Kun Sanna Marin (sdp) nousi sattumusten summana Suomen pääministeriksi, kotimainen media mainosti uutta pääministeriä ylpeästi hänen nuoruuteensa ja sukupuoleensa viitaten. Toveritoimittajat ja lobbarit järjestivät Marinille haastattelu- ja kuvaussessioita ulkomaisiin medioihin, joissa vasemmistoviritteiset toimittajat jatkoivat suomalaiskollegojensa harjoittamaa ylistyslaulua.

Huomionarvoista oli, että Marin ei ollut tehnyt mitään poliittisesti merkittävää, mikäli sellaiseksi ei lasketa hänen julkisia kommenttejaan, joissa hän hyökkäsi työnantajien ja yrityselämän kimppuun.

Pääministerin ylimielinen asenne, joka on heijastunut haluttomuutena vastata suoraan hänelle eduskunnassa esitettyihin kysymyksiin, on hiljalleen paljastunut yhä useammalle suomalaiselle.

Moni on jo oivaltanut, etteivät nuoruus ja sukupuoli (nainen) ole sittenkään merkittäviä tekijöitä, joiden perusteella ihminen istutetaan kansakunnan korkeimmalle poliittiselle pallille. Pikemminkin voidaan sanoa, että nuoruus on haitta juuri sellaisessa tilanteessa, jossa maailma ja Suomi juuri tällä hetkellä makaavat.

Koko kansakunnan kannalta hyvänä ei voida pitää sitäkään, että pääministeri ja useat hallituksen ministerit ovat leimautuneet äärifeministeiksi ja osa heistä myös äärivasemmistolaisiksi. Liiallinen nojautuminen ja itsensä naulaaminen jonkin tai joidenkin ismien edustajaksi kaventaa merkittävästi poliitikon yhteiskunnallista havainto- ja näkökenttää, joka puolestaan saa aikaan poliittisia päätöksiä, jotka eivät ole hyväksi koko kansakunnan edun kannalta.

Luottamus on länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeää, ehkäpä kaikkein merkittävin asia. Luottamus poliittiseen johtoon ja virkakuntaan syntyy vain siinä tapauksessa, että päättäjät ja virkamiehet ovat rehellisiä.

Normaalissa länsimaisessa demokratiassa ministeri ei istu montaa päivää tehtävässään, mikäli hän osoittautuu epärehelliseksi. Suomi ei tässä suhteessa edusta normaalia länsimaista tapaa, jollaisen pitäisi olla kunniassa jokaisessa oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.

Annan seuraavassa neljä esimerkkiä siitä, millä tavoin Sanna Marin on ollut epärehellinen, joko valehdellut tai tarjonnut tarkoitushakuisesti harhaanjohtavaa tietoa.

Ensimmäinen tapaus koskee aikaa ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, muut kolme liittyvät hänen pääministerikauteensa.

 

1. Vaalivale

Sanna Marin (sdp) valehteli eduskuntavaalien alla kysyttäessä, onko hän toivonut Suomeen lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. 

Kysyttäessä aiheesta Marin vastasi (video kohdasta 1:28), ”en mää oo sellasta esittänyt”.

Ylen vaalikone kertoo aivan muuta kuin Marin väittää (osio 5. Tulevaisuus, väittämä numero 3). Marin on itse lisännyt vuoden 2015 vaalikonevastaukseen täydentävän kommentin, jossa hän kirjoittaa sanatarkasti näin: ”Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita”.

 

2. Maskivale

Keväällä 2020 ministerit Marin, Krista Kiuru (sdp) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) vähättelivät maskien merkitystä. Kun kansalaiset ihmettelivät kansainväliseltä kentältä kuuluvia päinvastaisia tietoja, levitti Marinin hallitus entistä aktiivisemmin informaatiota, jonka mukaan ”kasvosuojusten käytön vaikutus hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä on vähäinen tai olematon” (STM-julkaisu 29.5.2020, kohta 7 Selvityksen johtopäätökset, sivu 57). 

Neljä kuukautta STM-julkaisun tarjoaman tiedon jälkeen, eduskunnan istunnossa 8.10.2020, pääministeri Marin myönsi kevään viestinnän perustuneen maskien vähäisyyteen, ei siihen, että ne ovat hyödyttömiä. Toisin sanoen pääministeri myönsi hallituksen valehdelleen eduskunnalle ja kansalaisille.

Kuinka monen median muistatte vaatineen pääministerin ja STM-ministerien eroa? Vastaus on nolla, sillä Suomessa ministerien harjoittama valehtelu on maan tapa, ollut jo vuosien ajan.

Nähtävästi ”suomalaisessa oikeusvaltiossa” poliitikoilla on erilaiset säännöt kuin perinteisissä eurooppalaisissa sivistysvaltioissa?

Ministerien harjoittaman valehtelun ohella on valtamedian toimintaa pidettävä häpeällisenä. Nähtävästi massamedia ei kyennyt vaatimaan ministerien eroa, koska nuorta ja sopivaa sukupuolta edustavaa pääministeriä oli siihen asti ylistetty kritiikittömästi lehtien palstoilla ja muualla mediassa. 

Huom! En ota edellä henkilökohtaisesti kantaa maskien hyödyllisyyteen tai hyödyttömyyteen, vaan todistan ainoastaan sen, että Marin hallituksineen valehteli kansalaisille ja eduskunnalle.

 

3. EU:n elpymispaketti

Pääministeri Marin tviittasi 21.7.2020: ”Sopu EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä on saavutettu pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Kokonaisuus sisältää monia Suomelle tärkeitä asioita. Lopputulosta voidaan pitää Suomen näkökulmasta hyvänä.”

Marinin tviitti perustui tietoon, jonka mukaan Suomi saa noin 3,2 miljardia (3 200 000 000 euroa), josta pulittaa tulevina vuosina noin 6,6 miljardia (6 600 000 000 euroa). Myöhemmässä vaiheessa Suomelle sovitun summan kerrottiin supistuneen 2,7 miljardiin, sen sijaan maksuosuus säilyi edelleen 6,6 miljardissa.

Jokainen alkeellista matematiikkaa oivaltava käsittää, että pääministerin kehuma diili on kaikkea muuta kuin edullinen suomalaisten kannalta.

Elpymispakettiin suostuminen, mikäli niin lopulta käy, tarkoittaa EU:n muuntumista velkaunioniksi, jossa valtiot vastaavat toistensa veloista vastoin unionin omia alkuperäisiä sääntöjä (no bail out), joiden voimalla Suomi aikoinaan uitettiin EU:n jäseneksi.

Elpymispaketti tarkoittaa jättiaskelta kohti liittovaltiota, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että unioni saa verotusoikeuden jäsenvaltioihin.

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta (VNS 7/2020, sivu 16) kertoo yksiselitteisesti sen, millaiset reunaehdot Suomi on asettanut elpymisvälineelle: 

”Kertaluonteinen elpymisväline ja sen tehokas toimeenpano

Suomi korostaa, että covid-19-kriisin aiheuttamiin talousvaikutuksiin liittyvä elpymisväline on kertaluontoinen ja poikkeuksellinen kriisitoimi, jonka kesto ja käyttötarkoitus ovat selkeästi rajatut. Elpymisvälineen oikeusperusta on poikkeukselliseen kriisitilanteeseen vastaaminen. Elpymisväline toteutetaan EU:n perussopimus-, lainsäädäntö- ja toimielinkehikon sisällä, toimielinten välistä tasapainoa horjuttamatta. Suomi on hyväksynyt elpymisvälineen näillä reunaehdoilla. EU:n monivuotinen rahoituskehys on jatkossakin ensisijainen tapa rahoittaa unionin toimintaa.”

Pääministeri Marinin ja hallituskumppanien väitteet elpymispaketin kertaluonteisuudesta, poikkeuksellisuudesta ja selkeärajaisuudesta asettuivat välittömästi uuteen valoon, kun Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde kehotti EU-johtajia harkitsemaan ratkaisua, jonka mukaan elpymisrahastosta tulisi pysyvä työkalu.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi 21.7.2020 selkeästi, että ”olemme luoneet mekanismin kollektiiviseen lainanottoon”. Siis…luoneet mekanismin kollektiiviseen lainanottoon!

Saksan sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri Olaf Scholz on todennut (haastattelu 21.8.2020), että elvytyspaketti on pitkäaikaiskeino eikä pelkkä lyhytaikainen koronaelvytystoimi, kuten Sanna Marin antaa ymmärtää.

Scholz sanoo haastattelussa selkeästi, että elpymispaketti tarkoittaa rajua muutosta EU:n roolissa, matkaa kohti entistä tiiviimpää unionia ja liittovaltiota. Hän puhuu avoimesti esimerkiksi siirtymisestä määräenemmistöpäätöksiin ja EU:n verotusoikeuteen suhteessa jäsenvaltioihin.

Macron ja Scholz ovat kumpikin hehkuttaneet elpymispaketin olevan tärkein asia sitten euron luomisen.

Kenen sanoihin voit luottaa? Sanna Marinin vai Christine Lagarden, Olof Scholzin ja Emmanuel Macronin?

Vaakakuppi painuu raskaasti Marinin luotettavuutta vastaan. Oletettavaa on, että Marin tiedostaa tosiasiat, mutta perinteisen suomalaispoliitikon tapaan hän ilmaisee asiat totuutta muunnellen, mukavalta kuulostavat tiedot kertoen ja ikävistä, suosiota laskevista vaieten. Kansankielellä tällaista toimintatapaa kutsutaan valehteluksi.

Lisää vettä Marinin lausuntojen vastaiseen myllyyn heitti vastikään Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan jäsen Fabio Panetta, jonka mukaan elvytyspaketti voi toimia mallina myös tuleville tukipaketeille. 

Kertaluonteisuus ja poikkeuksellisuus olivat Suomen reunaehtoja, joten Marinin tehtävä on nyt kertoa suomalaisille, että reunaehdot ovat murenemassa eikä pakettia voida näin ollen hyväksyä?

Ei taida Marinilla olla halua saati rohkeutta asettua vastahankaan, sillä todennäköisesti sdp haluaa tukea liittovaltiokehitystä, jota velkaunioniksi muuntuminen edistää.

Poliitikkojen rehellisyydestä puhuttaessa kannattaa muistaa millaisia lausuntoja ovat aiemmin antaneet ne poliitikot, jotka istuvat Marinin hallituksen edustamissa puolueissa kannattamassa yhteisvastuupolitiikkaa.

SDP:n kansanedustaja ja Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen eduskunnassa 22.11.2017: ”Ei sosialidemokraatit halua tehä Euroopan Unionista tulonsiirtounionia [yhteisvastuu]”.

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä Ylen aamussa 1.9.2018: ”Yhteisvastuullisuutta ei pidä lisätä, vaan pidämme jokainen säännöistä ja omasta taloudestamme kiinni.”

Katri Kulmuni keskustan puheenjohtajana A-studiossa 3.8.2020: ”Minä en kannata yhteisvastuullista velkaa.”

Tuppurainen, Sipilä ja Kulmuni ovat yksiselitteisesti vastustaneet puheissaan yhteisvastuupolitiikkaa, mutta tosipaikan tullen he kaikki kannattavat sitä. Voiko ihminen enää törkeämmin kääntää takkiaan ja johtaa kansalaisia harhaan?

 

4. Liikkumisrajoitukset

Kuten viime päivien poliittisista käänteistä hyvin muistetaan, Marinin hallitus esitti ensin voimakkaita liikkumisrajoituksia, jotka perustuslakivaliokunta sittemmin tyrmäsi.

Perustuslakivaliokunnan antamasta tyrmäysiskusta ei kulunut montaa päivää, kun pääministeri astui esiin kertoakseen, että hallituksen exit-strategian mukaan kesällä kaikki saattaa olla toisin ja yhteiskunta sen myötä avautumassa.

Liikkumisrajoituksia ajaessaan pääministeri Marin sanoi THL:n pitävän niitä välttämättömänä. THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen sen sijaan kertoi perustuslakivaliokunnalle, että muut vaihtoehdot [kuin hallituksen esittämät liikkumisrajoitukset] riittävät.

Aiheesta ovat uutisoineet ainakin MTV, Iltalehti, Iltasanomat ja Yle.

Pääministeri Marin ei ole halunnut kommentoida median julkaisemia tuoreita tietoja. Miksi?

Valtioneuvoston strategisen viestinnän tiimi miettinee parhaillaan millä tavoin Marinin hallituksen jatkuvan sekoilun kritiikki saadaan näyttämään naisvihalta? Naisvihakortti on tosin jo käytetty, joten tiimin on keksittävä joku uusi uhriutumiseen oikeuttava syy.

Missä vaiheessa media ryhtyy vaatimaan sekavaa ja harhaista viestintää harjoittavan hallituksen eroa? Aidossa länsimaisessa demokratiassa ei ole tapana sietää poliittisia johtajia, joiden luottamus on nolla.