Aluksi varoituksen sana: kirjoitus sisältää ikäviä faktoja sekä sarkasmia ja ironiaa. Faktat, sarkasmi ja ironia ovat kirjoituksessa päällekkäin ja allekkain, joten en kanna vastuuta siitä, jos lukijalle jää jostain kirjoituksen osa-alueesta virheellinen käsitys.

Kirjoituksen faktat ovat utopistien kannalta vaarallisia, sarkasmi ja ironia sen sijaan selviytymisen välineitä niille, jotka elävät realismissa.

Ja nyt asiaan.

Yleisradion uutisen mukaan ”Ruotsin poliisiylijohtaja Anders Thornberg varoittaa, että Tukholman ja Uppsalan maanantaiset räjähdykset ennakoivat uutta rajun jengiväkivallan vuotta”. 

Huh, huh, säikähdin jo, että taivas on pudonnut yleläisten niskaan ja suomalaiset saavat aitoa syväanalyysiä siitä, mistä Ruotsin jatkuvasti paheneva tila johtuu. Mutta mitä sitä turhia, joten huoli pois.

Pitäisikö Ruotsin nyt kieltää jengit, koska ne ovat poliisiylijohtajan mukaan syypäitä ikävään tilanteeseen? Kategorisesti voisi kieltää kaikki jengit, sillä kukaan ei voi tietää mistä jengistä kasvaa pikatahtia yhteiskunnalle vaarallinen huligaanijengi, joka keskittyy autojen ja koulujen polttoon, kiristyksiin, kidutuksiin, murhiin, seksuaalirikoksiin tai muuhun monikulttuuriseen perinnetoimintaan, jota Ruotsissa on viime vuodet harjoitettu ahkerasti.

Turha siis luulla, että Yle ja Ruotsin poliisiylijohtaja ovat ryhtyneet rehellisiksi kertomalla yhteiskunnan epävakaan tilan johtuvan maahanmuuttopolitiikasta, jolla on tavoiteltu monikulttuurista yhteiskuntaa, jollaisesta internationalistit ovat vuosikymmenien ajan haaveilleet osana proletaarin vallankumousta.

Ruotsissa on viime vuosina räjähdellyt jatkuvasti, jopa siinä määrin, että Ruotsin todellista tilannetta pitkään pimittäneen Yleisradion uutistoimituksen on ollut viime aikoina pakko reagoida ja kertoa pommi-iskuista suomalaisille. Kuten tekstin alkuun linkitetty Ylen uutinen kertoo, viimeiset ”pommitukset” tapahtuivat Tukholmassa ja Uppsalassa.

Vuonna 2019 Ruotsissa toteutui noin 250 räjähteisiin (käsikranaatit, kotitekoiset pommit) ja rikolliseen toimintaan viittaavaa tapausta.

Pommi-iskujen määrä on ollut rajussa kasvussa viime vuosina. Vuonna 2018 iskujen määrä oli 162, kun se vuonna 2012 oli vielä pyöreä nolla kappaletta ja vuonna 2014 hieman yli kymmenen räjähdystä. Viime vuoden luku, noin 250 kappaletta, viittaa jo sisällissodan kaltaiseen tilaan.

Suomalaisen median surkeaa tilaa kuvastaa erinomaisesti se, kuinka vaisusti, pimittävästi ja valheellisesti ruotsalaisesta yhteiskunnasta on raportoitu vuosien ajan, aivan viime päiviin asti.

Erityisen selkeää on valtamedian uutisoinnissa ollut monikulttuuriseen yhteiskuntaan tähtäävän maahanmuuton poissulkeminen Ruotsin heikkenevän turvallisuustilanteen merkittävimpänä syynä.

Valtamediassa, niin Suomessa kuin Ruotsissa, on toistuvasti väitetty syyn löytyvän eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä, vaikka vandalismin ja väkivallan määrän kasvusta kertovat tilastot korreloivat selkeästi maahanmuuton ja erityisesti tietyistä suunnista saapuvan maahanmuuton kasvun kanssa.

Lähi-itä ja Afrikka ovat tulleet Ruotsiin henkilöiden ja erilaisten ryhmien muodossa, mutta niin on tullut myös kulttuuri, jota maahanmuuttajien lähtömaat edustavat.

Ruotsi on tavoitteensa mukaisesti saavuttanut tietynlaisen monikulttuurisen yhteiskunnan tason, joten kehitystä edistäneet poliitikot lienevät tyytyväisiä, kun utopia on vihdoin toteutumassa.

Pikku vikoja tietysti löytyy verratessa Ruotsia muuhun Eurooppaan. Ruotsi on vielä toistaiseksi koko maailman ykkönen tahallisesti sytytettyjen koulupalojen osalta, Euroopan mestaruuteen maa yltää raiskauksissa ja pommi-iskuissa sekä ampumistapauksissa, joita toteutui vuonna 2018 yli 300, kuolleiden määrän ollessa 45, haavoittuneiden 135.

Autopalojen suhteen Ruotsi ja Ranska ovat Euroopan edistyksellisimmät, vasemmistolaisten käyttämää toivottua yhteiskuntakehitystä kuvaavan termin mukaisesti.

Käytän sanontaa vielä toistaiseksi, sillä läntisen Euroopan useat maat ovat kilvoitelleet jo vuosien ajan noususta samaan monikulttuurivaltioiden yläluokkaan, jossa Ruotsi on toistaiseksi ypöyksin.

Groomingia voidaan kutsua monikulttuuriselle yhteiskunnalle tyypilliseksi rikollisuuden lajiksi. Sen suhteen Britannia on Ruotsia kehittyneempi. Grooming-rikollisuudessa pieniä ja vähän isompia poikia ja tyttöjä käytetään seksuaalisesti hyväksi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Suomi ei ole jäänyt osattomaksi, kuten Oulussa Junes Lokan ansiosta suurelle yleisölle paljastuneet tapaukset osoittavat.

Lisäksi tiedetään marokkolaistaustaisen ”Enon” pyörittäneen Helsingin Laajasalon asunnossaan henkilökohtaista rinkiä, jossa uhreina on useita alkoholin ja huumaavien aineiden myötävaikutuksella raiskattua tai muulla tavoin hyväksikäytettyä nuorta.

Oulussa ja Helsingissä paljastuneet tapaukset eivät taatusti ole ainoita. Poliisin aika on mennyt viime vuosina vihapuheen kyttäämiseen netissä, joten satoja ilmoituksia lapsiin ja nuoriin kohdistuneista rikoksista on jäänyt tutkimatta.

Poliisin kummallinen toiminta perustuu poliitikkojen käskytykseen. Todellinen sylttytehdas on näin ollen sisäministeriö. Sitä johtivat ensin neljä vuotta kokoomuslaiset vihaministerit Petteri Orpo, Paula Risikko ja Kai Mykkänen, jonka jälkeen ruoriin astui jääkalikkamainen Maria Ohisalo (vihr), joka ei koskaan vastaan rehellisesti ja suoraan kysymyksiin, joita hänelle esitetään eduskunnan kyselytunnilla.

Vahvoja ehdokkaita Ruotsin rinnalle kirimisessä ovat Britannian ohella esimerkiksi Belgia ja Saksa sekä Ranska, joka on jostain syystä valvonut rajojaan yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2015 alkaen.

Ranska sinkoaa kaikki Italiasta ilman asiallisia papereita maahan pyrkivät takaisin Italiaan ilman mutkikkaita oikeudenkäyntejä, joita Suomessa sen sijaan rakastetaan.

Saattaa olla, että Suomessa mutkikkaita oikeusprosesseja rakastavat lähinnä vihervasemmistolaiset poliitikot sekä oikeusoppineet ja asianajajat, joiden varallisuuden kasvu on sidoksissa valtiolta tipahtelevaan varmaan tuloon, jota asiattomasti / laittomasti maassa olevien puolustamisesta saavat.

Valtio (veronmaksajat) on varma tulonlähde, jonka taikaseinästä pumpataan rahaa sitä mukaa, kun toverit eduskunnassa onnistuvat tekemään päätöksiä, joiden myötä maahanmuuttopoliittinen ruletti jatkaa vinhaa pyörimistään. Silkkaa sosialismia kaikki tyynni, mutta suomalaisten enemmistö tuntuu tykkäävän.

Sosialismi on koettu viime vuosina Suomessa niin hienoksi asiaksi, että sitä rakastavat myös monet kokoomuslaiset, kuten entinen sisäministeri ja kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo. Orpo tilasi muutaman kymmenen tuhatta asiakasta, jonka jälkeen hänen vaimonsa ryhtyi leventämään perheen leipää havaitessaan millaisessa hädässä miehensä ja ex-pääministeri Juha Sipilän (kesk) Suomeen päästämät irakilaiset sotapojat ovat.

Ranskan kroonisesta rajavalvonnasta tuli mieleen kysymys, onko Ranska nyt sulkeutunut ja käpertynyt itseensä, kuten presidentti Sauli Niinistö väitti Suomelle käyvän, mikäli Suomi aloittaa rajavalvonnan.

Lisäksi Niinistö totesi, että Suomea sitovat erilaiset kansainväliset sopimukset, jonka suhteen hän on aivan oikeassa. Ikävä fakta on kuitenkin se, että Suomi ei nimenomaan noudattanut sopimuksia, joiden perusteella Suomen ei olisi pitänyt ottaa ainoatakaan tulijaa vastaan länsirajalta. Pääministerinä istunut Sipilä myönsi, ettei Suomi noudattanut sopimuksia, presidentti sen sijaan tuntui olleen erilaisen käsityksen vallassa.

Edellisten kappaleiden kirjoittaminen nosti huolen rypyt otsalle. Mieleen nousi kysymys, ovatko ne vihapuhetta, kamalaa totuuksien laukomista, jonka nykypäivän poliitikot presidenttiä myöten haluavat kieltää, koska totuus satuttaa poliitikkoja ja toimittajia kaikkein eniten nykypäivän Suomessa.

Kuten edeltä on havaittavissa, aina ei jaksa suhtautua suomalaiseen politiikkaan vakavuudella, jolla siihen pitäisi suhtautua varsinkin edessä näkyvän äärimmäisen haitallisen kehityksen vuoksi.

Toistakymmentä vuotta maahanmuuttokriittiset ovat yrittäneet kertoa mitä tuleman pitää, jos seuraamme Ruotsin esimerkkiä. Toistaiseksi tilanne on Suomen osalta vain huonontunut vuosi vuodelta. Eikä tunnelin päässä näy valoa vieläkään, jos asiaa miettii nykyisen hallituksen koostumuksen ja toiminnan perusteella.

Ikävä tosiasia on, että merkittävä osa suomalaisista elää politiikan punavihreiden kanssa samanlaisessa utopistisessa pumpulimaailmassa, jossa kuvitellaan kaikkien ihmisen ja kulttuurien olevan yhtä hyviä.

Omasta mielestäni murhaaja, raiskaaja ja terroristi eivät ole yhtä hyviä ihmisiä kuin ne, jotka eivät harrasta samanlaista toimintaa. Ja toisaalta olen myös sitä mieltä, että länsimainen yhteiskunta on monta kertaa parempi ja inhimillisempi kuin islamilainen yhteiskunta, jollaisen saapumista Suomeen vihervasemmistolaiset ovat pyrkineet edistämään kaikin tavoin.

Suomella on sama suunta kuin Ruotsilla. Toistaiseksi kansa on näin tahtonut. Nykyinen tilanne johtuu siitä, että keskusta petti jälleen kerran suomalaiset ryhtymällä tukemaan sosialistihallitusta.

Näin on marjat ja näin tulee myös olemaan, mikäli kansalaisten enemmistö ei herää seuraaviin vaaleihin mennessä.