuksi muutama sana islamisaatiokehityksestä, joka on todellisuutta, vaikka median ja poliitikkojen enemmistö pyrkii toisin väittämään.

Islamisaatio ei tarkoita sitä, että enemmistö kansalaisista on muslimeja. Islamisaation voi sanoa alkaneen, kun yhteiskunta alkaa lainsäädännön ja / tai tapakulttuurin kautta muuttamaan käytäntöjään islam-myönteisiksi.

Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten kirjoitin tekstin, jossa valotin esimerkein sitä, millä tavoin islamisaatio on edennyt Suomessa.

Viimeisin todiste saatiin aivan vastikään, kun yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi lausunnon, jonka mukaan burkinin käyttö pitäisi sallia suomalaisissa uimahalleissa. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu esittää yksityisten suihkutilojen rakentamista [muslimeille].

Suomen poliittisen johdon, eduskunnan ja yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä erityisesti sisäministeriön harjoittaman toiminnan ohella myös suomalainen oikeuslaitos on ollut suosiollinen islamilaista terrorismia tukeneita henkilöitä kohtaan.

Jokainen voi päätellä itse missä vaiheessa islamisaatiokehitys on tällä hetkellä. Muslimeille annettujen eri- ja etuoikeuksien lisäksi mietinnän pohjana voi muistella poliitikkojen viime aikojen puheita ja valtamedian toistuvia hyökkäyksiä kantaväestöä vastaan sekä poliisin punavihreän osaston intoa tukkia kansalaisten suut.