Presidentti Sauli Niinistö nimitti Raija Toiviaisen 13.7.2018 valtakunnansyyttäjäksi oikeusministerinä toimineen Antti Häkkäsen (kok) [valtioneuvoston] esityksestä. 

He (Niinistö, Häkkänen ja Sipilän hallitus) tiesivät jo etukäteen, että Toiviainen keskittää kaikki voimansa niin sanottuihin "viharikollisiin", joita voivat olla ketkä hyvänsä, jotka suhtautuvat kriittisesti esimerkiksi maahanmuuttoon, monikultturismiin tai samaa sukupuolta olevien avioliittoon (nimenomaan sana "avioliitto" on tässä merkityksellinen).

Toisin sanoen Niinistöllä ja Häkkäsellä oli jo ennakkoon tiedossa, että uusi valtakunnansyyttäjä on perinteisen länsimaisen sananvapauden vastainen henkilö.

Lisäksi tiedetään, että Toiviainen on nimenomaan kokoomuksen valinta valtakunnansyyttäjäksi.

Toiviainen on käyttänyt ihmisjahdissaan kyseenalaisia metodeja kaivellessaan esiin useita vuosia vanhoja sanoja, joiden hän epäilee olevan kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Käytännössä Toiviaisen toiminta muistuttaa läheisesti Neuvostoliiton alueella noudatettua tapaa, jossa valtavirrasta poikkeavat mielipiteet saattoivat koitua henkilön kohtaloksi joko vankeustuomiona, mielisairaalaan eristämisenä, kotiarestina tai jopa kuolemantuomiona.

Toiviainen on ikään kuin jälkijättöinen neuvostoliittolainen tuomari, joka pyrkii määrittämään yhteiskuntaan asioita ja aiheita, joita ei saa kritisoida.

Täytyy kuitenkin ymmärtää, että Toiviainen on vain käytännön operaattori, joka toteuttaa valitsijoidensa tahtoa.

Kokoomus on ollut viime vuosien näkyvin moottori sananvapauden vastaisessa prosessissa, jonka puolue aloitti puheenjohtajansa Petteri Orpon kasattua kokoomuksen ministereistä Sanni Grahn-Laasonen, Antti Häkkänen ja Kai Mykkänen työryhmän, joka esitti sittemmin monialaisen vihapuhetyöryhmän perustamista.

Kokoomuksen toiminnassa ei ole sinänsä mitään yllättävää, sillä puolueen niin sanottu liberaali siipi on edistänyt usean vuoden ajan (Jyrki Kataisen pj-kaudesta alkaen) varsin vihervasemmistolaista arvopolitiikkaa, jossa kansalaisten (ja kansanedustajien) sananvapautta pyritään kaventamaan erilaisten pelotteiden avulla.

Kokoomus on ollut jo pitkään hyvin kahtiajakautunut puolue, mitä tulee aidon sananvapauden kannattamiseen.

Selvää kuitenkin on, että kummatkin sen aiemmat puheenjohtajaehdokkaat Häkkänen ja Elina Lepomäki sekä nykyinen puheenjohtaja Orpo asettuivat vihervasemmiston rinnalle tukemaan kansanedustajien sananvapauden kaventamista (tapaus Juha Mäenpää), vaikka kokoomus ei vaatinut ryhmäkuria kyseisessä äänestyksessä. Miten kansanedustajat äänestivät kansanedustajan syytesuojan purkamisesta, sen voi tarkastaa tästä linkistä.

Häkkäsen ja Orpon äänestyskäyttäytyminen ei yllättänyt millään tavoin, sen sijaan Lepomäki taisi laittaa viimeisen pisteen kuvitelmille, joiden mukaan hän olisi aidon länsimaisen vapauden kannattaja. Jo aiemmin Lepomäki on kertonut olevansa kansallisvaltion vastainen globalisti ja EU-liittovaltion kannattaja.

Tänään (14.7.2020) on MTV julkistanut uutisen, jossa kerrotaan, että Päivi Räsänen  (kd)"ei sanonut lauseita, joista valtakunnansyyttäjä [Toiviainen] määräsi tutkinnan".

Kuten todettua, presidentti Niinistö nimitti Toiviaisen oikeusministeri Häkkäsen esityksestä.

Olisiko Niinistön syytä ryhtyä toimiin, joilla selkeästi ammattitaidoton ja tunteiden perusteella tutkintoja käynnistävä valtakunnansyyttäjä siirretään eläkkeelle?

On erittäin outoa, että oikeusvaltioksi itseään väittävässä Suomessa voi toimia Toiviaisen tavoin joutumatta minkäänlaiseen vastuuseen tekemisistään.

Kansalaisten näkökulmasta Toiviaisen toiminta rapauttaa entisestään yhteiskunnan erästä merkittävintä tukipylvästä, josta käytetään sanaa LUOTTAMUS.

Kun Toiviaisen edeltäjänä toiminut Matti Nissinen erotettiin valtakunnansyyttäjän tehtävästä, totesi oikeusministerinä istunut Antti Häkkänen, että Nissisen jatkaminen valtakunnansyyttäjänä olisi uhannut oikeusjärjestelmän toimintakykyä, uskottavuutta ja luotettavuutta.

Kuinka luotettavana ja uskottavana henkilönä Suomen poliittinen johto pitää nykyistä valtakunnansyyttäjää?

Entä kuinka pahoin Toiviaisen jatkaminen valtakunnansyyttäjänä rapauttaa KANSALAISTEN luottamusta poliitikkoihin ja yhteiskunnan oikeusjärjestelmään?