Jos yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden tilaa tarkastellaan kentällä toimivien poliisin määrän ja resursoinnin perusteella, on hyvin todennäköistä, että Suomen sisäisen turvallisuuden pahin tuhoaja on ollut kokoomus.

Kokoomus on istunut ykkös- tai kakkospuolueena kaikissa hallituksissa, joiden aikana kentällä toimivan poliisin toimintaedellytyksiä ja sitä myöten kansalaisten mahdollisuutta saada poliisi nopeasti paikalle, kun hätä on suurin, on heikennetty.

Kokoomus on istunut kaikissa hallituksissa, joiden aikana poliisin hallintorakenneuudistusta (PORA 1,2 ja 3)) on viety eteenpäin vuosien 2009 - 2015 välillä.

Kokoomuksen läsnäolo Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa on tarkoittanut Poliisihallituksen henkilöstön ja kulujen kroonista kasvua samalla, kun kentällä toimivan poliisin asema on heikentynyt.

Sisäministereistä silmään pistää ensimmäisenä Anne Holmlund (kok), joka paitsi kasvatti Poliisihallituksen henkilöstön määrää, pyrki myös politisoimaan poliisin.

Lokakuun lopussa 2009 sisäministeri Holmlund piti Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä puheen, josta seuraava lainaus:

"Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen …..”

Jo tuolloin heräsi kysymys mistä syystä poliisin tehtäviin kuuluu keskeisesti maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen?

Noudatetun maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei ole laitonta toimintaa, joten miksi poliisi velvoitetaan toimimaan poliittisesti, hallituksen (Matti Vanhasen, kesk, II hallitus) haluaman poliittisen agendan mukaisesti? Poliisin tehtävä ei ole ottaa kantaa maahanmuuttoon vaan huolehtia kansalaisten turvallisuudesta yhteiskunnassa.

Holmlundin puheesta tuli mieleen Neuvostoliitosta tuttu malli, jossa kansalaiset pakotetaan ajattelemaan myönteisesti jostain itselleen epämiellyttävästä asiasta.

Iltalehti kertoi Holmlundin toimista Poliisihallituksen henkilöstön määrän kasvattamisessa.

IL 23.9.2021:

"Mansikka-aho kuvailee Poliisihallitusta konsernina massiiviseksi. Sen perustamisen yhteydessä Sisäministeriön poliisiosastoa piti supistaa 12 henkilöllä, jotta päällekkäisiltä toiminnoilta vältyttäisiin. Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) aikana poliisiosaston henkilöstömäärä kuitenkin palautettiin nopeasti takaisin 42:een."

Vuonna 2016 Savon Sanomat uutisoi dramaattisesta kehityksestä, joka tapahtui PORA-uudistuksen myötä poliisin sisällä.

Lainaus Savon Sanomien artikkelista, päivätty 16.6.2016:

– "Hallinnon keventäminen" tarkoitti palkkojen korostusta hallinnossa niin, että korotukset veivät 93 poliisin virkaa kentältä.

– Pelkästään Poliisihallituksen vuoden 2014 palkankorotuksilla olisi voitu palkata vaikka 17 poliisipäällikköä lisää. Poliisihallituksen palkankorotukset muutosvuonna veivät 43 henkilötyövuoden resurssit operatiivisesta toiminnasta.

Liikkuva poliisi lakkautettiin ja ne virat siirrettiin paikkaukseksi paikallispoliisiin. Nekään eivät kuitenkaan riittäneet korvaamaan paikallispoliisista tehtyjä vähennyksiä. Henkilöstön kokonaismäärä on silti noussut, koska valtakunnallisten toimijoiden resursseja on lisätty.

Päättäjät määräsivät Pora-uudistuksessa, että Poliisihallituksen eli keskushallinnon piti pysyä 178 henkilötyövuoden rajoissa.

– Nyt luku on 282 eli toistasataa enemmän kuin on päätetty.

Poliisihallituksen henkilötyövuosia on piilotettu määrärahoissa esimerkiksi konsernipalvelut-nimen alle, vaikka kyse on samasta keskushallinnosta, jota päättäjien ratkaisu koskee.

– Poliisin konsernijohto on niin iso, että sillä pystyisi johtamaan 70 000 henkilön organisaation. Poliisin henkilöstöä on kuitenkin noin 7 000.

Kaikki luvut löytyvät ja ovat tarkistettavissa julkisista asiakirjoista."

Voiko nyt todeta, että kokoomus on Suomen sisäisen turvallisuuden pahin vihollinen, kun muistaa myös sen, millä tavoin kokoomuslaiset sisäministerit Petteri Orpo, Paula Risikko ja Kai Mykkänen toimivat Juha Sipilän (kesk) hallituksessa vuoden 2015 elokuussa alkaneen invaasion yhteydessä?

Poliisihallituksen päällikkö, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen nimitettiin tehtäväänsä Petteri Orpon sisäministerikaudella. Kolehmaisen johdolla Poliisihallitus esti kentällä toimivaa poliisia kertomasta suomalaisille turvapaikanhakijoiden roolista rikoksentekijöinä.

Poliisihallitus ohjeisti ja kielsi kaikkia poliisilaitoksia olemaan kertomatta rikoksentekijän statusta, mikäli tämä on turvapaikanhakija. Ohjeistus lienee edelleen voimassa.

Miksi Poliisihallitus ei halunnut suomalaisten ymmärtävän, että turvapaikanhakijat syyllistyivät alusta pitäen järkyttävään määrään seksuaalirikoksia?

Miksi Poliisihallitus heikensi tietoisesti suomalaisten tietoisuutta selkeästä turvallisuusuhasta, joka koski ja koskee edelleen etenkin naispuolista väestöä.

Poliisiylijohtaja Kolehmainen kelpasi sittemmin uudelle kaudelle, kun sisäministerin pesti siirtyi vihreälle Maria Ohisalolle, jonka kanssa yhdessä julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa Kolehmainen vaati poliisin sisälle lisää erilaista etnistä taustaa edustavia poliiseja.

Onko poliisiylijohtajan luottamus suomalaiseen poliisin todella niin heikko, mitä hän antaa toimillaan ymmärtää?

Ja toisaalta, miksi hänen johtamansa Polliisihallituksen toimet vaikuttavat jatkuvasti edistävän aivan muiden kuin etnisten suomalaisten ja muun kantaväestön hyvinvointia ja turvallisuutta?

Kokoomuksen kaksinaamainen toiminta Suomen sisäisen turvallisuuden ja kantaväestön aseman suhteen ei poista tosiasiaa, jonka mukaan Marinin hallitus ja sen vihreät ministerit Pekka Haavisto ja Ohisalo ovat tämän hetken vaarallisimmat henkilöt suomalaisten turvallisuuden kannalta.

Kummallakin vihreällä ministerillä on selkeä intohimo tuottaa Suomeen juuri sellaista väkeä, jonka todennäköisyys integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan on mahdollisimman huono. Heikko integroitumisennuste tarkoittaa, että kyseisistä kulttuureista saapuvat työllistyvät erityisen huonosti ja syyllistyvät kantaväestöä moninkertaisesti todennäköisemmin seksuaalirikoksiin.

Kokonaisuutta tarkastellen voi todeta, että Riikka Purran johtamat perussuomalaiset, Harry Harkimon Liike Nyt ja Ano Turtiaisen VKK-puolue ovat tämän hetken eduskuntapuolueista ainoat, joilla ei ole osaa eikä arpaa kentällä toimivan poliisin toimintaedellytysten heikentämiseen.

Punaiset ja vihreät puolueet eivät ole koskaan olleet poliisin toimintaedellytysten parantamisen vahvoja tukijoita. Ja kuten edellä kerrottujen hallitusten koostumuksesta (Vanhanen, Kiviniemi, Katainen, Stubb) voi päätellä, myöskään keskustalla ja RKP:llä ei ole ollut haluja estää poliisin toimintaedellytysten heikkenemistä.

Kristillisdemokraatitkaan eivät pääse puhtain paperein, sillä Päivi Räsäsen sisäministerikaudella (Kataisen ja Stubbin hallitukset) Suomeen päästettiin islamilaisia saarnamiehiä, joilla tiedettiin olevan terroriyhteyksiä.

Maaliskuussa vuonna 2013 Suomeen saapui lukuisista terrorimyönteisistä lausunnoistaan jo tuolloin tunnettu Anjem Choudary ja vuotta myöhemmin (maaliskuussa 2014) Bilal Philips, joka tunnettiin myös terroripuheistaan, mutta myös puheestaan, jossa hän totesi kuolemantuomion olevan ainoa oikea vaihtoehto homoseksuaalisuudesta.

Sisäministerinä istui Päivi Räsänen ja Suojelupoliisin johdossa kokoomuslainen Antti Pelttari, joka on kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikon serkku ja toimi sisäministerinä istuneen Anne Holmlundin (kok) poliittisena valtiosihteerinä vuodesta 2009 vuoteen 2011, jonka jälkeen siirtyi Supon johtajaksi.

Choudaryn ja Philipsin vierailujen jälkeen kansainvälisellä kentällä uutisoitiin tieto, jonka mukaan Suomesta on lähtenyt muslimien määrään suhteutettuna eniten henkilöitä ISISin riveihin.

Kokoomuksen sisäiseen turvallisuuteen liittyvää viimeisten vuosikymmenten politiikkaa voi puhtaalle sydämellä kutsua punavihreiden unelmapolitiikaksi, sellaiseksi, jota vasemmistopuolueet ja erityisesti vihreät haluavat edistää.

Yllä kerrottua taustaa vasten on samaan aikaan surullista ja raivostuttavaa seurata kaksinaismoralismin määrää, joka huokuu tämän päivän kokoomuslaisten kansanedustajien puheista.