Pekka Haavisto (vihr), Liisa Jaakonsaari (sdp), Paavo Lipponen (sdp), Ilkka Kanerva (kok), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) ja Tarja Halonen (sdp), kaikki tunnettuja suomalaisia poliitikkoja, joiden nimi on yhdistetty Baltzar-pedagogiikkaan, josta oltiin tekemässä suomalaista monikulttuurista, tunneälyyn perustuvaa vientituotetta, mikäli uskomme opetusministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoista (sdp). Lehikoisen mukaan Baltzar-pedagogiikka on potentiaalinen suomalainen koulutusvientituote. 

Sivumennen on sanottava, että poistan varmistimen välittömästi, kun tapaan henkilön, joka lausuu vakavalla naamalla sanan tunneäly. Liipasinsormi herkistyy toden teolla, kun edetään jatko-osaan, monikultturiseen tunneälyyn, jota Baltzar-pedagogiikka – mitä ikinä se onkaan – edustaa Lehikoisen ja monen poliitikon mielestä.

Kun moraalisia tarinoita etiikasta ja naisten oikeuksista kirjoittanut, vasemmistoliiton liepeillä ahkerasti hyörinyt toimittaja Ari Lahdenmäki jäi kiinni raiskauksesta, jonka lisäksi ilmeni, että hänellä oli ollut pitkään taipumus ahdistella naisia, ottivat monet vasemmistoliittoa lähellä olevat henkilöt etäisyyttä Lahdenmäkeen väittämällä, että tuskin tuntevat koko miestä.

Näin teki esimerkiksi kaarnalaivurina mainetta hankkinut Riku Rantala, jolla oli todistetusti paljon yhteistä historiaa Lahdenmäen kanssa. Rantala ja Lahdenmäki ovat esimerkiksi kirjoittaneet yhdessä kirjan, jonka lisäksi Rantala ja toverinsa Tunna Milonoff ovat naureskelleet suorassa lähetyksessä Lahdenmäen taipumukselle käyttäen hänestä positiivinen huumori mielessä sanaa ”meisselinheiluttaja”.

Riku ja Tunna –Docventures: Pieni pornokeskustelu, Yle 15.9.2016: 

[Riku:]"..Ja pornoteemasta Docventuresin radiolähetysten..Yle puheen radiolähetysten vakio-osuus on "Viikon politrikkailut", jossa selvitämme Docventuresin poliittiselta kirjeenvaihtajalta tohtori Ari Lahdenmäeltä mitä kaikkea analisoitavaa on viikon poliitikkojen toilailuissa ja pelleilyissä... nyt katsotaan, öh, onko linjoilla tohtori" .. Tunna: "Joka myös meisselinheiluttajana tunnetaan".

Sivistyneessä maailmassa tällaiset henkilöt poistetaan kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle miettimään syntyjä syviä. Mutta ei Suomessa, sillä pietarimaisen (raamatullinen kieltämisilmiö) Riku Rantalan toiminta on jatkunut vanhalla mallilla niin Yleisradiossa kuin Helsingin Sanomissa, siis mediassa, joka vannoo luotettavuuden ja rehellisyyden nimiin.

Vasemmistoliiton sisällä ja lähipiirissä oltiin vuosien ajan tietoisia Lahdenmäen taipumuksista, mutta sen sijaan, että hänen toimintaansa olisi puututtu millään tavalla, hänen teoillaan vitsailtiin tai niistä vaiettiin.

Jussi Halla-aho (ps) osui mielestäni napakymppiin Lahdenmäen tapaukseen liittyvällä lausunnollaan: 

”Vasemmistopiireissä – kuten monissa uskonnollisissa kulteissa – vallitsee primitiivinen, hierarkkinen machokulttuuri, jossa alfa-urokset rellestävät miten tahtovat, uhrista tehdään syyllinen, ja asioiden esille nostaminen on sosiaalinen itsemurha. Edistykselliset aatteet ovat samanlaista päälle liimattua kuorrutusta kuin vaikkapa Jumalan rakkaus ja armo kurkkuja leikkaaville jihadisteille. Oman kuplan dynamiikassa ne eivät näy eivätkä vaikuta.”

Viime päivinä on puhuttu paljon Veijo Baltzarista ja hänen avustajastaan, jotka on vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta. Asiaan liittyy paljon seksuaalisia elementtejä, kuten myös Lahdenmäen tapaukseen.

Koska Baltzar ja avustajansa ovat olleet sdp:n vaaliehdokkaita, kansalaisia kiinnostaa millaisia yhteyksiä heillä on ollut demarien näkyviin edustajiin, jotka ovat vaikuttaneet Baltzarin toimintaan kulttuurin ja politiikan kentällä.

Ja kas, aivan kuten Riku Rantala Lahdenmäen tapauksen yhteydessä, tällä kertaa sdp:n Liisa Jaakonsaari on Helsingin Sanomien mukaan todennut, että hänellä ”ei ole minkäänlaista suhdetta Baltzariin”.

Internetin syövereistä löytyvät valokuva (Liisa ja Veijo EU-parlamentissa) ja videot (video yksi  ja video kaksi ) kertovat aivan muuta, mutta menneen maailman edustajana Jaakonsaari ei nähtävästi ymmärrä nykypäivän periaatetta, jonka mukaan kansalaiset kaivavat totuuden vaikka kivenkolosta, jos epäilevät poliitikon valehtelevan.

Kokoomuksen Ilkka Kanerva on puolestaan kommentoinut, että hän ei tuntenut ”pätkän vertaa” Baltzaria lupautuessaan mukaan Drom-yhdistyksen strategiseen ohjausryhmään. Helsingin Sanomien mukaan Kanerva on todennut, että ”kyllä minä lähtökohtaisesti oletan, että ihminen on ok, kun Paavokin [Lipponen] tunsi hänet pitkältä ajalta kaverina”.

Pätevä kaveri? Uskoo Paavo Lipposeen, joka valehteli suomalaisille, että omasta valuutasta luopumisesta ei ole kyse eikä varsinkaan minkään valtakunnan liittovaltiosuunnitelmista, kun kansalaiset esittivät huolensa EU-jäsenyyden vaikutuksista.

Jaakonsaaren ja Kanervan tavoin ohjausryhmään kuuluva Paavo Lipponen (sdp) ei vastannut lainkaan Helsingin Sanomien yhteydenottoon.

Vihreiden Pekka Haavisto kertoo irtautuneensa ohjausryhmästä vuonna 2013 noustuaan ministeriksi. Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) puolestaan kiistää koskaan kuuluneensa kyseiseen ryhmään.

Tähän mennessä on kuitenkin paljastunut, että Haavisto ja Alanko-Kahiluoto ovat tienneet ainakin vuoden ajan Baltzarin kyseenalaisesta toiminnasta, mutta eivät ole panneet tikkua ristiin ehkäistäkseen toiminnan jatkumisen.

Suomesta vähemmistöjen temmellyskentän tehneen Tarja Halosen kommentit Baltzar-kuviossa tuovat mieleen DDR:n tunnustamiskomitean, jonka aktiivinen jäsen Halonen oli, vaikka yritti muuta väittää julkisuudessa. 

Mitä Halosen moraalista kertoo se, että hän antoi erittäin harvinaisen kulttuurineuvoksen arvonimen Veijo Baltzarille, vaikka tiesi Baltzarin saaneen tuomion sekä törkeästä petoksen yrityksestä että virkavelvollisuuden rikkomisesta?

Virkavelvollisuuden rikkomisella oli yhteys juuri sellaiseen toimintaan, joka on nyt yhdistetty Baltzarin luomaan kulttiyhteisöön, siis siihen, jossa toteutetaan tunneälyyn perustuvaa monikulttuurista Baltzar-pedagogiikkaa, joka on ministeriön korkean sosialidemokraattisen virkamiehen mukaan potentiaalinen vientituote.

Halonen on toiminut Baltzarin hankkeiden suojelijana, mutta väittää, että se ei ole osoitus Baltzarin toiminnan tukemisesta. Tekopyhyyden asteikolla Halonen saa lausunnostaan täydet kymmenen pistettä.

Poliitikkojen reaktiot – kieltäminen, valehtelu ja vähättely – kertovat karusti, mitä poliitikko tarkoittaa todetessaan olevansa vastuullinen yhteiskunnallisessa toiminnassaan.

Jossain toisessa maassa Haavisto olisi jo entinen ministeri, tosin eri syystä kuin Baltzarin tapaus, Kanervaa ei olisi valittu enää vuosiin eduskuntaan, Jaakonsaaren eläkepäivät olisivat alkaneet jo aikaa sitten eikä Lipposesta olisi ikinä leivottu pääministeriä ja Halosesta presidenttiä, jonka lisäksi laillisuutta kunnioittavassa normaalin politiikan ja hyvän kansallisen moraalin omaavassa maassa Alanko-Kahiluoto istuisi viimeistä kauttaan eduskunnassa.

Mutta Suomessa kaikki on toisin, joka perustuu puolestaan siihen, että konsensuksen kultamaassa poliittisella eliitillä [ja medialla] on yhteisiä salaisuuksia vuosikymmenten ajalta. Mikäli joku pannaan oikeasti vastuuseen, pelkona on, että korttitalo romahtaa ja valtakunnanoikeus saa liudan asiakkaita.

Missä tahansa muussa länsimaassa KGB:n yhteyshenkilönä tunnettu ex-kansanedustaja Jaakko Laakso (vas) olisi istunut muutaman vuoden kalterien takana, Suomessa hän ei ole joutunut laverteluistaan minkäänlaiseen vastuuseen.

Ei ole vaikea arvata, mitä tarkoitettiin aikoinaan sillä, että toimittaja Matts Dumell sai vakoilutuomion, mutta Jaakko Laakso päästettiin kuin koira veräjästä. Jälkikäteen on sanottu, että Laakso jätettiin rauhaan ”poliittisista syistä”.

Pelko monien muiden poliittisten henkilöiden näppien palamisesta lienee aito syy, sillä varmaa on, että moni suomalaispoliitikko syyllistyi neuvostoaikana toimintaan, josta olisi jossain toisessa maassa saanut maanpetossyytteen.

Kuvaavaa suomalaisessa yhteiskunnassa yhä jatkuvalle kaksinaismoraaliselle toiminnalle on, että harmaan talouden työryhmässä ministerinä istunut ja samaan aikaan pimeän työvoiman käyttämisestä kiinni jäänyt Heidi Hautala (vihr) istuu jälleen meppinä Brysselissä.

Kyse ei ole ainoastaan poliitikkojen piirissä tapahtuneesta yhteiskuntamoraalin rappiosta vaan myös siitä, että melkoinen osa kansalaisista hyväksyy poliitikkojen laittomuudet ja moraalittomuudet.

Selkeimmin yhteiskuntamoraalia tuhoava vihervasemmisto - sdp, vasemmistoliitto ja vihreät - on paraatiesimerkki suomalaisvastaisesta toiminnasta ja kansan enemmistön hylkimisestä, mutta jostain kumman syystä niiden yhteiskannatus on edelleen noin 35 prosenttia gallupien mukaan.

Neuvostoaika teki tehtävänsä luoden Suomeen kabinettipolitiikan, joka tarkoittaa, että vastuun kantaminen kansakunnan edun vuoksi on surkea vitsi.

Nyt yhteiskunnassa on havaittavissa huojumisen merkkejä, jotka ovat niin vahvoja, että uskon suuriin romahduksiin ja merkittäviin nousuihin. Kuka tai ketkä matkaavat ylös, ketkä alas, sen kertovat lähivuodet. Oletettavasti odottavan aika ei ole tällä kertaa kovin pitkä vaan selkeät muutokset tapahtuvat maksimissaan kolmen vuoden sisällä. Mahdollisesti jo vuonna 2020.