Vuonna 1999 Idi Amin antoi Saudi-Arabian Jeddassa sijaitsevassa luksuskodissaan haastattelun ugandalaiselle sanomalehti Sunday Visionille. Haastattelussa Amin totesi: "I am leading a quiet life and committed to my religion, Islam, and Allah. I don't have problems with anyone”. (Vietän rauhallista, islamiin ja Allahin tahtoon sitoutunutta elämää eikä minulla ole ongelmia kenenkään kanssa.)

Saudi-Arabiaan Idi Amin päätyi vuonna 1980 paettuaan ensin Libyaan vuonna 1979 oltuaan sitä ennen koko maailman tuntema murhanhimoinen diktaattori Ugandassa. Idi Aminin hirmuhallinnon vuosina 1971 – 79 satojatuhansia ugandalaisia kidutettiin ja murhattiin.

Afrikan alueella hän nautti kunnioitusta, sillä vuonna 1975 Idi Amin valittiin 34 afrikkalaisen valtion perustaman Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU:n puheenjohtajaksi Somalian diktaattorin, islaminuskoisen sosialistin Siad Barren puheenjohtajakauden jälkeen.

Ennen OAU:n nimen vaihtumista Afrikan unioniksi vuonna 2002, järjestön jäseninä oli kaikkiaan 53 Afrikan 54 valtiosta.

Vallassa olonsa aikana Idi Amin julistautui hartaaksi muslimiksi ja karkotti kaikki aasialaissyntyiset ugandalaiset, omien sanojensa mukaan Allahin tahdon mukaisesti. Amin on myös pahoitellut Israelin pääministerille lähettämässään kirjeessä sitä, että Hitler ei onnistunut tappamaan kaikkia juutalaisia.

Länsimaissa, ja erityisesti Suomessa kiihtyvän sananvapauden vastaisen liikehdinnän aikana on nostettu esiin Idi Aminin sanoiksi kerrottu toteamus:

“There is freedom of speech, but I cannot guarantee freedom after speech.” ([Ugandassa] on sananvapaus, mutta en voi taata vapautta puheen jälkeen.)

Sananvapaus nousi Suomessa vahvasti esiin, kun presidentti Sauli Niinistön nimittämä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen määräsi esitutkinnan kansanedustaja Päivi Räsäsen vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”.

Toiviainen määräsi esitutkinnan aloittamisen, vaikka poliisi oli jo aiemmin todennut, että esitutkintaa ei aloiteta, koska rikosta ei ole tapahtunut.

Räsänen on myös toisen rikostutkinnan kohteena. Se koskee hänen viime kesäkuussa julkaisemaansa Twitter-päivitystä, jonka Räsänen kirjoitti Helsinki Prideen liittyen: ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”.

Kummassakin tapauksessa Räsästä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan.

Räsäsen ja muutaman muun epäilyksen alla olevan kansanedustajan kohdalla kohua on herättänyt se, että valtakunnansyyttäjä pyrkii rajoittamaan kansanedustajien sanomisen vapautta.

Lisäksi Räsäsen toisen, vuotta 2004 koskevan epäilyn osalta on hämmästelty valtakunnansyyttäjän halua tulkita lakia taannehtivasti.

Perussuomalaisten Suomen Uutisten mukaan ”taannehtivaa lakia on Suomessa viimeksi sovellettu sotasyyllisyys- ja asekätkentäjutun oikeudenkäynneissä Neuvostoliiton valvontakomission paineen alla. Taannehtivat tuomiot ovat laillisuusperiaatteen vastaisia”. 

Professori Markku Jokisipilä on puolestaan todennut, että ”demokratian kannalta on huomionarvoista, että kansanedustaja Räsänen, jolle perustuslaki takaa laajan puheoikeuden ja oikeuden hoitaa edustajantointaan kenenkään sitä estämättä, on jo kahden esitutkinnan kohteena”. 

Lisäksi Jokisipilä sanoo, ettei ihmettele, "jos monien oikeustaju on koetteilla tätä näytelmää seuratessa”.

Valtakunnansyyttäjän toiminta on herättänyt laajaa kummastusta kaikkialla suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka lisäksi hullujenhuoneen mieleen tuovaa draamaa seurataan mielenkiinnolla esimerkiksi naapurimaa Virossa, jossa Toiviainen kävi vastikään visiitillä.

Viron yleisradioyhtiö ERR:n haastattelussa Toiviaiselta kysyttiin myös sananvapaudesta. What is hate speech? ja But is this not just free speech? (Mitä tarkoittaa vihapuhe? Eikö tämä ole vain sananvapauden piiriin kuuluvaa puhetta?) 

Entä millä tavoin Tasavallan presidentti ja Suomen suosituimman puolueen puheenjohtaja suhtautuvat sananvapauteen?

Toiviaisen nimittänyt presidentti Niinistö totesi presidentinvaalikiertueensa aikana antamassaan haastattelussa, että sananvapaus ei ole rajaton vaan laki antaa sille rajat. Niinistö sanoi:

”Itse asiassa rajat ovat aika selvät: sanoa saa, mutta jos sanoo jotakin loukkaavaa, siitä rapsahtaa rangaistus.”

Lausunnollaan Niinistö paljasti, että ei ymmärrä lainkaan mitä sananvapaus tarkoittaa, sillä todellisuudessa ”sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät”, kuten esimerkiksi eduskunnalle esitetyssä, marraskuun 7. päivänä allekirjoitetussa, Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun nojaavassa lakialoitteessa todetaan. 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on käsitellyt sananvapautta useissa yhteyksissä. Viimeksi eduskunnassa 27.11.2019, otteita puheesta:

”Sananvapaus voidaan ymmärtää ja ymmärretäänkin eri tahoilla hyvin eri tavoin. Itse näen, että sananvapauslainsäädännön tehtävä on ennen kaikkea suojella yksilöä instituutioilta. Ilman vapaata keskustelua ja kyseenalaistamista ei ole demokratiaa eikä kehitystä.

Monet näkevät asian tismalleen päinvastoin, että lainsäädännön tehtävä on suojella instituutioita ja vallitsevia totuuksia ja uskonkappaleita yksilöltä. Tällaisia instituutioita ovat viranomaiset, poliitikot ja media. ”

”Yksi oikeusvaltion kulmakivistä on, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja että laki suojelee samalla voimalla kaikkia ihmisiä riippumatta näiden taustasta.”

”Sananvapauden tukahduttaminen tapahtui itse asiassa tismalleen samalla tavalla Neuvostoliitossa. Sielläkin perustuslaki takasi sananvapauden. Kuitenkin kaikki tiesivät, että kiihotusta, lietsontaa ja huliganismia koskeva lainsäädäntö oli tulkinnaltaan hyvin venyvä, ja että mikä tahansa vallanpitäjien tai vallitsevan yhteiskuntaideologian kannalta ikävä ilmaisu johtaa syytteeseen, tuomioon ja muihin vaikeuksiin.”

Rinnastanko blogissa Ugandan entisen diktaattori Idi Aminin, presidentti Niinistön ja valtakunnansyyttäjä Toiviaisen?

En, mutta Idi Amin on hyvä esimerkki siitä, mihin ajattelun- ja sananvapauden kahlitseminen pahimmillaan johtaa. Äärimmäisiä esimerkkejä ovat myös Neuvostoliiton, DDR:n ja Pohjois-Korean sekä Kamputsean Pol Potin julma toiminta ja sananvapauden moninainen rajoittaminen, joilla suojeltiin hallintoa viemällä kansalaisilta oikeus itsenäiseen ajatteluun ja vapaaseen puheeseen.

Kaikissa edellä mainituissa maissa ihminen joutui pidätetyksi, usein jopa hengenvaaraan pelkästään siksi, että häneen kohdistui ilmianto. Oliko ilmiannon taustalla todellisuuspohjaa, sillä ei ollut väliä, pääasia oli, että kansa oli mahdollisimman kyykyssä vallanpitäjien edessä.

Kansalaisiin kohdistuvat ajattelun ja sananvapauden rajoitukset hiipivät vähitellen yhteiskuntaan hyvien aikomusten saattelemina. Kuten aikoinaan on viisaasti todettu, ”tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”. Kun kieltojen ja rajoitusten tielle lähdetään, saattaa käydä niin, että rajoituksia alun perin esittäneet istuvat ajan myötä itse syytettyjen penkillä, kun valta vaihtuu.

Lainsäädännön tulisi aina olla kestävää, sellaista, joka kohtelee kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti riippumatta siitä, kuka on milloinkin vallan kahvassa. Suomen nykyisessä ideologisessa ympäristössä, monikulttuurihuumassa, monikultturismin kannattajia ja vastustajia kohdellaan eri tavoin. Siinä, missä suomalaista tai kristittyä saa solvata vapaasti, joutuu samasta pilkanteosta käräjille, jos ikävän ilmaisun kohde edustaa monikulttuurin, valtamedian tai "oikeamielisten" poliitikkojen piiriin katsottua väkeä.

Päivi Räsäsen tapaus ja Jussi Halla-ahon aikoinaan saama tuomio ovat paraatiesimerkkejä käytännöstä, jossa virkamies ja poliittinen hegemonia pyrkivät edistämään linjaa, jolla suojellaan hallintoa (poliitikot, virkamiehet) ja mediaa sekä kantaväestöä parempaa yhteiskunnallista ja oikeudellista suojaa nauttivaa monikulttuurin edustajaa.

Vanha ahneuteen ja vallanhimoon liittyvä sananlasku sanoo:

”Jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden”, joka vastaa englanninkielistä "give him an inch and he'll take a yard". (Lupaa hänelle tuuma niin hän ottaa jaardin.)

Sananvapauden kohdalla ei ole syytä antaa tuumaakaan periksi politiikalle, jonka tarkoituksena on pönkittää hallinnon valtaa kansalaisten ja toisinajattelevien vapautta rajoittamalla.