Kuka olisi uskonut, että tämän päivän merkittävimmät tiedemiehet ovat yleläisen käsityksen mukaan Greta Thunberg ja Atte Ahokas.

16-vuotiaita lapsukaisia ja koululintsareita molemmat, mutta kuten Josef Stalinille, Adolf Hitlerille ja Mao Tsedongille (Mao Tse Tung), tänä päivänä lapsukainen kelpaa erinomaisesti ideologian lipunkantajaksi, koska uuskommunistit ajattelevat lapsukaisten olevan kritiikiltä suojattuja.

Nuoriso on aina kapinoinut ja uskonut pelastavansa maailman, joka on tuhoutumassa aivan tuota pikaa, mikäli maailmassa ei toimita kuten modernit lapsiarmeijat kaikkialla läntisessä maailmassa vaativat.

Kuka muistaa vielä vuoden 1973 Berliinin nuorisofestivaalit, joihin osallistui tuhansia nuoria kautta maailman?

Maailmanrauhasta puhuttiin, Yhdysvaltoja vihattiin ja internationalismin lipunkantajaa, kommunistista pakkoavioliittoa naapurimaiden kanssa solminutta Neuvostoliittoa pidettiin rauhan takaajana.

Berliinin jälkeen maailmanrauhaa julistettiin Kuubassa, jossa homoseksuaaleja ahdisteltiin ja Castroa kritisoivat heitettiin tyrmään tai surmattiin.

Pientä piipitystä ja kritiikkiä alkoi Kuuban nuorisofestivaalin aikana kuulua nurkista, kun joillekin festivaalikävijöille selvisi, että Kuuba ei ollutkaan vapauden ja vapaan ajattelun tyyssijä vaan tosiasiassa suvaitsematon ja totalitaristinen valtio.

Piipitys oli kuitenkin niin pientä, että se hukkui kommunismin ja Neuvostoliiton ylistyksestä kumpuavan pauhun alle.

Maailman nuoriso ei ole viisastunut senttiäkään sitten Berliinin ja Havannan kiihkomielisten festivaalien.

Berliinin ja Havannan jälkeen nuoriso juhlisti sosialistista ja kommunistista vapautta Moskovassa ja Pohjois-Korean Pjongjangissa. Varsinaisia demokratian ja ihmisoikeuksien tyyssijoja!

Kaikissa edellä mainituissa juhlapaikoissa Suomella oli vankka edustus paikalla. Muistelen erään suomalaisen media-alalla sittemmin menestyneen demarin kehuskelleen julkisesti sitä, kuinka mahtava maa Pohjois-Korea oli tuolloin.

Monikultturismi, haittamaahanmuutto ja ilmastofanatismi edustavat tämän päivän uuskommunistien utopistista haihattelua, joka on levinnyt ainakin Suomessa lähes kaikkien merkityksellisten eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöihin. Puhumattakaan siitä, että perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet seisovat tanakasti haitallisen politiikan takana.

Kun pintaa hieman rapsuttelee ja miettii millaiseen maailmaan monikultturismi, haitallinen maahanmuutto ja ilmastofanatismi johtavat, ymmärtää jokainen täysjärkinen, että massoja liikuttavat elementit ovat osa samaa taistelua internationalismin puolesta, jota sosialistit ja kommunistit ovat käyneet vuosikymmenien ajan.

Aiemmin sosialistit ja kommunistit toimivat rehellisesti ideologiansa julkisesti tunnustaen, nykyisin päämäärää tavoitellaan salakavalasti edellä mainittujen ideologiaa palvelevien ja  sivistysyhteiskuntia rikki repivien elementtien avulla.

Jokainen meistä tekee mielellään hyvää, kuten auttaa hädässä olevia ja toivoo ilmaston säilyvän sellaisena, että ihmisen on hyvä elää. Tämä fakta tiedetään erinomaisen hyvin myös siellä, missä pyritään kaikin tavoin edistämään länsimaiden rappiota. Kuten vanha sanonta kuuluu: tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Näin setämiehenä tuli mieleen, että katsotaan muutama vuosi eteenpäin, jonka jälkeen nostetaan framille ne yhteiskunnalliset ja poliittiset intressipiirit, jotka ovat kiihottaneet toimillaan nuorison hurmostilaan, jonka perusteet eivät kestä päivänvaloa.

Häpeäpaalu on oikea paikka tahoille ja henkilöille, jotka johtavat kansakuntia tietoisesti harhaan hajottaen samalla yhteiskuntia, joiden asiat ovat olleet kohtuullisen hyvällä mallilla.

Taistolaiskommunismin kultavuosien jälkeen vastuullisia ei asetettu valokeilaan vaan he jatkoivat kohti päämääräänsä, yliopistojen professoreiksi, toimittajiksi ja koulujen opettajiksi sekä virkamieskunnan johtopaikoille ja kansanedustajiksi.

Nyt koko Suomi kumartaa juuri niitä asioita ja tavoitteita, joita vanhat taistolaiset ovat aina toivoneet. Länsimaisen yhteiskunnan alasajo on ollut alusta pitäen äärivasemmiston ideologinen päämäärä. Kun länsimainen yhteiskunta on murskattu hajanaiseksi, pusketaan esiin messiaita, jotka pelastavat maailman ja johtavat kaikki kansat onnellisuuden tilaan, jossa pellolla raataminenkin sujuu kuin tanssi, koska aate antaa voimaa.

Voi tziisus, sanon minä. Ei olisi uskonut muutama kymmenen vuotta sitten, että taistolaisliikkeen kaltainen uuskommunistinen maailmanlaajuinen liikehdintä saa nopeassa tahdissa näin voimakkaan jalansijan länsimaailmassa.

Georg Ots kysyy laulussaan muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan. Vastaus on selvä, muuttuu, mutta sen sijaan, että viisastuisi historiasta, tyhmistyy jatkuvasti kunnes kakka lentää tuulettimeen sellaisella voimalla, että sotku pakottaa kansakunnat jälleen järjen ja realismin tielle.

Modernin idiotismin merkeissä on hyvä muistella, mitä maailman parantamisesta ja vallankumouksellisista ajatuksista sokaistuneet nuoret lauloivat vuoden 1973 Berliinin nuorisofestivaaleilla.

"Rauha, ystävyys, solidaarisuus.

Nuorten työ sen varmistaa voi!

Maailman nuorten työllä,

yhteisin ponnistuksin.

Vain nuorten yhteistyö

sen varmistaa voi!

Miten Neuvostoliittoa autamme,

kun maailmanrauhaa rakentaa se

aina varmimman, rauhanomaisen

tien valiten?"

Videolla sama saksaksi, koska Saksa (Merkel) on toiminut jälleen tavalla, jonka tuhoisa voima ulottuu kaikkialle läntiseen Eurooppaan. Ilmastofanatismin osalta ykkössijan saattaa napata Suomi, Pohjolan pölkkypäisten poliitikkojen uusi mahtimaa.