Virallisesti hän on Suomen pääministeri, mutta käytöksensä ja toimintansa perusteella joku otsikon kuvaamista henkilöhahmoista tai kaikkien niiden yhdistelmä. Aika ikävä mielikuva kansalaisten kannalta.

Hänestä on pienemmissä piireissä käytetty ilmaisua lapsi-aikuinen, jota voi pitää melko osuvana ilmaisuna sen perusteella, että Sanna Marin vaikuttaa rakastavan enemmän ihailun keräämiseen tarkoitettua imagonrakentamista kuin aikuismaista käytöstä, jota asema Suomen merkittävimmässä poliittisessa virassa edellyttää.

Marinin viimeisinkään tempaus ei saanut Suomi-mediaa pohtimaan vakavissaan, pitäisikö Marinin vetää johtopäätökset ja vetäytyä toisenlaiselle poliittiselle asemapaikalle, jossa voi vapaasti äksyillä, bilettää ja pyrkiä lähikontaktiin popparipiirien pintaliitäjien kanssa.

Marin on käyttäytynyt jo pidempään kuin keskenkasvuinen pissis, mutta media tuntuu edelleen pitävän häntä vakavasti otettavana pääministerinä.

Marinin käytös ja median suhtautuminen nuoreen naispääministeriin tarjoavat ulkoapäin Suomen tilannetta katsovalle melko karun kuvan maan sisäisestä tilanteesta, joka heijastuu median ja johtavan poliitikon asenteesta ja poliittisesta moraalista.

Miettikää sekunti. Samaan aikaan, kun kansalaisten elämää kurjistetaan poliittisen johdon laatimien tiukkenevien suositusten, sääntöjen ja määräysten voimalla, minä itse -pääministeri rientää muoti- tai naistenlehden kuvauksesta toiseen ja bilettää virka-asunnossaan tai baarissa pyrkien luomaan itsestään kuvaa uudistajana ja merkittävänä populaarikulttuurin rakastajana. Nimenomaan populaarikulttuurin, jonka edustajia hän vaikuttaa mielellään liehittelevän kuin vanhan ajan bändäri.

Aivan heti en muista Suomen historiasta yhtä lapsellista ja yhteiskunnallisen asemansa toistuvasti unohtavaa persoonaa pääministerin tehtävää hoitamassa.

Marin on todennut pääministerin haastattelutunnilla haluavansa somekäyttäytymisellään ”ravistella instituutiota” tarkoittaen pääministeri-instituutiota.

Halussaan hän on onnistunut, tosin ei somekäyttäytymisellään, vaan imagonrakennusoperaatioillaan, bilettämisellään ja ylimielisyydellään, joiden voimalla on onnistunut ravistelemaan pääministeri-instituution arvostuksen sekä oman ja hallituksensa uskottavuuden pohjalukemiin.

Totta on tietysti se, että vankimmat Marin-fanit näkevät kaikessa vain ajojahdin, mutta koskapa innokkaat ihailijat olisivat nähneet mitään vikaa idolissaan, riippumatta siitä, onko kyse pop-idolista vai poliitikosta.

Marin nousi valtaan median hurraahuutojen saattelemana. Nuori sosialistinainen pääministerinä! Ja kaiken päälle ideologinen feministi, joka edistää kaikkien mahdollisten vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja maailman hätää kärsivien asemaa maapallolla.

Marinin noustua pääministeriksi oli selvää, että hänen johdollaan synnytetään edistyksellinen vasemmisto-Suomi, joka toteuttaa maailman kunnianhimoisinta politiikkaa kaikilla mahdollisilla yhteiskunnallisilla sektoreilla.

Historiasta tiedämme, että samanlaisia kaikuja kuultiin aikoinaan muun muassa Neuvostoliitossa, jonka sisäisessä propagandassa kansalaisille vakuuteltiin vakuuttamasta päästyä sosialismin ihanuutta.

Väärien mielipiteiden esittäjät vaiennettiin kovin konstein, kuten usein vasemmistovallan aikana. Aatteen palo ja päämäärän "jalous" ovat aina oikeuttaneet sosialistit kaivamaan kuoppaa omalle kansalle.

Kaikki, jotka ovat kyseenalaistaneet Marinin pätevyyden, ovat saaneet kuulla kunniansa Suomi-median suunnasta. Marin itse on usein torpannut kritiikin viitaten sukupuolesta (feminiini) johtuvaan sortoon. Omasta tai ministeriensä toiminnasta pääministeri ei ole löytänyt vikaa, vaan kyse on ollut opposition tai narisevan kansan hyökkäyksestä naisia vastaan.

Marin [hallituksineen] on todistanut väkevästi, että korostunut sukupuoleen tuijottaminen, nuoruus, ideologinen hurmos ja vähäinen kokemus merkittävistä poliittisista tehtävistä eivät ole riittäviä meriittejä persoonalle, jonka pitäisi toimia maan poliittisena johtajana ja tietynlaisena esikuvana, johon kansalaiset voivat kaikkina aikoina luottaa.

Moni kysyy jälleen kerran: mitä ne nyt meistä muualla ajattelee? Ajatuksista en tietenkään tiedä, mutta ääneen ihmettelyä on viimeisen parin vuorokauden aikana nähty Kiinaa, Britanniaa ja Yhdysvaltoja myöten. Kuten vanhassa sanonnassa todetaan, kunnia meni, mutta maine kasvaa.