Ylen aamutelevisiossa (2.7.2021) toistui ruudussa koko lähetyksen ajan kymmeniä kertoja teksti

”Ruotsissa kuollut poliisi ei alkuperäinen ampumisen kohde”.

Ylen nettisivuilla olevaa uutispäivä liveä selaamalla löytyi otsikko, jossa on mukana merkittävä sana, jota tv-ruudussa näkyvästä tekstistä ei löytynyt – todennäköisesti:

”Ruotsissa kuollut poliisi ei todennäköisesti ollut ampumisen alkuperäinen kohde”.

Mihin Yle perustaa tv-ruudussa näkyneen lauseen? Suur-Göteborgin alueen poliisipäällikkö Erik Nordin antamaan lausuntoon, jossa hän toteaa, että todennäköisesti ampuminen ei ollut kohdistettu poliisiin.

Tosiasiassa poliisipäälliköllä ei ole toistaiseksi varmaa tietoa siitä, kehen ampuminen on kohdistettu ja kuka on ampumisen takana.

Ruotsalaisen poliisipäällikön lausuntoon kannattaa suhtautua  varauksella, sillä Ruotsissa poliisijohto noudattaa uskollisesti maan hallituksen luomaa agendaa, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikalla ei ole lainkaan tai vain hyvin vähän tekemistä useiden alueiden kasvavien ongelmien suhteen.

Entä miksi Yle esittelee tv-ruudussa faktana asian, jota ei kykene varmuudella todistamaan, vaan nojaa viestinnässään poliisipäällikön musta tuntuu –tyyppiseen lausuntoon?

Samalla Yle jättää kertomatta millaisilla tuntomerkeillä varustettua henkilöä Ruotsin poliisi etsii. Miksi näin?

Vastaus löytynee Göteborgin Biskopsgårdenin väestörakenteesta, joka on hyvin ”monikulttuurinen”.

Monikulttuurinen on lainausmerkeissä siksi, että Yleisradion, Helsingin Sanomien ja useiden muiden suomalaismedioiden uutisvirrassa monikulttuurisuudella ei yleensä tarkoiteta esimerkiksi uusmaalaisten, hämäläisten, savolaisten, pohjalaisten, lappilaisten, saksalaisten, amerikkalaisten, brittien, kiinalaisten ja japanilaisten muodostamaa yhteiskuntaa, vaan monikulttuurisuudesta puhutaan Suomi-mediassa yleensä silloin, kun kyseessä ovat ihmiset, joiden juuret lepäävät islamilaisessa tai afrikkalaisessa maailmassa.

Vuonna 2018 pohjoisen Biskopsgårdenin asukkaista 88 prosenttia omasi ulkomaalaistaustan, eteläisen Biskopsgårdenin osalta prosenttiluku oli tuolloin 68. Kaiken todennäköisyyden mukaan alueiden ulkomaalaisprosentit eivät ole viimeisen kolmen vuoden aikana laskeneet vaan pikemminkin kohonneet.

Biskopsgården on useiden muiden ruotsalaisalueiden tavoin erinomaisen surullinen esimerkki haitallisen maahanmuuttopolitiikan tuottamista ongelma-alueista, jollaisia on syntynyt Ruotsin lisäksi kaikkialle läntiseen Eurooppaan islamilaisen maailman edustajien ja afrikkalaisten runsaan maahanmuuton myötä.

Biskopsgården on ollut alusta alkaen Ruotsin poliisin vuodesta 2015 luokittelemien haavoittuvien alueiden listalla kuuluen ensimmäisestä listauksesta lähtien ongelmallisimpaan, erityisen haavoittuvien alueiden joukkoon. Viimeisimmän, kesäkuussa 2019 julkaistun poliisin tilaston mukaan Ruotsissa on 60 haavoittuvaa aluetta, joista 22 kuuluu ryhmään erityisen haavoittuvat alueet.

Tyypillistä alueille on esimerkiksi se, että pelastuslaitoksen edustajat, ambulanssimiehistö ja palomiehet tarvitsevat usein poliisin suojelua mennessään hälytystehtävää suorittamaan. Poliisikaan ei aina jää osattomaksi alueen monikulttuurisen väestön aggressiivisesta käytöksestä, vaan saattaa joutua kivityksen tai muun irtaimen materiaalin heittelyn kohteeksi.

Ruotsin valtio ja kunnat ovat syytäneet vuosien saatossa satoja miljoonia kruunuja ja satoja tuhansia työtunteja ongelma-alueiden kuntoon saattamiseksi, mutta vaikeudet ovat VAIN kasvaneet sen sijaan, että monikulttuuriväki olisi suhtautunut suurella kiitollisuudella saamaansa anteliaaseen ja hellään kohteluun.

PT-media valottaa Göteborgin tapahtumia selkeämmin ja paremmin kuin veronmaksajien rahoittama Yle, jonka kuukausipalkkainen kirjeenvaihtaja asuu Ruotsissa.

PT-median mukaan ”tekijäksi etsitään värillistä nuorukaista, jolla oli tummat vaatteet ja kasvomaski suun peittona”.

Tapahtumien kulkua PT valottaa seuraavasti:

”Poliisimies 33-vuotias Andreas Danman oli tullut paikalle Biskopsgårdeniin sähkömopedilla, jollaisia käytetään suurkaupungeissa poliisin kulkupelinä paljon. Danman oli pysähtynyt juttelemaan jenginuorukaisten kanssa, kunnes yhtäkkiä naamioitunut ampuja oli lähestynyt porukkaa kohti ase ojossa.

Tässä tilanteessa jengiläiset olivat ottaneet jalat alleen, mutta Danman oli jäänyt tilanteeseen ja ampuja oli ampunut useita laukauksia.”

Ruotsalaisen poliisipäällikön väite ja Ylen uutisointi siitä, että poliisi ei todennäköisesti ollut ampumisen alkuperäinen kohde, asettuu outoon valoon, sillä PT:n mukaan ”voidaan kysyä, että kun paikalla kuitenkin oli autopartio ja mopedipoliisi, että mikä olisi ampujan motiivi tällaisessa tilanteessa yrittää ampua joku muu henkilö, esimerkiksi vihamies. Kiinnijäämisriski nousee aivan turhan korkeaksi.”

Iltasanomien päivän artikkeli vihjaa samaan suuntaan kuin PT-median teksti. Iltasanomat 2.7.2021:

"Expressenin mukaan ampujan epäillään olevan teini-ikäinen. Hänellä oli mustat vaatteet, tumma iho ja kasvomaski. Hänen sanotaan myös kantaneen jonkinlaista Gucci-asustetta, mahdollisesti laukkua. Käsissään hänellä on kerrottu olevan Biltema-hanskat."

****

"Silminnäkijöiden mukaan poliisia päin ammuttiin useita luoteja.

Tutkinnasta perillä oleva poliisilähde kertoi kuitenkin Expressenille, että ei ole poissuljettua, etteikö nimenomaan poliisi olisi ollut ampumisen kohde. Yhden tutkittavana olevan teorian mukaan poliisi olisi päätynyt ansaan.

– Sen voin sanoa, että poliisia päin tähdättiin suoraan. Se oli kuin teloitus."

Yleisradion kannalta on melko noloa, että yksittäisen henkilön nettijulkaisu (PT) ja suomalainen iltapäivälehti valaisevat tilannetta huomattavasti paremmin ja laajemmin kuin massiivisen verorahoituksen voimalla toimiva Yle. 

Pakko kysyä, mitä virkaa on Ylen kirjeenvaihtajalla, joka on toistuvasti osoittanut olevansa kohtuullisen sokea Ruotsin maahanmuutosta ja monikulttuurikehityksestä johtuvien ongelmien edessä. Sama näkemättömyys koskee useita muita Ylen kirjeenvaihtajia, esimerkiksi Ranskasta ja Saksasta raportoivia toimittajia. Onko sukupuolella merkitystä, sitä en väitä,  mutta kaikki silmänsä monikulttuurin vakavilta ongelmilta sulkevat Ylen kirjeenvaihtajat ovat naisia.

Yleisradio on markkinoinut ruotsalais- / saksalais- / ranskalais- / brittiläistyyppistä monikulttuurisuutta - islamilaisen maailman edustajien ja afrikkalaisten rantautumista - positiivisena asiana suomalaisille.

Kuten tunnettua, Ranska, Saksa, Britannia ja Ruotsi ovat monen muun länsieurooppalaisen valtion ohella kohdanneet massiivisia ongelmia liittyen haitalliseen maahanmuuttoon ja sen seurauksena syntyneeseen ”monikulttuuriseen yhteiskuntaan”.

Ranskan kohdalla puhutaan jo sisällissodan mahdollisuudesta. Saksa on kohdannut Ranskan ja Britannian tavoin lukuisia terrori-iskuja, jonka lisäksi valtava määrä terrori-iskuja on kyetty ehkäisemään poliisin toiminnan ansiosta.

Britannia on erityisen tunnettu useissa kaupungeissa toteutuneista grooming-tapauksista, joissa tuhannet nuoret tytöt ja pojat ovat joutuneet lähinnä islamilaisen maailman edustajien seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Ruotsi puolestaan pitää Euroopan kärkisijaa useissa erittäin negatiivisissa kategorioissa, kuten raiskauksissa, ampumistapauksissa, kranaatti-iskuissa, autojen tuhopoltoissa ja koulupaloissa. Ruotsin parin viimeisen vuosikymmenen ajan kestänyt ja kiihtyvällä tahdilla edennyt negatiivinen kehitys korreloi vahvasti noudatetun maahanmuuttopolitiikan kanssa.

Kiihkomielinen monikulttuurisuuden tavoittelu on johtanut kaikkialla surullisiin tuloksiin, mutta siitä huolimatta useat läntisen Euroopan poliittiset johtajat pyrkivät edelleen pakottamaan maidensa kanta-asukkaat hyväksymään kehityksen suunnan.

Vain harva poliittinen johtaja muistaa kertoa kansalaisille, että maahanmuutto on AINA poliittinen valinta, ei suinkaan luonnonvoima, jolle ei voida mitään.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen osalta on todettava, että seuraan sen tuottamaa uutisointia nykyään vain harvoin, mutta joka ainoa kerta, kun katson uutisia tai ajankohtaistoimituksen raportointia, havaitsen aiheiden käsittelyssä vahvaa manipulaatiota, jopa suoranaista valehtelua. Yle näyttäytyy nykyisin lähinnä kansalaisten pelottelijana (ilmastonmuutos, korona) ja äärimmäisen valikoivana asioiden esittelijänä.

Useaan vuoteen en ole voinut välttyä ajatukselta, jonka mukaan Yle elää uutta taistolaisaikaa, reporadion uusintaa, jonka myötä toimitukselle ei ole tärkeintä se, mikä on totta, vaan se, millä tavoin valikoivalla uutisoinnilla kyetään tukemaan toimittajakunnan punavihreän, lähinnä uuskommunismia muistuttavan maailmankuvan toteutumista.

Lainaan lopuksi kirjailija ja oikeustieteen tohtori Jarkko Tonttia, sitoutumattomaksi ilmoittautuvaa entistä vihreää, joka on herännyt Suomi-median tuottamaan valheelliseen maailmankuvaan kiitettävällä tavalla.

Tontti kirjoittaa Verkkouutisiin tutusta aiheesta, jota olen käsittelyt useista eri näkökulmista viimeisen kymmenen vuoden aikana. En kuulu luokkaan arvostetut julkisuuden henkilöt toisin kuin Tontti, joten olen enemmän kuin tyytyväinen hänen esiin nostamiinsa asioihin.

Tontti kohdistaa vahvaa kritiikkiä Helsingin Sanomiin, jonka suhteen jokainen voi toimia kuten hän lopettamalla tilauksen. Toisin on Yleisradion kohdalla, jonka harjoittamasta manipulaatiosta kansalaiset ovat pakotettuja maksamaan.

Tontti Verkkouutisissa 30.6.2021, ote tekstistä (koko kirjoitus linkkiä klikkaamalla): 

”Journalistien osuus 1970-luvun tapahtumissa kaipaisi lisätutkimusta. Laitavasemmistolaiset toimittajavallankumoukselliset onnistuivat silloin soluttamaan ison osan aikakauden mediasta. Se oli keskeistä koko liikkeen menestymiselle.

Entä nykyään? Vuonna 2015 tutkittiin Tampereen yliopiston opiskelijoiden puoluekantoja, ja tulokset tuoksahtavat kovasti 1970-luvulta. Esimerkiksi journalismin opiskelijoista lähes puolet kannattaa vihreitä, kolmasosa vasemmistoliittoa. Tämä näkyy erityisesti Helsingin Sanomien sivuilla joka ikinen päivä. Kaikki tietävät tämän, mutta asiasta vallitsee outo hiljaisuus. Kulttuurijournalismissa punavihreä ideologia on esillä vielä paljon selkeämmin. Olen jo muutaman vuoden epäuskoisena seurannut HS:n kulttuurisivujen politisoitumista. Vähän väliä mieleeni nousee kysymys, onko tämä journalismia vai luenko vihreiden ja vasemmistoliiton puoluetoimistojen kustantamaa ilmoitusliitettä. HS-tilaukseni päättyy pian, enkä aio enää maksaa uutta vuositilausta. Palataan asiaan sitten joskus, kun heräätte punavihreästä unestanne. Lopulta useimmat taistolaisetkin havahtuivat hulluudestaan, kuten Hokkasen kirja meille kertoo.

Ehkäpä sinunkin, rakas lukijani, kannattaa pohtia haluatko tilausmaksuillasi olla tukemassa tätä journalistista mielipiteenmuokkausta. Toistetaanpa vielä kerran: journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista 47,7 prosenttia kannattaa vihreitä, 27,3 prosenttia vasemmistoliittoa.”